YMPÄRILLÄMME LENTELEVÄT VEHKEET

14.4.2016 saimme lukea lehdistä monien mielestä järkytystä herättävän uutisen, tai siis joidenkin mielestä se herätti suurta hämmennystä ja tyrmistystä. Kaksi venäläistä Suhoi-24 taistelukonetta lenteli Itämerelle ilmestyneen amerikkalaisen taistelulaiva USS Donald Cookin ympärillä peräti 11 kertaa. Lähin lento oli alle kymmenen metriä aluksen komentosillasta. Sen jälkeen venäläinen KA-24 helikopteri kierteli aluksen ympärillä kuvaten sitä. Lehtiemme otsikot olivat peräti tyrmistyneitä. "Venäläisten provokaatio!" "Välikohtaus on aggressiivinen hyökkäyssimulaatio!", "Häiritsevää toimintaa!" "Vastuutonta toimintaa!" jne. Laiva oli lastattu risteilyohjuksilla, torpedoilla, konetykeillä ja automaattisilla ohjustentorjuntajärjestelmillä. Venäläiset koneet olivat aseettomia. Erityisesti tämä uhka on huomattava venäläisten taholta, aseettomat koneet ovat suurin uhka runsain asein varustetulle amerikkalaiselle taistelulaivalle. Se, mikä herättää mielenkiinnon on, että Donald Duck on varustettu aivan uudella ohjustentorjuntajärjestelmällä nimeltään "Aegis". Kirjoitan tästä järjestelmästä joskus myöhemmin.

KA-24 helikopteri

Yhdeksän metrin päästä.

Tämä oli jo toinen kerta kun amerikkalaista taistelulaiva Donald Duck, anteeksi Cook kohtasi venäläisten hävittäjät. Huhtikuussa 2014 Mustallamerellä venäläinen SU-24 hävittäjä lenteli aluksen ympärillä sen yrittäessä lähestyä Venäjän merirajoja. Tällöin SU-24 käytti elektronista torjuntakalustoaan ja "pimensi" koko amerikkalaisen purtilon. Mikään aluksen elektroninen järjestelmä tai tutka ei enää toiminut eikä alus nähnyt enää yhtään mitään. Kaikki sen järjestelmät kaatuivat. SU-24 teki kaikkiaan 17 valehyökkäystä alusta kohti. Lentokoneen vihdoin poistuttua aluksen järjestelmät saatettiin vähitellen nostaa pystyyn. Kaikkein huolestuttavin puoli miehistön kannalta oli kuitenkin, että jokaisen henkilökohtaisen kännykän sim-kortti oli tuhoutunut, niistä oli pyyhkiytynyt kaikki tieto pois. Niitä ei saatu enää palautettua. Liekö tämä ollut syy, että huomattava osa aluksen miehistöä ja päällystöä, siis kaikkiaan 27 jäsentä sanoutui irti palveluksesta heti välikohtauksen jälkeen, kun alus palasi lähimpään satamaan. Tämän jälkeen amerikkalaiset alukset eivät ole kuulema enää lähestyneet vastaavalla tavalla Venäjän rantavesiä Mustalla merellä.

USS Donald Cook

Sitten jälleen aivan yllättäen 29.4.2016 venäläinen SU-27 hävittäjä teki vastuuttomasti uhkarohkean teon Itämerellä lentämällä amerikkalaisen RC-135 tiedustelukoneen viereen ja kiepautti ylösalaisin itsensä koneen yli toiselle puolelle vain muutaman metrin päästä (amerikkalaiset sanovat, että alle 8 metriä). Venäläisten vastuuttomuutta lisäsi se, että amerikkalainen RC-135 ei käyttänyt minkäänlaista tunnistetta tai transponderia päällä (transponderi on laite, jolla lentokone tunnistetaan elektronisesti). Olisi pitänyt arvata, että se on amerikkalainen kone, koska amerikkalaiset sotilaskoneet eivät koskaan käytä transpondereita liikkuessaan Venäjän rajojen lähellä. Venäjän vaarallisesta ja vastuuttomasta toiminnasta USA oli hyvinkin tuohduksissaan.

Amerikkalainen RC-135 tiedustelukone

SU-27 hävittäjä

Muistuu elävästi mieleeni, että pitkäperjantaiyönä 23.4.2013 kaksi venäläistä TU-22 pommikonetta ja neljä hävittäjää lensivät kansainvälisessä ilmatilassa kohti Gotlantia ja äkkiarvaamatta jakaantuivat kahteen ryhmään ja kääntyivät takaisin kohti Venäjää 30 kilometrin päässä Ruotsin rannikosta. Ruotsalaiset eivät saaneet ilmaan edes yhtä hävittäjää. Reaktiot Ruotsissa olivat pöyristyneitä. Välikohtausta nimitettiin Ruotsissa venäläiseksi pääsiäiseksi. Pöyristystä ei yhtään lievittänyt se asia, että Venäjä oli ilmoittanut jo etukäteen Ruotsille ja muille maille sotaharjoituksistaan alueella.

TU-22 pommikone

Minua aivan erityisesti ovat aina huvittaneet Ruotsin sukellusvenejahdit. Joku näkee jotain kännipäissään soudellessaan ja siitä nostetaan hirveä häly. "Sukellusvene taas Ruotsin vesillä!". Hysterian voimin pistetään valtavat etsinnät pystyyn, koko Ruotsin laivasto on liikkeellä ja hälytystilassa, ilmavoimat lentelevät. Suomen laivasto tarjoaa apuaan. Lopputuloksena löytyy yksinäinen hylje tai kalaparvi tai silkkiuikku. Kerran se oli tavallinen soutuvene. Viime kerralla löydettiin sentään yli sata vuotta pohjassa maannut vanha todellinen sukellusvene. Ja se oli todella venäläinen. Sääli vaan, ettei se liikkunut yhtään eikä sen sisällä ollut yhtään elävää olentoa paitsi tietenkin kaloja. Mutta oli sentään löydetty jotain, se oli jo saavutus se! Oli todistettu, että sukellusveneitä on todella Ruotsin vesillä!

Yhteistä näille molemmille tapahtumille on se, että jälkeenpäin vaaditaan lisää varoja Ruotsin puolustusvoimille ja merivoimille. Tulee mieleen, että tässä on jotain tarkoitushakuista. Aina kun halutaan lisää rahaa puolustusvoimille pyydetään Venäjän ilmavoimat tai sukellusveneet kätevästi apuun. Tai sitten ne keksitään. Myös natointoilijat pyrkivät saamaan vettä tai ilmaa myllyynsä Ruotsissa ja tietenkin myös Suomessa. Tämä on takuuvarma keino saada ainakin huomiota.

Vuosittain olemme saaneet lukea tai nähdä uutisissa, että venäläinen kone on loukannut Suomen ilmatilaa. Tätä on tapahtunut 1 - 3 kertaa vuosittain. Aina tällainen nostetaan diplomaattiselle tasolle ja tehdään valitus virallista tietä. Siitä, että vastaavia loukkauksia tapahtuu myös USA:n ja Naton taholta kymmeniä kertoja joka vuosi, ollaan visusti vaiti. Tätä tapahtuu paitsi Itämerellä myös Norjan rajalla. Onhan se kyllä loukkaavaa kun venäläiset tekevät törkeitä temppujaan, mutta kun ystävällismieliset amerikkalaiset käyvät vierailemassa on se vain ihan mukavaa.

Amerikkalaisia F-15 hävittäjät Suomen taivaalla.

Jälleen kerran taivaallamme lentelevät vieraat sotilaskoneet. 9.5.2016 Yhdysvaltalaiset F-15 hävittäjät aloittivat sotaharjoitukset yhdessä Suomen ja Ruotsin kanssa. Kuulemma paukuttelevat yliäänillä sinisellä taivaallamme. Tulee elävästi mieleeni niin sanottu rähmälläänoloaikamme, jolloin Neuvostoliitto ehdotti yhteisiä sotaharjoituksia. Ne torjuttiin jyrkästi, vaikka muuten oltiinkin kuulema rähmällään itään. Mitenkähän rähmällään ollaan nyt, kun voidaan pitää yhteisiä sotaharjoituksia Yhdysvaltain kanssa. Taidetaan olla todella pylly korkealla pystyssä länteen päin kun voidaan tarjota omaa ilmatilaamme amerikkalaisille. Huudetaan, että "penetroikaa nyt, penetroikaa nyt.. nyt... nyt...!" Ja tämä tapahtuu vieläpä Karjalan lennostossa mahdollisimman lähellä Venäjää. Eihän tämä ole mitään provosointia, eihän?

Itse asiassa tuo "rähmällään" olemisen aika taisikin olla itsenäisintä aikaa koko Suomen historiassa. Ensin oltiin Ruotsin siirtomaa... anteeksi riistomaa, jolloin Ruotsi vapaasti riisti Suomea miten jaksoi. Sitten 1809 tuli autonominen aika, jolloin Suomi vasta alkoi muotoutua Venäjän vallan alla. 1917 keksittiin, että ryhdytään itsenäisiksi, mutta todellisuudessa oltiin yhä enemmän saksalaisen vaikutuksen alaisina, joka sitten purskahti yli äyräittensä 1940-luvulla fasismina ja lyötiin Natsi-Saksan seurassa päämme Karjalan mäntyyn. Sitä seurasi tämä rähmälläänoloaika, joka on tähän mennessä ollut itsenäisintä aikaa Suomen historiassa. Tultaessa 1990-luvulle aloimme menettää jälleen itsenäisyyttämme ja edelleen 2000-luvulla, jolloin meillä on tuskin hiventäkään enää itsenäisyyttä jäljellä. Kaikki on menetetty EU:lle ja ollaan menettämässä enenevässä määrin Natolle. Meidän todella tyhmät johtajamme ovat innolla liittämässä meitä Natoon, vaikka suurin osa kansasta on toista mieltä, sitä vastaan.

Yleensä nykyään esitetään kaksi teoriaa Suomen turvallisuuden ja itsenäisyyden puolustamiseksi. Joko meidän on liityttävä Natoon tai sitten puolustusliittoon Ruotsin kanssa. Mielestäni molemmat teoriat ovat mahdollisimman huonoja. Molemmissa teorioissa tarkoitus on uhrata Suomi. Teorioiden esittäjät Suomessa eivät vähäkään huomioi Suomen maantieteellistä asemaa saatikka sitten Naton tai Ruotsin "pyyteettömiä puolustusratkaisuja". Ruotsi on kautta historian pitänyt Suomea sopivana puskurina Venäjän ja Ruotsin välissä. Jo toisen maailmansodan aikana 1943 Ruotsi yritti kiivaasti saada Suomen irti sodasta, kun se oli havainnut, että Saksalle ja siinä ohessa myös Suomelle tulee turpiin. Tarkoitus oli saada Suomi neuvottelemaan Venäjän kanssa ja säilyttämään jonkinmoinen itsenäinen asema, jolloin se toimisi puskurina siinä välissä, eikä Venäjä olisi heti Ruotsin rajan takana. Tässä lopulta onnistuttiin. Ideana on, että sota käydään, jos semmoinen syttyisi, Suomen maaperällä. Tämä on yhä suosittu teoria Ruotsissa.

Natoteoriassa Suomi on taas pelkkä eteentyönnetty pelinappula, jonka maaperällä voidaan taistella mielin määrin. Suomella on strateginen sijainti, satamat ja lentokentät. Suomi sijaitsee lähellä Venäjälle tärkeitä sotilaallisia ja taloudellisia alueita, joista tietenkin Pietari on suurin. Muita alueita ovat esimerkiksi Kronstadt ja Murmansk. Pelinappulana toimiminen merkitsee kuolemanvaaraa Suomelle ja suomalaisille. Ei tarvitse sotia muualla, kun voi sotia Suomessa ja lopputuloksella ei ole mitään väliä. Suomi ja varsinkin suomalaiset ovat merkityksetön kansa, jonka voi helposti uhrata Naton pelipöydällä. Ei pidä unohtaa, että Venäjä ei jätä missään tapauksessa puolustamatta toiseksi tärkeintä kaupunkiaan. Jos uhkia esiintyy, isku voi olla ennalta ehkäisevä, ja siinä ei Suomelle käy hyvin, voin vakuuttaa. Myös amerikkalaisilla on kohteet valittu Suomen kartalla jopa ydinaseille. Senhän olemme tienneet jo kauan.

Eräät piirit puhuvat Suomessa varsin kovaäänisesti Venäjän arvaamattomuudesta ja aggressiivisuudesta. En kyllä ole huomannut mitään arvaamattomuutta tai aggressiivisuutta Venäjän taholta, mutta sitäkin enemmän kyllä USA:n taholta. Toisen maailmansodan jälkeen mikään muu maa ei ole ollut yhtä arvaamaton ja aggressiivinen maailmassa kuin USA. Voidaan aloittaa vaikkapa Korean sodasta, jatkaa Vietnamin sodalla ja edelleen lukuisilla latinalaisen Amerikan sodilla mainitakseni vain Kuuban, Panaman, Nicaraguan, Grenadan ja Dominikaanisen tasavallan interventioilla. Nykyiset Afganistanin, Irakin, entisen Jugoslavian, Libyan ja Syyrian sodat ovat vain selkeää jatkoa toiminnoille, joille mikään taho ei anna oikeutusta.

 Mikä oikeus USA:lla on toimia tuhansien kilometrien päässä omasta maastaan? Ihmettelen sitä, mikä oikeus USA:lla on liikkua Itämerellä, Mustalla merellä, Välimerellä,  Persianlahdella, Kiinan merellä ja käyttäytyä, kuin ne olisivat sen omia sisämeriä, vaikka ne ovat tuhansien kilometrien päässä sen omasta maa-alueesta? Vastaan siihen, että oikeutuksen antavat aseet. USA:n puolustusbudjetti on isompi kuin koko muun maailman yhteensä. On ryhdytty puhumaan Venäjän aseistautumisesta suurena uhkana, mutta ei oteta huomioon, että USA:n varustautumisbudjetti on seitsemän kertaa isompi kuin Venäjän. Siis toistan seitsemänkertainen Venäjän puolustusbudjettiin verrattuna! Ja sitä ollaan lisäämässä. Huutaisin suhteellisuudentajua, ellei tämä olisi niin absurdia! Eikö meidän pitäisi olla huolestuneita USA:n varustautumisesta eikä Venäjän? Arvaamattomin ja aggressiivisin valtio maailmassa on yhä USA.

Näillä USA:n meriiteillä Suomi on pelkkä pieni pelinappula USA:lle, joka on helppo uhrata suurvaltapoliittisessa pelissä. Ja me Suomessa typerien johtajiemme johdolla yritämme tehdä sen mahdollisimman helpoksi. Tällä me teemme maamme paitsi sotimisen lähtöalustaksi myös sen kohteeksi. Jos tämä jatkuu, yhä useampi sotajärjestelmä asetetaan maahamme ja kohdistetaan maatamme kohti.

Onko meillä muita vaihtoehtoja? Ehdottomasti on! Ensimmäinen toimenpide on sanoutua irti kaikista liittoutumista ja ennen kaikkea Naton kanssa. Seuraava toimenpide on kieltää kaikkinainen vieraiden valtioiden sotilaallinen harjoittelu tai toiminta maassamme tai puolustusvoimiemme kanssa. Kolmas ja tärkein on luoda hyvät suhteet naapureihimme, siis myös Venäjään, kuten Ruotsiin, Norjaan ja Viroon. Meidän on pidettävä huoli, että kaikki osapuolet ovat tietoisia siitä, että olemme puolueeton valtio, joka ei osallistu konflikteihin vaan pitää huolen oman maansa puolustuksesta eikä anna käyttää kaunista maatamme epämääräisiin juonitteluihin. Vierailla valtioilla ei ole tänne asiaa. Emme ole aggressiivisia mihinkään suuntaan ja meihin voi siinä suhteessa luottaa. Se ainakin on varmaa, että jos kuulumme johonkin sotilaalliseen liittoon, olemme silloin myös ehdottomasti sotilaallisia kohteita. Omiin nykyisiin johtajiimme emme voi luottaa! Heillä on taipumusta myydä kaunis maamme muodossa jos toisessa.

RUNOSOTA

Hyvä lukija, tiedätkö kuka on Iosif (Joseph) Kobzon? Et varmaankaan. Hän on ukrainalainen laulaja. Hän ei kuitenkaan pääse Ukrainaan. Hän ei pääse koko Euroopan alueelle. Hän on kiellettyjen listalla, mustalla listalla. Hän ei pääse edes Suomeen. Miten on mahdollista, että taiteilija, laulaja ei pääse omaan syntymämaahansa?

Iosif on hyvin suosittu Venäjällä. Hänellä on upea klassinen ääni. Hän on laulanut jo vuosikymmeniä Venäjällä. Hän oli suosittu jo Neuvostoliiton aikaan. Kuuntelepa häntä joskus vaikka netin kautta! Harvoin olen tavannut niin hienoa ääntä. Pari esimerkkiä:

https://www.youtube.com/watch?v=ooU2CxZGsu8

https://www.youtube.com/watch?v=RI37LsI0HJU

Häntä on syyllistetty siitä, että hän on esiintynyt Krimillä. Hän on esiintynyt Donetskissa ja Luhanskissa. Tämä ei miellyttänyt Ukrainan nykyistä johtoa. He kielsivät häneltä pääsyn syntymämaahansa. Tähän yhtyivät USA ja Euroopan unioni. Miten helvetissä on mahdollista, että taiteilijalta kielletään pääsy kokonaisiin maanosiin? Ukraina ei edes kuulu Euroopan unioniin. Mitä Euroopan unionille kuuluu, jos Ukraina kieltää ukrainalaisen laulajan pääsyn kotimaahansa, omaan synnyinmaahansa? Ukraina ei ole edes EU:n jäsen. Ukrainassa on tehty musta lista, johon kuuluu satoja nimiä, laulajia, näyttelijöitä, taiteilijoita. He eivät ole politiikkoja tai liikemiehiä. Tähän listaan kuuluu mm. Venäjän kansalaisuuden saanut ranskalaissyntyinen kuuluisa näyttelijä Gerard Depardieu. Venäjällä ei ole mitään vastaavaa listaa.

Taide on politisoitu. Nykyään taide on politiikkaa. Samoin urheilu. Urheilu on ollut jo kauan politisoitu. On boikotoitu Moskovan olympialaisia. On yritetty boikotoida Sotshin olympialaisia. Ja nyt yritetään boikotoida maailman jalkapallokisoja, jotka on myönnetty Venäjälle 2018. Kaiken lisäksi yritetään estää venäläisiä osallistumasta yleisurheilukisoihin.

Anastasia Dmitruk on ukrainalainen runoilijatar, syntynyt 1991 Nizhynissä. Hän kirjoittaa runoja venäjäksi ja ukrainaksi. Hän aiheutti runosodan julkaistuaan 2014 kenties kuuluisimman runonsa venäjäksi   "Никогда мы не будем братьями!" käännettynä suomeksi "Emme koskaan tule olemaan veljiä keskenämme!". Runo on saanut miljoonia katselijoita verkossa. Se on myös sävelletty. Yhtä sävelmää pidetään Maidanin epävirallisena hymninä. 

Sääli, etten pysty kääntämään runoa suomeksi, mutta tässä on englannin kielen käännös:

We will never ever be brothers -
not by motherland, not by mothers.
Your souls aren’t free, they’re crippling -
we won’t even become step-siblings.
Christened “elder,” - we don’t believe you -
we’ll be younger, but not beneath you.
You are many, but faceless of late,
you’re enormous perhaps, we’re – great.
But you smother… orbiting zealously,
you will choke one day on your jealousy.
Freedom’s foreign to you, unattained,
from your childhood, you’ve been chained.
In your home, “silence’s golden” prevails,
but we’re raising up Molotov cocktails.
In our hearts, blood is boiling, sizzling,
and you’re kin? – you blind ones, miserly?
There’s no fear in our eyes, it’s effortless,
we are dangerous even weaponless.
We have grown, became brave outright
while the snipers held us in sight.
Executioners forced us to kneel –
we stood up and all was repealed.
Rats are hiding from us, but they’re lot
is to wash themselves clean in blood.
They are sending new orders, devising,
we are lighting the flames of uprising.
From your Tsar, our Democracy’s severed.
We will never be brothers ever.

Englannin kielinen käännös ei tee oikeutta alkuperäiselle runolle, mutta alkuperäinen on nähtävissä mm. osoitteessa:

https://www.youtube.com/watch?v=Qv97YeC563Y

Runo kertoo siis Venäjän ja Ukrainan välisestä suhteesta. Runo aiheutti runosodan. Se sai tuhansia vastauksia, runoja niin Venäjältä kuin Ukrainastakin. Melkein kaikki olivat toista mieltä Anastasian kanssa, varsinkin venäläiset. Syntyi runosota puolesta ja vastaan ja se käytiin runoilla, sanojen peitsillä. He kirjoittavat usein, että emme todellakaan ole veljiä keskenämme vaan olemme sisaruksia. Olemme samaa kansaa, samaa alkujuurta ja olet meidän pikkusisaremme. Olemme samaa sukua ja perhettä ja halumme on auttaa pikkusisarta. Olet eksynyt ja joutunut vaikeuksiin ja me autamme sinua. Meillähän on yhteinen äiti. Olemme yhtä perhettä, mutta revitty palasiksi... Vaikka emme olisikaan veljiä keskenämme ovemme ovat aina auki sinulle (Venäjällä on yli miljoona ukrainalaista pakolaista). Osa runoista on hyvin kauniita. Katsokaa ihmisten kasvoja, silmiä! Tässä osoitteita:

http://www.youtube.com/watch?v=b9n1HXlLosQ

https://www.youtube.com/watch?v=I59HPoR2-UY

https://www.youtube.com/watch?v=TSKPIUBgL0k

https://www.youtube.com/watch?v=ZKawY82sDIk

https://www.youtube.com/watch?v=5ftJ-qTzrP0

https://www.youtube.com/watch?v=P_YtU8V4BWo

https://www.youtube.com/watch?v=MwgsyQ8FO38

https://www.youtube.com/watch?v=4uFZMr00zKo

https://www.youtube.com/watch?v=ptfn8LX8o1A

https://www.youtube.com/watch?v=YcTRceGMRHI

https://www.youtube.com/watch?v=zxroO3Ua1e8

https://www.youtube.com/watch?v=_HoSiC4eqIg

Kielletty Ukrainassa:

https://www.youtube.com/watch?v=hCC5h4PPGgU

Perustuu lauluun:

https://www.youtube.com/watch?v=g2P2duQC9C0

Venäjänkielinen sana "край" merkitsee reunaa ja se on täsmälleen sama ukrainan kielellä. Sana lausutaan krai. Alussa oleva "u" merkitsee sijaita jossain. Ukraina venäjäksi "Украина" ja ukrainaksi "Україна" merkitsee siis reunalla olevaa, reunalla sijaitsevaa.

Tässä välissä on hyvä kerrata Ukrainan ja Venäjän historiaa. Tutkimusten mukaan Venäjän kansa on saanut alkunsa Skandinavian viikingeistä, jotka liikkuivat noilla alueilla kauppa- ja ryöstömatkoilla. Nimi "Rus" on todennäköisesti peräisin Skandinavian kielen "ro" soutamista tarkoittavasta sanasta, venäjäksi Россия (Rossija), englanniksi Russia.

Noin vuonna 880 perustettiin Kiova eli Kiovan Rus, Venäjän ensimmäinen kaupunki, joka nyt on siis Ukrainan pääkaupunki. Kiovan Venäjästä tuli suurvalta. 1000-luvulle tultaessa, etenkin Jaroslav Viisaan hallintokaudella, Kiovan Rus kykeni taloudessa, arkkitehtuurissa ja kirjallisuudessa saavutuksiin, jotka ylittivät Länsi-Euroopan saavutukset. Verrattuna läntiseen kristikuntaan venäjän kieli sai vain vähän vaikutteita kreikan- ja latinankielisistä varhaisista kristillisistä kirjoituksista. Tämä johtui kirkkoslaavin käytöstä jumalanpalveluksissa. Siis paitsi kansa myös Ukrainan kieli ja Venäjän kieli ovat samaa alkujuurta. Palaan näihin asioihin myöhemmissä kirjoituksissani.

Oleellista tässä on se, että ukrainalaiset, valkovenäläiset ja venäläiset ovat yhtä ja samaa kansaa. Perimältään geneettisesti tutkittaessa DNA:ta ukrainalaisia, valkovenäläisiä ja venäläisiä ei voida erottaa mitenkään toisistaan, ne ovat identtisiä. Tätä venäläiset korostavat yhä tänä päivänä. He pitävät, että he ovat samaa kansaa. He pitävät ukrainalaisia "pikkuveljinään", ja juuri tähän runossa viitataan. Mitään vihaa ukrainalaisia kohtaan Venäjällä ei koskaan ole esiintynyt, ei edes nykyään. Heillä on vain huoli ja auttamisen halu. Yksikään noista runoista ei osoita vihaa Ukrainaa tai ukrainalaisia vastaan. Tämä on hämmästyttävää nykypäivänä, koska Ukrainassa lietsotaan vihaa Venäjää vastaan. Tätä vihaa lietsotaan ennen kaikkea ulkoapäin.

Ja sitten tuli uutinen! Anastasia Dmitruk on muuttanut mielensä. Nyt syksyllä hän on kirjoittanut uuden runon, joka pääsi uutisiin asti. Runon nimin on "Маски сорваны – верить некому". Suomennettuna osapuilleen "Naamiot on revitty – ei ole ketään kehen uskoa". Hän runoilee, että Kievin valta on pettänyt, ja aiheuttanut tragedian, meidät on petetty, lento on loppunut, siivet on revitty, toivo on mennyt... Runo osoittaa syvää pettymystä nykyiseen Ukrainan hallintoon ja menoon. Vallassa olevat ja kenraalit kaikki on myyty, ostettu. Meitä sakaalit järsivät, nälkäiset. Se, mitä luulimme saavamme on osoittautunut huijaukseksi. Ukrainalaisia on petetty.

Tästä hän saa Ukrainasta myös vihapostia, mutta myös hyväksyvää ja jopa runoja "Ennen me hymyilimme... Luulimme, että tulee demokratia... Alla uutinen ja runo kahtena versiona. Katsokaa Anastasian silmiä varsinkin ensimmäisessä versiossa. Toisessa versiossa Anastasia lausuu runoa Ukrainan parlamenttitalon edustalla, jossa sijaitsee rada:

https://www.youtube.com/watch?v=dh84OW6hwBw

https://www.youtube.com/watch?v=gFzEidEucaw

https://www.youtube.com/watch?v=8z4k_lauq4U

Olen seurannut tätä runosotaa jo lähes kaksi vuotta. On ollut suuri elämys seurata sitä ja sen mahtavuutta, kauneutta. Olen monesti ajatellut kunpa jokainen sota voitaisiin käydä vain runojen avulla. Maailmalla olisi toivoa. Voidaan heitellä "runoammuksia" ja välistä ne osuvat maaliinkin. Mutta ei tarvitsisi tehdä ruumiita, nähdä nälkää, kärsimyksiä, pakolaisia.

Uusi tekniikka on mahdollistanut tämmöisen sodan. Meillä Suomessakin oli sotarunoutta. Kai kuuluisin on Uuno Kailaan "Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, itä... Kaikki ovat ainakin kuulleet runosta. Mutta tuolloin ei ollut mahdollista varsinaiseen "runosotaan". Karkeimmillaan oli vain sotapropagandaa.

Hyvä lukija, tiedätkö kuka on Valentina Lisitsa? Hän on ukrainalainen Kiovassa syntynyt kuuluisa naispianisti. Hän toimi Toronton sinfoniaorkesterin solistina, pianistina. Hän kirjoitti mielipiteenään Ukrainasta epäilevänsä länsimaiden suhdetta Ukrainaan, Kievin klikkiin ja vastustavansa sotaa Donetskia ja Luhanskia vastaan. Hänet erotettiin välittömästi Toronton orkesterista ilman mitään selityksiä. Hän ei saanut enää mitään töitä Kanadasta, ei USA:sta, eikä mistään EU maasta. Näin toimii länsimainen sananvapaus ja demokratia. Nyt hän on käynyt esiintymässä Donetskissa ja Luhanskissa ja lohduttanut soitollaan sodasta kärsivien maiden naisia, miehiä, lapsia ja vanhuksia. Nykyisin hän esiintyy Novosibirskin filharmonisen orkesterin solistina. Kuuntele häntä joskus vaikkapa netistä! 

.

Kuuntele!

https://www.youtube.com/watch?v=yAsDLGjMhFI

https://www.youtube.com/watch?v=LdH1hSWGFGU

https://www.youtube.com/watch?v=tV5U8kVYS88

https://www.youtube.com/watch?v=OsOUcikyGRk

                    

SINISTÄ KELTAISTA

Vanha kiinalainen uskomus sanoo, että jos sinistä on keltaisen päällä se tietää huonoa onnea. "Älä koskaan laita sinistä keltaisen päälle!" Itse en ole taikauskoinen. Ukrainan kannalta tuo ei kuitenkaan näytä hyvältä. Aluksi kannattaa vaikka katsoa seuraava videopätkä, joka on Ukrainan uutistelevision Kievissä kuvaama:

https://www.youtube.com/watch?v=kEY4wc1Ebho

Euroopan komission puheenjohtaja Jean-Claude Juncker ilmoitti 3.3.2016, että Ukraina ei voi liittyä EU:n jäseneksi ainakaan 20 - 25 vuoteen. Jotkut sanovat, että asia voi tulla eteen vasta joskus 2040-luvulla. Jotkut päättäjät sanovat, ettei heidän elinaikanaan. Tämä on monelle ukrainalaiselle suuri pettymys. Maidanin mielenosoitukseen houkuteltiin ihmisiä juuri EU:hun liittymisen ja vapaan Euroopassa liikkumisen avulla. Suomalaisille tämä taas on hyvä uutinen - emme joudu osaltamme taas jälleen kerran maksumieheksi jonkun sekavassa taloudellisessa tilassa olevan EU-valtion takia.

Myös Nato on ilmoittanut, että Ukrainan liittäminen Natoon ei tule kysymykseen pitkiin aikoihin. Ukrainassa on liian epävakaa tilanne. Nato voisi joutua konfliktitilanteeseen keskellä Eurooppaa. Naton eurooppalaisille jäsenille se ei olisi kovin houkuttelevaa, vaikka USA sitä kenties haluaisikin.

Ukraina on hyvin sekavassa tilanteessa niin poliittisesti kuin taloudellisestikin. Näiden lukuisten ongelmien joukossa kai tärkein on johtaminen. Asiaa ei auta, että Ukrainan presidentin Petro Porosenkon ja pääministeri Arseni Jatsenukin välit ovat huonot. Jopa niin huonot, että USA:n varapresidentti Joe Biden joutuu hyvin usein vierailemaan Kiovassa ja kovistelemassa sekä Porosenkoa että Jatsenukia välien selvittämiseen. Tähän mennessä hän ei siinä ole onnistunut, vaikka molemmat herrat varsin orjallisesti tottelevat muuten merentakaisia toiveita.

Poroshenko on yrittänyt päästä eroon Jatsenukista ja tähän näytelmään kuului äskettäinen Jatsenukin ilmoitus erosta pääministerin virasta ennen radan - Ukrainan parlamentin - äänestystä asiasta. Rada kuitenkin äänestikin Jatsenukin jatkamisen puolesta. Tosin myös radassa vihataan Jatsenukia. Siitä on olemassa jopa video, kun Jatsenukia yritetään kantaa pois puhujanpöntöstä.

Asiaa kommentoidaan hyvin usein ihan kansainvälisestikin, että Jatsenukia otetaan "palleista" kiinni. Tilannetta seurasi mellakka radassa.

Tämä ei ole ollenkaan poikkeuksellista radassa. Viime vuonna mm. radikaalipuolueen johtaja Oleg Ljashko sai turpiinsa radassa ja joutui roskakoriin.

Kuva itse tilanteesta

Ljashko on muutenkin varsin 

tulinen ja värikäs persoona. Joutuu yhtä mittaa tappeluihin ja yleensä ottaa turpiinsa. Kultaisessa nuoruudessaan 1990-luvulla hän toimi rattopoikana ja huvitti rahasta rikkaita ukrainalaisia oligarkkeja.

Mutta ei hän ole ainoa, joka radassa tappelee. Se on siellä varsin yleistä.

Tässä ottavat mittaa radan käytävällä edustajat Vadim Ifshenko ja Igor Sobolev. Veri vain roiskui, kun nyrkit heiluivat.

Tässä edustaja Andrei Shevshenko iskee lattialle jälleen Ljaskon. Puhutaan yleisesti "knockoutista".

Hyvin tyypillisiä ovat erilaiset mellakat Ukrainan parlamentissa.

Varsin yleinen tapa radassa on estää vastapuolen puhujaa joko pääsemästä radassa puhujanpönttöön tai estää häntä puhumasta puhujanpöntössä. Saarretaan se. Meilläkin edsukunnassa sietäisi ottaa oppia tästä.

Näihin verrattuna meillä Suomessa on toiminta varsin vaatimatonta. Joku lähettelee tekstareita ilotytöille, ahdistellaan naisia, joku pimittelee veroja ja joku valehtelee suoraan, mutta kun jää siitä kiinni, pyytää sitten ihmeellisesti "nöyrimmästi" anteeksi koko kansan edessä.

Gorshenin Institute -tutkimuslaitos teki äskettäin Ukrainassa mielipidekyselyn. Tulokset olivat varsin selventäviä. Suurin osa ukrainalaisista ei luota presidentti Petro Poroshenkoon, Arseni Jatsenjukin hallitukseen, parlamenttiin ja oikeuslaitoksen virkamiehiin. Yli 70 prosenttia kansalaisista ei hyväksy Petro Poroshenkon toimintaa ja miltei 85 prosenttia on pääministeri Arseni Jatsenjukin harjoittamaa politiikkaa vastaan. Kokonaisuutena ottaen 89,2 prosenttia ukrainalaisista ei luota hallitukseen, parlamentin suhteen luku on 87,6 prosenttia ja parlamentin liittoumiin epäluottamus on 82,4 prosenttia.

Ukrainan valtiovarainministeri Natalia Jareskin toimintaan kielteisesti suhtautuu 68,8 prosenttia ukrainalaisista, Odessan kuvernööriin Mihail Saakasvilin toimintaan kielteisesti suhtautuu 49,5 prosenttia. Asevoimiin suhtautuu kielteisesti 43 prosenttia, poliisiin 51 prosenttia, Ukrainan turvallisuuspalveluun 68,7 prosenttia, pankkeihin 80 prosenttia, yleiseen syyttäjään 85,5 ja oikeuslaitokseen 89,3 prosenttia.

Maan valitseman kehitystien hyväksyy vain 30,2 prosenttia kansalaisista. Suurin osa 69,8 prosenttia uskoo, ettei maa etene oikealla suunnalla. Tutkimukseen osallistui yli 2 000 iältään yli 18-vuotiasta kansalaista. Tilastollinen virhe ei ylitä 2,2 prosenttia.

Mielipuolisesta päätöksenteosta kertoo esimerkiksi Ukrainan parlamentin lakialoite, jonka mukaan Venäjää ei saa kutsua enää Venäjäksi. Sen pitää olla Moskovija. Radikaali-demokraattinen puolue jätti parlamenttiin lakialoitteen, että Venäjän federaation pitää olla Московия, Moskovija. Lakialoite n:o 2276a jätettiin jo vuoden 2015 puolivälissä. Nimet Rossija rai Rus - siis Venäjä - ovat kuulema sen alueen historiallisia nimiä, jossa nykyinen Ukraina sijaitsee. Venäjä-nimen käyttö on kuulema Ukrainaan kohdistuva epäystävällinen imperialistisen politiikan ilmentymä. Venäjä-nimeä voisi siis periaatteessa käyttää vain Ukraina. Heh, kylläpä mielikuvitus juoksee!

Toinen mielipuolinen tai siis vähintäänkin kummallinen päätös oli, että Ukraina harkitsee Venäjän vastaisen kanteen jättämistä Maailman kauppajärjestöön siitä, että Venäjä otti 1.1.2016 käyttöön Ukrainaa koskevan elintarvikkeiden tuontikiellon, joka on samanlainen kuin niille maille, jotka tukivat Venäjän vastaisia pakotteita. Siis ihmeellistä, että jos itse Ukraina osallistuu pakotteisiin sitä vastaan ei saisi nostaa pakotteita. Ja vielä ihmeellisempää on se, että kannetta tukivat mm. USA, Turkki ja Kanada, jotka itse ovat asettaneet pakotteita Venäjää vastaan.

Ukrainalaiset ovat kieltäneet mm. venäläisten lentoyhtiöiden ja rautateiden käyttämisen Ukrainan alueella. Venäläiset ovat tehneet vastaavasti ukrainalaisille lentoyhtiöille. Vastikään yritettiin kieltää venäläisten rekkojen liikennöiminen Ukrainan alueella. Venäjä vastasi siihen samoin. Ukraina kärsii tästä itse enemmän, joten se poistunee.

Kulttuuripuolella Ukrainassa parina viimeisenä vuotena on harrastettu voimakasta sensuuria venäläistä kulttuuria kohtaan. Venäjän kielen opetus kouluissa ja yliopistoissa yritettiin kieltää, mutta mahdottomana peruttiin. Venäläinen kirjallisuus on sensuroitu. Ukrainalaiset natsit jopa polttivat venäläistä kirjallisuutta rovioilla, mutta se jäi toistaiseksi varsin pienimuotoiseksi suosion puutteen vuoksi.

Ukrainalaiset taiteilijat, jotka ovat esiintyneet Venäjällä tai Krimillä ovat saaneet porttikiellon Ukrainaan. Kaikilla venäläisillä taiteilijoilla on porttikielto Ukrainaan ja varsinkaan esittävät taiteilijat kuten näyttelijät ja laulajat eivät pääse Ukrainaan. Kaikki venäläiset televisiokanavat ja elokuvat ovat kiellettyjä. Venäjä ei ole asettanut vastaavia sanktioita ukrainalaisia kohtaan. Venäjän televisiokanavilla esitetään ukrainalaisia sarjoja ja elokuvia entiseen tapaan. Elokuvateattereissa esitetään ukrainalaisia elokuvia.

Hämmästyttävää kuitenkin on viime vuonna (2015) valmistunut Sergei Mokrithskijn ohjaama elokuva "Taistelu Sevastopolista (Битва за Севастополь)". Elokuva kuvattiin yhteistyössä venäläisten ja ukrainalaisten kanssa alkuperäisillä paikoilla ja mukana oli myös ukrainalaisia näyttelijöitä. Elokuva on tosikertomus  neuvostoliittolaisesta naistarkka-ampujasta Ljudmila Pavlitsenkosta toisen maailmansodan aikana ja hänen ystävyydestään Eleanor Rooseveltiin, USA:n silloisen presidentin vaimoon, josta tuli mm. Pavlitshenkon pojan kummi. Olen nähnyt elokuvan ja se on upea. Suosittelen lämpimästi, jos tulee mahdollisuus katsoa.

Parina viime vuotena Ukrainassa on harrastettu poliittisia murhia. Kaksi naamioitunutta asemiestä ampui Kiovassa 16.4.2015 venäjämielisen kuuluisan toimittajan Oles Buzinan kotiovelleen. Edellisenä päivänä ihan samalla tavalla ammuttiin kotiovelleen entinen venäjämielinen poliitikko Oleh Kalashnikov. Sittemmin tapettiin venäjämielinen toimittaja Sergei Suhobok. Venäjämielinen naistoimittaja pahoinpideltiin kuoliaaksi. Kymmeniä entisiä presidentti Janukovitsin kannattajia on kuollut salaperäisillä tavoilla. Monet ovat tehneet "itsemurhan" ampumalla, hyppäämällä parvekkeelta tai pahoinpitelemällä itsensä.

 Oles Buzinan murha

Tällä tavalla on murhattu mm. entinen kuvernööri Oleksander Peklushenko, entinen kansanedustaja Stanislav Melnyk, entinen varapuheenjohtaja Mikhailo Chchetov, pormestari Sergij Valter, aluejohtaja Oleksei Kolesnyk ja entinen apulaispoliiisipäälikkö Oleksandr Bordyuh. Tai sitten ihmisiä on vain "kadonnut". Yhtäkään tapausta ei ole tutkittu eikä ketään ole asetettu syytteeseen. Tiettävästi kaiken takana ovat Ukrainan natsipuolueet.

Yksi tapa parin vuoden aikana on mennä entisen presidentin Janukovitsin kannattajien työpaikalle ja aseella uhaten kiristää heitä allekirjoittamaan eroamispaperi. Tai heittää heidät väkivaltaa käyttäen roska-astioihin. Tällaisia tapauksia on satoja.

Ukrainassa julkaistaan netissä mustaa listaa henkilöistä, joita pidetään nykyjohdon vastustajina. Listalla on nimen lisäksi kaikki mahdollinen tieto kyseisestä henkilöstä, hänen kuvansa, puhelinnumeronsa, kotiosoitteensa, perhesuhteensa, kaikki perheenjäsenten nimet ja tiedot vaimoa ja lapsia myöten sekä muita sukulaisia myöten, mitä koulua lapset käyvät, missä vaimo käy työssä jne. Usein tämä on hyvin vaarallista ja vahingollista kaikille perheenjäsenille.

En puutu tällä kertaa Ukrainan talouteen, koska kaikkihan tietävät, että se on vararikon partaalla. Ukrainan suurin kauppakumppanihan on aina ollut Venäjä, mutta nyt se on pudonnut pois. Ukraina on itse asiassa lähellä konkurssia eikä olisi selviytynyt ellei sitä olisi tarkoituksellisesti autettu poliittisista syistä.

 Paneudunpa tässä välissä Ukrainan nuorisoon. Länsiukrainassa vallitsee voimakas kansallismielisyys, joka ilmenee fasismina. Minusta tämä on vähintäänkin huolestuttavaa. Kasvatuksessa, kouluissa ja yliopistoissa on ryhdytty muuttamaan historiaa nostamalla Natsisaksan aikaisia henkilöitä ja tapahtumia kunniaan. Kuten jo aikaisemmin kirjoitin yksi tällainen oli Stepan Bandera. Ei riitä, että parlamentissa on kaksi fasistista puoluetta Svoboda ja Oikea sektori.

Svoboda-natsipuolueen johtaja Oleh Tiahnnibok

Mallia on otettu!

Minusta on järkyttävää, että keskellä Eurooppaa tehdään tällaista.  

Kuva on todellisista tapahtumista Mariupolissa. Niin kuin joku kirjoitti: "Ei voisi uskoa, että tähän on palattu Euroopassa. Ihmisiä hirtetään jälleen, kuin 1940-luvulla!"

Se, että ihmisten elintaso laskee ja elinikä lyhenee ei ole vakavinta Ukrainassa. Vakavimmaksi on kuitenkin nähtävä tämä loputon sisällissota Itäukrainan ja Länsiukrainan välillä. Tapetaan omaa kansaa, jolla on sama "veri". Koska Kiovan ukrainalaiset joukot ovat kärsineet sotilaallisen tappion toisensa jälkeen iskuja on ruvettu kohdistamaan Itäukrainan siviileihin. Jopa presidentti Poroshenko on ilmoittanut, että sota voitetaan tappamalla siviilejä.

Se miksi Donetskin ja Luhanskin itäukrainalaiset ovat menestyneet niin hyvin selittyy sillä, että he taistelevat henkensä edestä oman maansa Novorossijan, Uusvenäjän puolesta. Näin he ovat itse kertoneet. He eivät voi hyväksyä Kiovan valtaa. Rasismi kohdistettaisiin heihin. Jos he luopuisivat taistelusta lopputulos voisi olla varsin katastrofaalinen. Voisi verrata meidän talvisotaamme. Tosin suhteet ovat vähän toiset. Meitä suomalaisia oli tuolloin vain 4 miljoonaa ja Neuvostoliittolaisia yli 150 miljoonaa. Itäukrainalaisia on 7 miljoonaa ja Kiovan ukrainalaisia 40 miljoonaa. Sotilailta puuttuu motivaatio. Siksi on varsin ymmärrettävää, että sotaa ei voi voittaa sotilaallisesti.

Kiovan Radassa on esitetty erilaisia versioita sodan voittamiseksi. On hyökättävä suoraan Moskovaan, on tapettava kaikki itäukrainalaiset - siis kansanmurha, on suljettava vankileireihin kaikki itäukrainalaiset jne. On suunniteltu jopa suunnattomia vankileirejä heitä varten. Vähän niin kuin Saksassa 1940-luvulla.

Rauhan aikaansaamiseksi on käyty kaksi neuvottelua Minskissä Valkovenäjällä. Ensimmäinen kaatui heti Kiovan ukrainan hyökättyä Donetskiin ja Luhanskiin. Hyökkäys päättyi Ukrainan katastrofaaliseen tappioon. Toisen neuvottelun tuloksena syntyi sopimus, jota Kiova ei tähän päivään mennessä ole täyttänyt. Siksi yhä käydään neuvotteluja asiasta, mutta Kiova ei ole halukas täyttämään sopimusta. Tärkein ongelma sopimuksen täyttämisessä on näköjään ollut Itäukrainan kansanäänestyksen ja itsehallinnon järjestäminen. Ei haluta antaa itsenäistä valtaa Itäukrainalle. Siksi tappaminen jatkuu yhä tänäkin päivänä, vaikka siitä ei puhutakaan enää meillä. Meillä on tämä pakolaisongelma.

Joissakin piireissä Venäjää pidetään ongelman ytimenä. Mutta yhtä hyvin voisi sanoa, että Yhdysvallat on ongelman ydin. Se rahoittaa ja aseistaa Kiovaa ja sillä on poliittista valtaa siellä, sillä on sotilaita Ukrainassa "kouluttamassa". USA:lla olisi kaikki mahdollisuudet pakottaa Kiova Minskin sopimuksen noudattamiseen. Mutta sitä se ei tee, koska USA:lle on poliittisesti edullista pitää konfliktia yllä. Venäjä ei virallisestikaan ole sisällissodan osapuoli. Se on Minskin sopimuksen takaaja, kuten Saksa ja Ranska. USA ei ole edes sopimuksen takaaja. Se, että sodan aikana Itäukrainassa oli venäläisiä vapaaehtoisia taistelemassa Itäukrainan puolesta ei tee Venäjää sodan osapuoleksi. Olihan siellä suomalaisiakin tappamassa, eikä se tehnyt Suomea sodan osapuoleksi.

Kansainvälisesti on ehdotettu lukuisia ratkaisuja rauhan palauttamiseksi Ukrainaan. On ehdotettu mm. Ukrainan jakamista entisen Jugoslavian tapaan erillisiin pieniin valtioihin. Syynä on pidetty sitä, että Ukrainan nykyinen hallinto ei kykene luomaan hallintomallia, joka pitäisi Ukrainan koossa. Presidentti Poroshenko ei kykene hallitsemaan Ukrainan todellista tilaa. Puolassa on mm. ehdotettu Ukrainan jakamista kolmeen osaan. Monet eurooppalaiset asiantuntijat ovat esittäneet Ukrainan jakamista useampaan osaan. Usein nähdään, että Ukraina on valtio, joka ei ole kenenkään hallinnassa - muiden kuin oligarkkien ja heidän erilaisten ryhmittymiensä. On esitetty myös, että suuret taloudelliset ongelmat ratkeaisivat jaon myötä. Viimeisimpiä ehdotuksia on Ukrainan jakaminen rauhanomaisesti kahteen osaan, kuten entinen Tsekkoslovakia jaettiin Tsekkiin ja Slovakiaan. Tämä voisi olla hyvinkin järkevää esimerkiksi Ukrainan ja Novorossijan välillä.

Versio, jossa Ukraina jaettu Venäjän, Puolan, Romanian, Unkarin ja Kanta-Ukrainan kesken.

Toinen versio jaosta

Ukrainan venäjänkielisen väestön osuus. Periaatteessa kaikki ukrainalaiset keski-ikäiset ja sitä vanhemmat ihmiset osaavat venäjää, koska venäjä oli pakollinen kieli kouluissa 1990-luvun alkuun asti. Ukrainahan kuului Neuvostoliittoon.

Eurovisio-kappaleeksi valittiin Ukrainassa tänä vuonna Venäjän vastainen poliittinen laulu. Eurovision säännöissä kuitenkin kielletään kaikenlainen poliittinen esiintyminen kilpailuissa. Toisaalta Eurovision laulukilpailut ovat aina olleet poliittisia. Itse en seuraa euroviisuja.

Entäpä tavallinen Ukrainan kansalainen? Kuten alkutilastot osoittivat, luottamus hallintoon ei ole kovinkaan suurta. On laskettu, että ainakin puolella ukrainalaisista on sukulaisia Venäjän puolella. Monet sanovat, että Euro-Maidanissa piti päästä rikkaista oligarkeista, mutta onkin käynyt niin, että siniset oligarkit vain vaihdettiin keltaisiin oligarkkeihin ja nyt tilanne on entistä huonompi. On huomattava, että esimerkiksi presidentti Poroshenko on hyvin rikas oligarkki. Ääriaineksilla on ollut vahva vaikutus. Kansa on petetty. Monesti on sanottu, että edessä on kolmas Maidan. 

Lopuksi miettimisen aihetta antava kuva