Kirkasotsainen mies: elokuuta 2016

tiistai 30. elokuuta 2016

TOIVON SEIKKAULUT UKRAINAN IHMEMAASSA

Axis Powersin maalaus "Hetalia, Jeanne d' Arc"

"Nadjeshda" tarkoittaa ukrainaksi toivoa. Olen seurannut sivusilmällä Nadjeshda Savshenkon toimia Ukrainassa sen jälkeen kun presidentti Vladimir Putin armahti hänet Venäjän vankilasta 24. toukokuuta 2016. Hän oli saanut 22 vuoden tuomion kahden venäläisen toimittajan Igor Korneljukin ja Anton Voloshinin murhista. Ihan virallisestikin Nadjeshda tai Nadjaa, kuten monet sanovat, monet ovat pitäneen Ukrainan uutena toivona. Ukraina sai kansallissankarinsa takaisin. Monet ovat pitäneet häntä Ukrainan Jeanne d' Arc:na. Lehdet kirjoittivat, että EU juhlii yhdessä Ukrainan kanssa hänen vapauttamistaan ja jopa EU:n ulkoministeri Federica Mogherini tviittasi tapauksesta. Nadjeshdan ollessa venäläisessä vankilassa hänen kuvansa koristi Ukrainan parlamentin radan puhujanpönttöä. Ei korista enää.

Kun 25. toukokuuta 2016 Savshenko saapui Kiovaan presidentti Petro Poroshenko myönsi hänelle kunniamitalin. Nykyään monet vaativat Savhsenkoa palauttamaan mitalin, koska hän ei ole heidän mielestään ansainnut sitä.

Olen kirjoittanut aikaisemmassa kirjoituksessa Savshenkosta 4. kesäkuuta 2016 nimellä "Toivoa", ja kirjoitus löytyy mm. osoitteesta:

http://uuuusi.blogspot.fi/2016/06/toivoa-hanen-nimensa-on-nadeshda_4.html

Monissa kirjoituksissa jopa Wikipediassa väitetään, että Nadjeshda Savshenko on lentäjä tai helikopterilentäjä, mutta se ei pidä paikkaansa. Hänellä ei ole minkäänlaista lentäjän koulutusta, vaan hän reputti kolmasti yrittäessään kouluttautua lentäjäksi. Hän on pitänyt mielellään lentäjän imagoa yllä. Vuosina 2004 - 2008 hän oli Irakissa taistelemassa USA:n koalitiossa, jolloin hän sai tulenjohtajan koulutuksen. Vankilassa ollessaan hänet valittiin Ukrainan parlamenttiin Batkivstsyna (Isänmaa) puolueen kansanedustajaksi. Puoluetta johtaa Julia Tymoshenko. Nadjeshdan ja Julian välit ovat kuitenkin aika etäiset. Sen näkee esim. alla olevasta kuvasta, jossa he tapaavat ensimmäisen kerran toisensa Nadjeshdan vapautuessa vankeudesta. Julia pyysi Nadjeshdaa halaamaan, mutta hän kieltäytyi. Huom. nuoli ei ole minun piirtämäni.

Nadja on usein haukkunut Juliaa oligarkiksi, mikä tämä itse asiassa onkin. Hän on sanonut: "Minä kuljen paljasjaloin, hän kulkee timantit korvissa". Alla otettu kuva on samasta tilanteesta, kuin ylläkin oleva kuva. Huomaa timantit korvissa! "En ole samaa mieltä hänen kanssaan vaikka olemmekin samassa puolueessa!"

Julia Tymoshenko kirjoitti 29. huhtikuuta 2016 kirjeen Nadjeshda Savshenkolle, jossa haukkui Ukrainan nykyhallintoa ja presidentti Poroshenkoa. Kirjeessä kirjoitetaan suurin piirtein minkälainen "paska" tuli valtaan Maidanin kumouksessa. Absoluuttinen valta keskittyy Poroshenkolle ja tarkoituksena on ryöstää koko maa. "He jakavat keskenään sen, mitä edeltäjät eivät ehtineet jakaa. Emme voi olla osallisena tässä korruptiossa. Siksi olemme oppositiossa". Kirje on kuusisivuinen. Alla kirjeen alku ja loppu.

Kirje ja sen käännös löytyy esim. seuraavasta osoitteesta, jos ei ole poistettu:

http://www.fort-russ.com/2016/04/sensational-confession-of-yulia.html

Nadja kulkee, kuten jo kirjoitin, paljon paljasjaloin. Jopa radassa hän liikkuu paljasjaloin. Toisaalta hänen käytöksensä on aika voimakasta ja poikkeuksellista, kuten kirjoitin jo edellisessä kirjoituksessani. Jo alkuhetkinä hän ilmoitti, että hän voisi pyrkiä Ukrainan presidentiksi, mikä vaikuttaa aika paradoksaaliselta, mutta tällä hetkellä (11.8.2016) hänen kannatuksensa kansan keskuudessa on korkeampi kuin presidentti Poroshenkon. Ukrainan lain mukaan presidentiksi pyrkivän on asuttava kuitenkin vähintään yli kymmenen vuotta yhtämittaa Ukrainassa ennen kuin voi pyrkiä presidentiksi. Mutta eipä mennä asioiden edelle.

Paljasjaloin!

Työnsä radassa Savshenko aloitti 31.5.2016. Hän on ensimmäinen, joka koskaan on työskennellyt radassa paljasjaloin. Eipä tiennyt miten myrskyisää hänen työnsä tuli olemaan. Ensitöikseen hän tuli Ukrainan lippu mukanaan ja lauloi Ukrainan kansallislaulun, mutta väärin - sanat ja sävel menivät täysin päin mäntyä. Ensimmäiset kommentit lehtimiehille Savshenkolta olivat "Työskentelemme kuin basaarissa!" "En oikein pidä ihmisistä siellä." hän tunnusti. Ukrainalaisia lehtimiehiä hän kutsuu "sakaaleiksi, jotka ovat valmiita hyppäämään heti kimppuun ja repimään kappaleiksi".

Ukrainan lippu. Huomaa kuva puhujanpöntössä ja kansallislaulu, Savshenko laulaa.

3. kesäkuuta 2016 Nadjeshda esitteli edustajille miten käsikranaatti toimii. Hän vertasi Ukrainan uutta perustuslain muutosta käsikranaattiin, joka tulee räjähtämään käsiin. "Tulen äänestämään sitä vastaan, muuten meistä tulee ruumiita", hän sanoi. Esim. osoitteessa:

https://www.youtube.com/watch?v=felZt9Ogrqk

Hänestä tuli parlamentin toisinajattelija. 7. kesäkuuta 2016 Nadjeshda vaati suoria neuvotteluja Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen kanssa. Kaikesta huolimatta oli varsin yllättävää tieto siitä, että Ukrainan salainen palvelu aikoi murhata Nadjeshda Savshenkon, joka on ollut suuri Ukrainan sankari ja jolla on ollut suuri suosio Ukrainassa. Ukrainan radan kansanedustajana Savshenko lähti puhujamatkalle kohti Ukrainan puolista Donbassia, jossa aikoi pitää puheen 7. kesäkuuta 2016. Ukrainan salaisen palvelun tarkoituksena oli tappaa Savshenko ja syyttää siitä Itä-ukrainan kansantasavaltoja. Onneksi Donetskin kansantasavallan salainen palvelu sai tiedon ilmi ja paljasti juonen Savshenkolle. Itse Donetskin Kansantasavallan päämies Aleksandr Zaharsthenko otti henkilökohtaisesti yhteyttä Nadjeshda Savshenkoon ja varoitti häntä uhasta. Savshenko kääntyi kesken matkan Izjuman kaupungista takaisin ja pelastui näin tästä uhasta. Ukrainan salainen palvelu on toistaiseksi luopunut tästä yrityksestä.

Aleksandr Zaharsthenko ilmoitti Savshenkolle "likvidoimisen" uhasta.

Kievin oli erittäin tarkoituksenmukaista lähettää Nadeshda Donbassiin. Kievissä hänestä oli tullut hallitukselle hyvin hankala ihminen. Kukaan ei tiennyt mitä hän seuraavaksi tekee tai sanoo. Pidettiin suurena poliittisena virheenä, että hänet päästettiin parlamentin jäseneksi. Nyt tarkoituksena oli päästä hänestä, luoda hankalasta ihmisestä kansalle uusi ikoni, sankarikuoleman (murhan) kautta. Alkuaikoina hän ilmoitti, että on valmis lähtemään Itä-Ukrainaan sotimaan siitä paikasta ja antamaan vaikka henkensä Ukrainan puolesta. Eipä tiennyt miten lähellä oli osua totuuteen.

Sittemmin hän on muuttanut asennettaan. 10. kesäkuuta Savshenko ilmoitti, että on valmis keskustelemaan Donetskin ja Luhanskin, siis Novorossijan kanssa. Ukrainan sisäasiainministeriön lehdistösihteeri Artjom Shevsthenko syytti Savshenkoa Venäjän vakoojaksi ja petturiksi. "En ihmettele yhtään jos hän jonain päivänä tuo vaikka parlamenttiin kranaatin ja räjäyttää sen", hän sanoi. Siis Savshenkon esittämän käsityksen mukaan Ukrainassa vallitsee sisällissota eikä sota Venäjää vastaan. Myös lännessä ihmeteltiin Savshenkon uutta asennetta. Savshenkon paluusta odotettiin paljon, mutta ei ehdotusta ryhtyä keskustelemaan separatistien kanssa, kommentoitiin saksalaisessa Deutshe Welle lehdessä.

Nadjeshda Savshenko sanoi: "Minä olen valmis neuvottelemaan Zahartshenkon ja Plotnikovin kanssa, jotka johtavat Donetskia ja Luhanskia. Minä kansanedustajana olen valmis keskustelemaan heidän kanssaan henkilökohtaisesti". Presidentti Poroshenko kutsui Nadjeshdan puhutteluun ja sanoi mistä hän saa puhua ja mistä ei saa puhua. Nadjeshdalla ei ole oikeutta keskustella Donetskin ja Luhanskin kanssa. Nadjeshda sanoi "Minä olen tällainen ihminen .En aio istua noin vain tekemättä mitään vain sen takia, että se vaikuttaisi suosiooni." Ei turhaan puhuta, että Nadjeshda on Ukrainan Jeanne d' Arc. Niin kauan, kun hänestä oli hyötyä häntä käytettiin hyväksi. Sitten kun hän kävi hankalaksi hänet julistettiin noidaksi ja poltettiin elävältä (siis Jeanne d'Arc).

11. kesäkuuta 2016 Savshenko ilmoitti, että on valmis keskustelemaan Donetskin ja Luhanskin johtajien kanssa vankien vaihdosta. Minskin sopimukseen kuuluu kaikkein vankien molemminpuolinen vapauttaminen ja armahtaminen eli siis anteeksianto. Kiovan hallitus ei ole myöntynyt tähän. Lisäksi se on säätänyt lain, jonka mukaan vain Kiovan sotilaiden teot armahdetaan, mutta Donetskin ja Luhanskin sotilaita ei. 12. kesäkuuta Savshenko ilmoitti "Radio Libertyn" haastattelussa, että ei tunne vihaa venäläisiä kohtaan. "Voisimme olla hyviä naapureita keskenämme".

21. kesäkuuta EU päätti jatkaa sanktioita Venäjää vastaan. Deutsche Wellen haastattelussa 22. kesäkuuta 2016 Savshenko sanoi, että taloudelliset sanktiot Venäjää vastaan olisi asteittain poistettava. Pakotteet vaikuttavat nimen omaan ihan tavallisen ihmisen elämään. Pakotteiden lieventämistä kannattavat mm. Unkari, Kypros, Kreikka, Italia ja Slovakia sekä Ranskan senaatti. Pakotteiden pitämistä kannattavat Puola, Baltian maat ja Ruotsi sekä tietenkin Nato.

23. kesäkuuta 2016 Savshenko kertoi vankeudestaan. Venäläisillä vanginvartijoilla oli ystävällinen asenne häntä kohtaan. "He ymmärsivät minua, lauloimme ukrainalaisia lauluja, ateriat jaettiin, sain tupakkaa... Kaikki oli hyvin."

28. kesäkuuta 2016 Savshenko ilmoitti, että Ukrainan olisi parempi olla ilman tätä hyödytöntä presidenttiä (hän tarkoitti Poroshenkoa).

3. heinäkuuta 2016 TV-kanavalla 112 Ukraina Savshenko ilmoitti olevansa valmis ryhtymään Ukrainan puolustusministeriksi.

5. heinäkuuta 2016 Ukrainan parlamentin istunto estettiin. Oppositio piiritti puheenjohtajan ja sihteeristön alueen ja esti istunnon alkamisen. Savshenko istui puheenjohtajan paikalla. Opposition mielestä sillä ei ollut tarpeeksi tietoja presidentti Petro Poroshenkon korruptiosta ja omistussuhteista ainakin 15:ssä yrityksessä. Istunto lopetettiin saman tien. Presidentti ja suklaaoligarkki Petro Poroshenko on Euroopan köyhimmän valtion Euroopan rikkain päämies, jonka nimi ainoana valtionjohtajana oli Panaman listalla kiertämässä veroja veroparatiiseissa. Poroshenkon tulot ovat seitsemänkertaistuneet hänen ollessaan presidenttinä. Ne ovat miljoonia dollareita kuukaudessa samaan aikaan, kun kansa on köyhtynyt eräässä maailman köyhimmistä valtioista. Jotkut sanovat, että Ukraina on maailman köyhin valtio tällä hetkellä.

Parlamentin valtaus, Nadjeshda istuu puheenjohtajan paikalla

Novaja Gazeta -lehden haastattelussa 6. heinäkuuta 2016 Savshenko kertoo haluavansa aloittaa salaiset neuvottelut Donetskin ja Luhanskin päämiesten Aleksander Zaharstshenkon ja Igor Plotnikovin kanssa. Ukrainan turvallisuuspalvelu (SBU) ei hyväksy ajatusta. Turvallisuuspalvelun päätiedottaja Jurij Tandit ei hyväksy ehdotusta. Hänen mukaansa Donetskin ja Luhanskin lainsäädännöt ovat "rikollisia". Se tarkoittaisi Ukrainan nöyryyttämistä ja "rosvojen" laillistamista.

21.heinäkuuta 2016 Ukrainan television Channel-5 haastattelussa Savshenko sanoi, että ukrainalaisten olisi pyydettävä anteeksi Donetskin ja Luhanskin asukkailta. Kaikki sotatoimet on lopetettava. Hän sanoi "Meidän on opittava pyytämään anteeksi ja antamaan anteeksi..." Hän kertoi äidistä, joka oli lähettänyt hänelle kirjeen kun hän oli Venäjällä vankilassa. Äidin ainoa poika oli kuollut tuossa sodassa, mutta äiti uskoo, että vastapuolella on varmasti myös äitejä, joiden ainoa poika on kuollut sodassa, joten hän on valmis antamaan anteeksi. Haastattelu oli hyvin liikuttava. Voi katsoa ukrainaksi osoitteessa:

https://www.youtube.com/watch?v=QbR5pLitWTc

22. heinäkuuta 2016 Ukrainan sisäministerin neuvonantaja Anton Gerastsenko kutsui Savshenkoa Troijan hevoseksi, jonka Putin ja Venäjä on lähettänyt. "hän on menettänyt tietoisuuden ukrainalaisuudestaan ja Venäjä käyttää häntä hyväkseen. Itse henkilökohtaisesti en ole valmis pyytämään keneltäkään anteeksi".

23. heinäkuuta 2016 Deutsche Welle lehden haastattelussa Savchenko sanoi "En sitä haluaisi, mutta minun on pakko tulla presidentiksi. Poliittinen systeemi Ukrainassa voidaan muuttaa vain ylhäältä. Jotta voitaisiin muuttaa presidentin kaikkivaltaisuus, maan rakenne, käytännön lait, jotta ne auttaisivat ihmisiä, taistella korruptiota vastaan - täytyy tulla sellaiseksi diktaattoriksi, joka pitää kaiken vallan käsissään. Sitä varten, että valta palautettaisiin kansalle ja toimia niin, että valtaa kansalta ei voisi koskaan enää ottaa pois."... "Sanoin, etten halua, mutta sanoin, että voin. Mutta nyt minä sanon - ehkä vastaan - että minun on varmaankin kaiken kaikkiaan pakko."

2. elokuuta 2016 Savchenko julisti nälkälakon. Nälkälakko on protesti sitä vastaan, että ei tehdä mitään vankien vaihdon hyväksi Itä-ukrainan kanssa. Savshenko sanoi "Tänä päivänä minä uudelleen julistan nälkälakon sitä vastaan, että maailman valtioiden johtajat eivät tee mitään ukrainalaisten vankien vapauttamiseksi. Nälkälakkoa pidän siihen saakka kunnes saadaan positiivinen tulos."..."Jokaisen olisi taisteltava omansa puolesta kuten minun puolestani taistelivat siskoni ja äitini. Menkää Bankoville (katu Kievissä, jossa sijaitsee presidentin toimisto), vaatikaa neuvotteluja ja Ukrainan presidentin vastausta perustuslain perusteella ihmisoikeuksien vapaudesta, kuten myös armeijan komentajaa, joka lähetti teidän lapsenne kuolemaan, mutta ei omia lapsiaan".

7. elokuuta 2016 Savchenko piti lehdistötilaisuuden. Hän sanoi mm. "Ette usko, että minä teen jotain - se on teidän oikeutenne. Jos onnistun - näette tuloksen. Jos en onnistu - kuolen. Tarjosin presidentille todellisia toimia vankien vaihdossa: täytyy aloittaa meillä olevista vangeista ensin. Petro Aleksejevitsilla (Poroshenko) lapset eivät istu vankiloissa, mutta muiden lapset ovat hänelle yhdentekeviä. Siksi jokaisen on taisteltava itsensä puolesta, kuten minun puolestani taistelivat siskoni ja äitini... Sodanjohto - ovat rikollisia. Puolustusministeri ja Ukrainan presidentti eivät halua kuulla, että kenraalien on vastattava sotarikoksista ja armeijan kaaoksesta eikä tavallisten sotilaiden, jotka nyt istuvat Ukrainan vankiloissa unohdettuina. He eivät halua kuunnella ja siksi he väittävät, että minkäänlaisia piirityksiä ei ollut. Siis tietäkää, kansa ei anna anteeksi! Näin salaisena pidettävää tutkimusmateriaalia ja puhuin tavallisten sotilaiden kanssa, jotka olivat siellä olleet ja he tietävät ketkä ovat siihen syyllisiä. Ja te kyylät ette ole ikuisia. Tästä poliittisesta ihmiskunnan historiallisesta sodasta vastaatte te, kuten myös Maidanista."

Tässä viitataan mm. sotaan, joka käytiin helmikuussa 2015, joka päättyi Ukrainan murskahäviöön. Ukrainan oli tarkoitus halkaista separatistien maa kahtia ja lähettivät 8 000 miehen valioarmeijan hyökkäykseen. Donetskin ja Luhanskin joukot piirittivät heidät ja muodostivat Debaltsevan kaupungin ympäristöön suuren pussin, jonka sisälle nämä joukot jäivät. Noin 3 000 heistä tapettiin, osa joutui vangeiksi ja osa laskettiin vapaaksi ehdolla, että jättävät aseensa. Näin Itä-ukrainan separatistit saivat paljon uusia aseita. Poroshenko ja kenraalit ovat julkisesti kieltäneet koko tapahtuman. Seurauksena myönnyttiin Minskin kokoukseen. Olen kirjoittanut siitä jo nimellä Sisällissota ja rauha, joka löytyy osoitteesta:

http://uuuusi.blogspot.fi/2016/05/sisallissota-ja-rauha-sanotaan-etta.html

Savshenko jatkoi edelleen "Kun minä kuuntelen meidän politiikkojamme, jotka puhuvat puhujanpöntöistä ja televisiolähetyksissä isänmaallisia puheita minulle tulee vastenmielinen olo siitä, että olen heidän kanssaan parlamentissa, ja että he väittävät toimivansa Ukrainan kansan onneksi. Valetta, tekopyhyyttä, petosta ja petturuutta kaikki".

8. elokuuta 2016 Savchenko puhui mielenosoittajille, joka olivat kokoontuneet Ukrainan presidentin toimiston eteen Bankovilla. Hän vaati presidentti Proshenkoa aloittamaan neuvottelut Donetskin ja Luhanskin johtajien kanssa. Mielenosoitukseen osallistuivat vankien omaisia. Savshenko sanoi, että Ukrainan presidentti Petro Poroshenko kutsuu itseään neuvottelijaksi Donetskin ja Luhanskin kansantasavaltojen kanssa, mutta ei kuitenkaan ole missään yhteydessä niiden johtajien Aleksader Zahartshenkon ja Igor Plotnikovin kanssa. Savshenkon mielestä presidentin olisi pitänyt jo aikoja sitten luoda nopea mekanismi vankien vaihdon suhteen. Samalla hän ilmoitti jatkavansa syömälakkoa. Myös Amnesty International ja Human Rights Watch ovat aikaisemmin kiinnittäneet huomiota Ukrainan virallisen hallinnon laittomista toimista vankien suhteen.

Nadjeshda Savshenko on mielenkiintoinen ilmiö Ukrainan poliittisella taivaalla. Helikopterilentäjä, joka ei ole Helikopterilentäjä. Suomen tiedotusvälineissä Savshenkoa on käsitelty varsin vähän. On kirjoitettu, että "sankarilentäjä Savshenko järkytti puheillaan siitä, että Itä-Ukrainan ja Ukrainan osapuolten pitäisi pyytää toisiltaan anteeksi". Minskin sopimuksen yhtenä kohtana on kaikkien sotavankien armahtaminen ja vapauttaminen ilman ehtoja. Näin Ukraina ei ole toiminut. Lisäksi rada äänesti lain, jonka mukaan ukrainalaiset sotilaat saavat kaiken tekemänsä anteeksi sekä takautuvasti, että tulevaisuudessa, mutta Donetskin ja Luhanskin sotilaat eivät.

Usein meillä kirjoitetaan, että Venäjä ei täytä Minskin sopimuksen ehtoja. Silloin unohdetaan vain, että Venäjä ei ole sopimuksen osapuoli. Venäjä on samoin kuin Ranska ja Saksa sopimuksen takaaja. Sopimuksen osapuolet ovat Ukraina sekä Donetskin ja Luhanskin Kansantasavallat. Sopimusten takaajien tehtävänä on valvoa, että tehty sopimus täytetään. Nyt näin ei ole tapahtunut. Minskin sopimuksen ehtoja ei ole täytetty ja näin ollen takaajat eivät ole täyttäneet velvoitteitaan valvoa ehtojen täyttämistä. Vankien vaihtoa ei ole tapahtunut. Neuvotteluja ei ole käyty. Rauha ei ole palannut alueelle.

Donetskissa ja Luhanskissa ei ole suoritettu kansanäänestystä, vaikka se piti tapahtua vuoden 2015 loppuun mennessä. Tämä johtui siitä, että Kievin hallinto tiesi lopputuloksen eikä siksi halunnut äänestystä. Yli 80 prosenttia alueen kansasta haluaa eroon Ukrainasta ja muodostaa itsenäisen tasavallan Novorossijan - Uusvenäjän. Tätä Ukraina ei halua ja siksi vastustaa äänestyksen järjestämistä. Ranska ja Saksa eivät ole painostaneet Kievin hallintoa sopimuksen täyttämiseen. Venäjä on halukas äänestyksen järjestämiseen. Tulen vielä käsittelemään Minskin sopimusta tulevissa kirjoituksissani

Nykyään Savshenko vaatii vuorokeskustelua Donetskin ja Luhanskin kanssa. Hän kannattaa vuoropuhelua osapuolten kesken ainoana ratkaisuna jo yli kaksi vuotta jatkuneeseen kriisiin. Lisäksi hän vaatii molemmin puoleista kaikkien vankien vapauttamista ilman ehtoja. Rada on jyrkästi kaikkia näitä vastaan. Kievissä vastustetaan keskustelua Itä-Ukrainan kanssa. Minskin sopimukseen kuului kaikkien sotavankien vapauttaminen, molemminpuolinen anteeksianto ja Itä-Ukrainassa vaalien järjestäminen. Kievissä ei haluta tätä, koska Donetskissa ja Luhanskissa on jo kahdesti järjestetty kansanäänestys ja molemmilla kerroilla yli 80 prosenttia kansasta halusi erota Ukrainasta.

Kun Putin vapautti Savshenkon ajateltiin Ukrainassa, että hänestä tulee sankari, perustaa perheen, menee naimisiin ja tekee lapsia. Nyt hänestä on kuitenkin tullut aktiivinen parlamentin toisinajattelija. Hän on arvostellut ankarasti parlamentin toimintaa. Hänen kannanottonsa ovat usein jyrkässä ristiriidassa maan johdon kanssa. Hän on haukkunut kansanedustajia kiroileviksi riitapukareiksi ja laiskoiksi koululaisiksi. Häntä pidetään kaikkein johdonmukaisimpana ja tärkeimpänä presidentti Poroshenkon vastustajana ja vihollisena. Häntä on pidetty jopa Venäjän FSB:n agenttina. Yhdysvalloille hän on aiheuttanut suurta päänsärkyä. Naimisiin hän on sanonut menevänsä vain sellaisen miehen kanssa, joka pelastaa Ukrainan. Monet piirit Ukrainassa ovat sitä mieltä, että Nadjeshda Savshenko on hyödyllisempi kuolleena kuin elävänä. Hänestä voi tulla Ukrainan Jeanne d' Arc.

keskiviikko 24. elokuuta 2016

LUIN KAKSI KIRJAA

Luin heinäkuussa kaksi kirjaa, jotka ovat jo muutamia vuosia vanhoja. Hämmästyttävää on, että ne ovat yhä erittäin ajankohtaisia. Ensimmäinen kirja Li Anderssonin ja Susanna Kosken Punavihreä sinivalkoinen keskustelukirjeitä ja toinen Raija-Sinikka Rantalan Optimisti. Yleensä luen usein monta kirjaa yhtä aikaa rinnakkain ja olen huomannut, että se on todella hyödyllisen tehokasta uusien yhteyksien ja ajatusten luomista. Niin tässäkin tapauksessa, varsinkin jos ne käsittelevät samoja asioita ja niissä on vastakohtaisuuksia. Vastakohtaisuudet antavat asioille syvyyttä.

Punavihreä sinivalkoinen keskustelukirjeitä kirjan kirjoittaja Li Andersson on nykyään Vasemmistoliiton puheenjohtaja ja Susanna Koski Kokoomuksen nuorisoliiton puheenjohtaja. Kirja koostuu kirjoittajien toisilleen lähettämistä kirjeistä. Käsitellään erilaisia lähinnä poliittisia teemoja, joita en tässä varsinaisesti ryhdy luettelemaan. Minulle henkilökohtaisesti ihminen on aina ollut tärkeä. Susanna Kosken kylmät kommentit, joissa ihmisyydestä ei ole häivääkään eivät saa minusta vastakaikua. Yhtiön toiminnan tarkoituksena on tuottaa voittoa osakkeenomistajille tai "voiton maksimointi" herättävät minussa lähinnä kysymyksen MISSÄ ON IHMINEN? Susannan kaikki ajatukset menevät rahan kautta.

Väite, että kaikki riippuu itsestämme, kuinka yritteliäitä ja ahkeria olemme, ei todellakaan pidä paikkaansa. Eriarvoisuus on periytyvää. Jos olet syntynyt hyvätuloiseen perheeseen todennäköisesti menestyt. Jos olet syntynyt köyhään perheeseen, todennäköisesti elät köyhänä. Tämän ovat lukuisat erilaiset tutkimukset osoittaneet. Erilaisille sairauksille (esim. masennus) et voi mitään ja muille fyysisille tai psyykkisille ominaisuuksille et voi mitään. Oleellista on myös mihin maahan olet syntynyt. Jos synnyt Irakiin keskelle sotaa tai amerikkalaiseen miljardööriperheeseen elämäsi mahdollisuudet ovat aivan erilaiset. Näin ollen väite, että kaikilla ihmisillä on samat mahdollisuudet ja kaikki riippuu ihmisestä itsestään ei pidä paikkaansa, ei edes Suomessa.

Slogan "tuloeroissa ei ole mitään paheksuttavaa" on mielestäni kammottava. Tutkimusten mukaan mitä suuremmat tuloerot ovat, sitä huonovointisempi yhteiskunta on. Mitä pienemmät tuloerot ovat, sitä paremmin yhteiskunta voi. Tämä koskee niin köyhiä yhteiskuntia, kuin rikkaita yhteiskuntia. Mutta jätetäänpä Susannan inhimillisyydelle kylmät ajatukset.

Annan Li Anderssonin ajatuksille kymmenen pistettä. Li Anderssonin ajatukset kulkevat ihmisen kautta. Ensimmäisenä ottaisin käsitteen "kansalaispalkka". Se ratkaisisi monta asiaa ja helpottaisi monen ihmisen elämää. Toinen on työajan lyhentäminen. Näin monet ihmiset voisivat paremmin ja työtä voitaisiin jakaa useammalle ihmiselle. Itsekin olen jo ainakin kymmenen vuotta miettinyt näitä samoja teemoja muiden joukossa. Li kirjoittaa myös, että työstä maksettava palkka pitäisi olla aina niin suuri, että sillä pystyisi elämään. Ns. "osallistuva sosiaaliturva" on todella ihmisarvoa alentavaa. Yhteen aikaan puhuttiin, että "keräisivät edes risuja". Mielestäni ketään ei saisi pakottaa toimimaan ilmaistyövoimana saadakseen rahaa elämän perustarpeisiin.

Kirjassa käsitellään monia muitakin asioita, mutta yhtä ei juuri käsitellä. Itseäni on pohdituttanut eläkeiän nosto. Sitä vastaan olisi mielestäni varsin yksinkertainen keino ELÄKEKATTO. Jos eläkkeille asetettaisiin yksinkertaisesti eläkekatto esimerkiksi korkein mahdollinen eläke voisi olla korkeintaan 3 000 euroa kuukaudessa, jota ei voisi ylittää millään keinoin, edes tasavallan presidentti ei saisi tätä enemmän, ratkaisisi se kertaheitolla eläkeiän noston tarpeettomaksi. Tällöin voisi harkita jopa joidenkin raskaiden ammattien eläkeiän alentamista. Tällaisia olisivat esimerkiksi siivoojat, palomiehet, sairaanhoitajat, vanhusten hoitajat jne. Esimerkiksi paljon parjatun naapurimaamme Venäjän eläkeiät ovat naisilla 55 vuotta ja miehillä 60 vuotta ja eläkkeiden reaaliarvo on siellä vain kasvanut. Tämä on tavallaan Venäjän piiloresurssi, mutta se on jo toisen kirjoituksen aihe.

Täysin älyttömiä ovat ns. lisäeläkkeet, joiden taso liikkuu miljoonissa euroissa. Esimerkiksi Kari Stadigh Sammosta saa eläkettä 2,2 miljoonaa euroa vuodessa kun tavallinen miehen eläke on 22 000 euroa vuodessa. Ero on satakertainen. Kaikki lisäeläkkeet pitäisi lailla kieltää. Stadighin eläkkeellä saisi sata eläkeläistä eläkkeensä. Ja näitä tällaisia "stadigheja" on lukemattomia.

Toinen kirja on Raija-Sinikka Rantalan Optimisti. Kirja alkaa sanoilla "Olen optimisti. Aito ja luontainen. En pyri siihen. Olen synnynnäinen optimisti. Edelleen." Kirjan takakannessa lukee: Optimisti on tositapahtumiin perustuva kafkamainen painajainen. Se vie lukijan tutustumisretkelle hyvinvointivaltion pimeälle puolelle, 2000-luvun Suomeen, jossa yritykset tehostavat toimintaansa työntekijöiden kustannuksella." Voin vakuuttaa, että kirja voisi ihan hyvin olla kuvaus nykypäivän Suomesta. Kirja kertoo miehestä, joka joutuu työttömäksi ja työnantajien, työvoimatoimiston, Kelan ja sosiaalivirastojen sekasotkuisen helvetin riepottelemaksi mielivallan uhriksi. Juuri kirjan kertomana aikana olin itse työttömänä muutaman vuoden. Henkilökohtaisten kokemusten perusteella voin vakuuttaa, että juuri tuollaista se oli. Työvoimatoimisto kulkee nykyään nimellä TE-palvelut eli siis työ- ja elinkeinopalvelut. Mutta enpä usko, että toiminta on parantunut, koska minulla on paljon ystäviä, jotka ovat työttömiä, pitkäaikaistyöttömiä tai sairaseläkkeellä ja seuraan heidän elämäänsä. Meno näyttää olevan samanlaista, tai jopa vielä pahempaa, kuin aikoinaan.

Kirjan kirjoittaja Raija-Sinikka Rantala on teatteriohjaaja ja kirjailija. Hän on ollut mukana monissa kansainvälisissä teatterijärjestöissä, ohjannut näytelmiä ja toiminut kouluttajana (mm. Teatterikorkeakoulussa) ympäri maailmaa. hän on kirjoittanut viisi kirjaa Näyttelijä - auteur (1988, käsittelee Stanislavskin teatteriteoriaa), Optimisti (2005), Klovni (2007), Miekkatanssi (2012) ja Poliisin pojat (2015) Nyt käsiteltävä kirja Optimisti on tositapahtumiin pohjautuva.

Aluksi voisin kirjoittaa omia ja ystävieni todellisia kokemuksia työttömyydestä Suomessa. Alle 30 vuoden ikäinen nuori poika ei löytänyt töitä. Perhetaustalta pojan isä oli pitkäaikaistyötön alkoholisti, äiti pitkäaikaistytötön masennuksesta eläkkeellä oleva äiti. Koulussa poika oli koulukiusattu. Koulutustausta oli jäänyt vähän keskeneräiseksi. Muutenkin elämä potki päähän. Elämä muuttui melko passiiviseksi. Kaveri masentui ja meni lääkäriin. Lääkäri totesi vakavan masennuksen ja kirjoitti B-lausunnon eläkettä varten. Paperit lähetettiin Kelaan, jossa sanottiin, että käsittely voi kestää vähän aikaa. Puoleen vuoteen ei kuulunut mitään eikä ollut minkäänlaisia tuloja, joilla elää. Sossuunkin oli vaikea mennä. Lopulta otettiin yhteyttä Kelaan, josta sanottiin, että kyllä B-lausunto on tullut, mutta eläkettä ei ole haettu. Kukaan ei ollut sanonut pojalle, että B-lausunnon lisäksi pitää vielä hakeakin eläkettä. MIKSI IHMEESSÄ KUKAAN EI OLLUT NEUVONUT HAKEMAAN ELÄKETTÄ? Kelasta ilmoitettiin, että takautuvasti voidaan maksaa vain kolme kuukautta. Lisäksi veroja joutuu maksamaan 60 prosenttia eläkkeestä. Tässä herääkin kysymys; tutkimusten mukaan Suomessa jää paljon kaikenlaisia korvauksia saamatta, koska niitä ei osata hakea. Miksi järjestelmämme on semmoinen, että korvauksiin oikeuttavat ihmiset eivät automaattisesti saa korvauksia? Tässäkin tapauksessa jo pelkkä lääkärin toimittama B-lausunto olisi voinut riittää eläkkeen saamiseen. Toimintamenetelmä vaikuttaa tahalliselta.

Toinen tositapaus. Yli 30-vuotias naishenkilö opiskeli Helsingin yliopistossa. Opiskelut eivät tahtoneet sujua, joten nainen päätti hakea työelämään. Hän ilmoitti yliopistoon keskeyttävänsä opinnot ja meni työvoimatoimistoon ilmoittautumaan työnhakijaksi. Työvoimatoimiston virkailija sanoi, että heidän papereidensa mukaan nainen on opiskelija, joten hän ei saa mitään työttömyyskorvauksia. Vaikka nainen kuinka selosti, että hän on lopettanut opiskelut ja hakee nyt töitä se ei auttanut. Mitään tuloja hän ei saanut kahdeksaan kuukauteen. Hän masentui tuona aikana ja meni psykiatriselle lääkärille, joka kirjoitti B-lausunnon. Siitä lähtien nainen on ollut sairaseläkkeellä. Selvitysteni mukaan työvoimavirkailija oli väärässä. Opinnot voi lopettaa minä päivämääränä tahansa ja ryhtyä työttömäksi työnhakijaksi. Tällöin on myös oikeus saada työttömyyskorvausta. Tällaiset sadistiset virkailijat tulevat paitsi yksilölle myös yhteiskunnalle todella kalliiksi.

Oma kokemukseni työttömyysajalta. Olin hakenut työvoimapoliittiseen koulutukseen, koska pidän opiskelusta ja minusta on aina parempi, että tekee edes jotain, kuin on tekemättä mitään. Koulutus vastasi täydellisesti edellistä työtaustaani ulkomaankaupassa. Eräänä tiistaina minulle soitettiin kouluttajan puolesta ja ilmoitettiin, että minut on hyväksytty koulutukseen. Voisinko aloittaa jo heti ensi maanantaina? Torstaina minuun otettiin yhteyttä työvoimatoimistosta ja sanottiin, että en saakaan mennä koulutukseen. Mitään selityksiä ei annettu. Seuraavana päivänä tuli kielteinen päätös paperilla käteen, jossa oli mm. kirjoitettu: "Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta valittamalla. Laki julkisesta työvoimapalvelusta (1295/2002) 13 6 §". Täsmälleen samoin tapahtui vuoden kuluttua uudestaan. Minusta lause "ei saa hakea muutosta valittamalla" on oikeustajuani loukkaava ja demokratian vastainen. Jos tuntee, että jokin asia on tehty väärin ja sinua on kohdeltu väärin pitäisi oikeusvaltiossa aina voida valittaa asiasta. Törmäsin lauseeseen hyvin usein asioidessani työvoimatoimistossa.

Sikäli asia on oleellinen, että ollessani muissa työvoimakoulutuksissa törmäsin hyvin usein ihmisiin, jotka eivät missään nimessä olisi halunneet mennä kyseisiin koulutuksiin, mutta työvoimavirkailijat pakottivat karenssien uhalla heidät ottamaan vastaan sitä koulutusta. Tämä tapahtui hyvin usein. Sellaisia, jotka olisivat halunneet koulutusta eivät sitä saaneet kun taas sellaisia, jotka eivät halunneet kyseistä koulutusta pakotettiin niihin. Tämä tuntuu selvältä järjettömältä sadismilta. Usein koulutukset olivat pelkkää roskaa, mutta minusta oli aina parempi opiskella kuin istua kotona tekemättä mitään. Useinhan "koulutukset" siihen aikaan olivat pelkkää bisnestä eli siis rahastusta. Työnsaannin kanssa niillä ei ollut mitään merkitystä. Kaikkihan sen tiesivät.

Erääseen ns. työnhakukurssiin kuului työharjoittelua kolme viikkoa. Pääsin kyseisen kurssin järjestäjän järjestämään harjoitteluun. Ensimmäisen viikon harjoitteluuni kuului pöytien ja tuolien kantamista kellarista ja niiden pesemistä pesuaineella ja vedellä. Kun valitin, että tämä ei kuulu mitenkään työnkuvaani minut siirrettiin kellariin kolme kerrosta maan alle ja minulle annettiin 2 x 3 metrin kokoinen kellarikoppero, jossa ei ollut yhtään ikkunaa. Sinne oli järjestetty työpöytä, tuoli, pöytälamppu ja hyllykkö. Tuli lähinnä tunne vankilasellistä. Ketään ihmisiä en nähnyt koko päivän aikana. Tehtävänäni oli tyhjentää vanhojen käytöstä poistettujen tietokoneiden muisteja, jotta ne voitiin myydä henkilökunnalle halvalla. Valitin tästäkin, jolloin vihdoinkin pääsin maanpinnalle, mutta koulustani tai työkokemustani vastaavaa työtä sieltä en koskaan saanut. Tämä oli selvää ilmaisen työvoiman hyväksikäyttöä. Olin samaan aikaan päässyt toiselle ammattitaitoani läheisemmälle kurssille. Työvoimatoimistossa pidettiin kuitenkin harjoittelua tärkeämpänä vaihtoehtona. Harjoittelujakson päätyttyä minulle ilmoitettiin, että koska olin ollut poissa kolme viikkoa tuolta toiselta kurssilta en voinut aloittaa sitä. Näin toimii työvoimatoimisto.

Siivoojaa aina tarvitaan. Päätin ottaa työpaikan siivoojana määräajaksi yhdeksi vuodeksi. Tosin palkkani siivoojana oli alle puolet työttömyyskorvauksestani. Päätin kuitenkin ottaa paikan. Esimieheni ilmoitti, ettei hänellä vielä koskaan ollut siivoojana niin korkeasti koulutettua henkilöä. Noihin aikoihin tuli laki, että työttömyyskorvaus aleni 20 prosenttia joka työjakson jälkeen, jos palkka on alhaisempi kuin edellinen palkka. Näin kävi minullakin. Siivoojan työn päätyttyä työttömyyskorvaukseni aleni 20 prosenttia. Kannatti siis ottaa töitä vastaan. Onneksi pääsin jatko-opiskelijaksi Helsingin yliopistoon.

Paljon huonommin meni monella muulla. Yli 50 vuoden ikäinen mieshenkilö joutui työttömäksi. Kaikista ponnisteluista huolimatta hän ei saanut töitä mistään. Hän rupesi juomaan. Kunto meni niin huonoksi, että mies joutui lääkäriin. Tämä totesi syvän masennuksen ja antoi lähetteen psykiatriselle poliklinikalle. Malmin psykiatrisella poliklinikalla lääkäri määräsi mielialalääkkeitä. Mies pyysi psykoterapiaa. Vastaus oli, että tuon ikäisille ei kustanneta psykoterapiaa. Mielialalääkkeet eivät auttaneet. Niitä vaihdettiin loputtomasti, miehen laskelman mukaan kokeiltiin ainakin 14 eri mielialalääkettä. Mikään ei auttanut. Koko tämän ajan hän pyysi päästä psykoterapiaan. Kolmen vuoden ja lukemattomien eri lääkäreiden jälkeen, joista yksikään ei suostunut hakemaan miehelle psykoterapiaa hänelle ilmoitettiin, että hoito lopetetaan. Täytyy priorisoida. Resurssit eivät riitä kaikkeen. Nuoremmille on järjestettävä tilaa. Mies kirjoitettiin ulos vaikka masennus jatkui.

Seurauksena mies yritti itsemurhaa, mutta epäonnistui. Hän joutui Auroran psykiatriselle osastolle. Sieltä hänet passitettiin jossain vaiheessa takaisin Malmille, jossa jatkui sama hyödytön loputon hoitomuoto parisen vuotta. Mies oli kuitenkin kerännyt rahaa vähistä sairauseläkekorvauksistaan. Hän meni yksityiselle psykiatrille psykoterapiaan omalla kustannuksellaan. Se tuli kalliiksi. Tapaamisia oli useita kertoja viikossa mutta hoito osoittautui tehokkaaksi. Vähän yli puolessa vuodessa mies parani kokonaan masennuksestaan.

Tämä osoittaa Suomessa vallitsevaa ikärasismia myös terveyshuollossa. Kaikenlainen priorisoiminen, ikään perustuva hoitomuotojen valitseminen on epädemokraattista ja epäeettistä. Myös iäkkäämmille ihmisille on määrättävä hoitoa ja oikea hoitomuoto, esim. psykoterapiaa, jos sille on tarve. Tapaus tuli kalliiksi paitsi potilaalle itselleen myös Suomen yhteiskunnalle. Jos potilas olisi heti saanut psykoterapiaa olisi säästetty monilta kustannuksilta ja ennen kaikkea potilaan kärsimyksiltä. WHO on tutkimuksissaan ilmoittanut Suomen olevan maailman kolmanneksi epätasa-arvoisin maa maailmassa terveydenhuollossa.

Omien työttömyyskokemusteni jälkeen on tullut lisää erilaisia metodeja nöyryyttää työttömiä. En tunne kaikkia nykyisiä menetelmiä ja lakeja, koska en ole enää työtön. Työttömyyteni jälkeen on tullut runsaasti lisää menetelmiä, joista osa näyttää olevan selvää ilmaista orjatyötä. Ei etsitä työtä vaan orjia, joita työnantajat käyttävät hyväkseen. Tätä vastaan on mielestäni taisteltava. Yksi keino on tuolloin sabotoida työtä, tehdä se mahdollisimman huonosti tai pilata se. Tällöin työnantajien on pakko ryhtyä maksamaan työstä täyttä palkkaa, jotta saadaan työ tehdyksi.

Rantalan kirjassa päähenkilö joutuu työttömäksi ja loputtoman kafkamaisen byrokratian riepottelemaksi taistelijaksi, joka ei kuitenkaan koskaan menetä toivoaan. Alkoholin takia hän joutuu sairaalaan, mutta on edelleen optimisti. Kaikki eivät ole optimisteja. Todellisessa elämässä työttömyys ja toimeentulo on usein loputonta taistelua byrokratian hampaissa. Kirjassa sanotaan: "Koomiselta tuntui se, kuinka nopea meidän järjestelmämme on perimään rahaa ja kuinka hidas sitä maksamaan". Eräs tuntemani henkilö lähetti aina "paskapaperia" Kelaan. Kun hän saa kielteisen päätöksen Kelasta hän kerää kadulta koiran paskaa, pistää sen kirjekuoreen ja lähettää Kelaan. Tai sitten hän kerää omat käytetyt vessapaperinsa kirjekuoreen ja lähettää "paskapostia" Kelaan. Mielestäni kannatettavaa vastavuoroista toimintaa! Jos saa "paskapaperia" on oikeus myös lähettää sitä.

Kokemusteni mukaan työvoimatoimistojen virkailijoiksi valitaan vain sadisteja. Heidän pääasiallinen toimintansa ei ole hakea sinulle töitä. Heidän pääasiallinen toimintansa on siivota tilastoja, järjestää ihmisiä työvoiman ulkopuolelle, löytää niitä porsaanreikiä, jotta sinulle ei tarvitsisi maksaa korvauksia. Hän on asiantuntia alallaan. Sinä työttömänä olet pelkkä ummikko. Et tunne lakeja eikä sinulla ole kokemuksia, keinoja eikä oikeuksia vastustaa virkailijaa. Virkailija voi helposti määrätä syyllä millä tahansa sinut karenssiin tai luokitella esimerkiksi yrittäjäksi tai keksiä jokin muu syy, jotta ei tarvitse maksaa työttömyyskorvauksia. En tunne yhtään tapausta, että työvoimatoimiston virkailija olisi löytänyt kenellekään töitä. Tunnen lukemattomia tapauksia, joille on määrätty karenssia tai estetty korvaukset. Ja sinulla ei ole oikeutta valittaa.

Työttömänä ollessani suunnittelimme kavereiden kanssa lautapeliä, jossa sinä pelaajana joudut työttömänä työnhakijana viranomaisten riepoteltavaksi etsiessäsi töitä. Se, joka ensimmäisenä saisi pelissä töitä olisi voittaja. Jos joudut "hullujenhuoneelle" tai sairaseläkkeelle tai sinut luokitellaan esim. yrittäjäksi vaikka et sitä olekaan olet hävinnyt pelin. Peli olisi täynnä työvoimaviranomaisten, Kelan tai sossun järjestämiä ansoja, joissa sinulta evättäisiin milloin minkin syyn takia saamasta korvausta, joudut erilasiin karensseihin tai muihin yllättäviin ansoihin.

Rantalan kirja päättyy siihen, että kirjan optimisti makaa kenties kuolinvuoteellaan. Hän ei voi juuri liikahtaakaan enää. Kirjan loppu "Suurin haaveeni on puoli litraa keltaista Jaffaa. On minulla toinenkin haave. Haluaisin kuulla jotain muuta kuin sairaalan hälyä. Musiikkia kelvollisella äänentoistolla. En häpeä tunnustaa, että olen aina pitänyt J. Karjalaisen jollotuksista. Lempiraitani on "Mä olen mies, mä olen mies, jolle ei koskaan tapahdu mitään..." Olenko edelleen optimisti? Siihen kysymykseen minun on pakko vaatia itseltäni vastaus. Ja jos olen, johtuuko se siitä, että sieluni on teflonia eikä mikään pysty siihen? Silmän reunaa kirvelee vähän. Pystyn hieraisemaan oikealla kädellä, jos varon letkuja. Silmänurkkaan kertyy herkästi nestettä. En luovuta. Vastaan kysymykseen. Sen olen itselleni velkaa. Olen optimisti. Tiedän sen siitä, että muussa tapauksessa olisin jo juonut itseni hengiltä."

sunnuntai 21. elokuuta 2016

NYT SE ON OHI!

Nyt se on ohi, luojan kiitos moni huokaisee! Jälleen kerran olympiakisat ovat päättyneet. Koskaan Suomi ei ole pärjännyt näin huonosti olympiakisoissa. Ei tullut edes sitä keihään kultaa. Suomi tuli viimeiseksi, tosin jaetulle sijalle. Kaikki muut pohjoismaat pärjäsivät paremmin. Tulee miettineeksi mitä järkeä oli lähettää niin suuri joukko kisaan, vaikka taloudellinen tilanne Suomessa on niin huono? Mitä hittoa Suomi siellä teki? Olisi riittänyt, että lähettää se yksi, Mira Potkonen. Tulee kalliiksi lähettää monta kymmentä ihmistä Rioon, auringonottoon.

Nämä kisat tullaan muistamaan ennen kaikkea politisoimisesta, kisat politisoitiin. Yksi maa yritettiin eristää kisoista kokonaan. Pelkän yhden valheen perusteella yritettiin Venäjä jättää pois kisoista. Tämän politiikan mukaan myös USA ja Iso-Britannia olisi pitänyt jättää kisojen ulkopuolelle. Tämä oli erittäin epäreilua varsinkin niitä urheilijoita kohtaan, jotka koskaan eivät ole kärynneet dopingista. Näin ei ole koskaan aikaisemmin tapahtunut. Urheilun eettiseen ja urheiluhenkiseen puoleen ei kuuluisi politiikka. Jos joku käryää dopingin käytöstä hän kärsiköön rangaistuksen. Muiden ei tarvitse joutua kärsimään vaikka olisi kansallisuudeltaan sama, kuin kiinni saatu. Nykyään myös urheilu on politiikkaa.

Venäläisistä urheilijoista jäi yksi kolmasosa suosiolla pois kisoista. Tilanteen ymmärtää. Ei viitsitty taistella systeemiä vastaan ja todistella, ettei käytä kiellettyjä aineita. Todistajan osa jäi urheilijan puolelle. Rion kisoissa ei ketään valvottu niin kuin venäläisiä kilpailijoita. Näytteitä tultiin yllättäen ottamaan jopa klo 04.00 keskellä yötä mitään etukäteen ilmoittamatta. Ketään muuta ei kohdeltu näin. Siitä huolimatta yhtään venäläistä ei jäänyt kiinni kiellettyjen aineiden käyttämisestä. Sitäkin useampi jäi kiinni muiden maiden kilpailijoista. Tosin henkilökohtaisesti olen sitä mieltä, että tuolla tasolla kilpailtaessa KAIKKI käyttävät jotain. Muuten ei siellä pärjää. Minusta naurettavia ovat puheet, että mitään aineita tai keinoja ei käytetä, se ihminen on vähän yksinkertainen, joka väittää muuta.

Loppujen lopuksi venäläiset pärjäsivät kisoissa aika hyvin. Täytyy muistaa, että mitalitilastoissa pitäisi venäläiseen lopputulokseen lisästä yksi kolmasosa lisää, jos ollaan rehellisiä.

Nyt Riossa tullaan viettämään paralympialaisia 7. - 18.9.2016. Ja ne ovat jälleen politisoitu. Jälleen yritetään kieltää venäläisiä vammaisia urheilijoita joukkona osallistumasta niihin. Venäläiset vammaiset urheilijat ovat aika hyviä. Tässä tullaan jälleen näkemään taistelu oikeudesta.

Varsinaiset kisat ovat nyt ohi. Suomalaisille kävi kehnosti, täytyy myöntää. Mutta kukaan ei enää muista, että avajaisten yhteydessä soihtutilaisuudessa ammuttiin hengiltä kisan maskotiksi nimetty Juma jaguaari.

keskiviikko 17. elokuuta 2016

UKRAINA TERRORISTIVALTIO

Ukrainan presidentti Petro Poroshenko - Euroopan terroristikuningas?

Ukraina on yksi niistä maista, joka käyttää terrorismia aseenaan. Tätä on käytetty jo kauan Itäukrainassa paitsi sotilaskohteita myös siviilejä vastaan. Itse asiassa siellä ei sotatila ole koskaan lakannutkaan. Minskin sopimukseen kuului raskaan aseistuksen vetäminen kauaksi Donetskin ja Luhanskin rajoilta, mutta Ukraina ei ole toteuttanut kaikilta osin sopimusta. Se on käyttänyt keinoja, joilla raskasta aseistusta viedään salaa öisin tulitusetäisyydelle kohteista, tulitetaan ja aseet vedetään sitten äkkiä takaisin. Tämä jatkuu yhä tänä päivänä. Ennen kaikkea siviilit kärsivät tästä.

Kaikesta huolimatta oli varsin yllättävää tieto siitä, että Ukrainan salainen palvelu aikoi murhata Nadjeshda Savshenkon, joka on ollut suuri Ukrainan sankari ja jolla on ollut suuri suosio Ukrainassa. Hänestä on sanottu, että hän on Ukrainan Jean d' Arc. Ukrainan radan kansanedustajana Savshenko oli puhujamatkalla kohti Ukrainan puolista Donbassia, jossa aikoi pitää puheen 7. kesäkuuta 2016. Ukrainan salaisen palvelun tarkoituksena oli tappaa Savshenko ja syyttää siitä Itä-ukrainaa. Onneksi Donetskin kansantasavallan salainen palvelu sai tiedon ilmi ja paljasti juonen Savshenkolle. Itse Donetskin Kansantasavallan päämies Aleksandr Zaharsthenko otti henkilökohtaisesti yhteyttä Nadjeshda Savshenkoon ja varoitti häntä uhasta. Savshenko kääntyi kesken matkan Izjuman kaupungista takaisin ja pelastui. Ukrainan salainen palvelu on toistaiseksi luopunut tästä yrityksestä. Palaan tähän asiaan myöhemmissä kirjoituksissani.

Nadjeshda Savshenko tiedon saatuaan pakenee turvaan.

Aleksandr Zaharsthenko kertoo tiedotusvälineille tapauksesta.

Seuraava teko olikin sitten aika yllättävä 6. heinäkuuta 2016 Luhanskin kansanasavallan päämies Igor Plotnitskij yritettiin murhata räjäyttämällä pommi hänen autonsa vieressä Luganskin kaupungissa. Pommi oli kooltaan 10 - 15 kiloa ja mursakasi auton täydellisesti. Plotnitskij ja kaikki autossa olijat joutuivat sairaalaan, mutta onneksi kukaan ei kuollut. Plotnistkij on palannut jo työhönsä.

Igor Plotnistkij

Tutkimuksissa tapauksesta jäljet johtivat Ukrainan ja USA:n salaisen palvelun yhteistyöhön. Tarkoituksena oli tappaa Luhanskin Kansantasavallan päämies, mutta onneksi epäonnistuttiin. Igor Plotnistkij puhui iskun jälkeen kansalle: "Olen elossa ja terve, ja kaikenlaiset yritykset spekuloida terveydelläni ovat valetta ukrainalaisten puolelta. Tehän tiedätte, että sota ei ole vielä loppunut ja ukrainalaisten hallitsijoiden takana seisovat tietysti Yhdysvaltojen salainen palvelu, joka yrittää horjuttaa tilannetta Ukrainassa ja koko maailmassa".

Sitten 7. ja 8. elokuuta 2016 lähetettiin Ukrainasta terroristiryhmiä Krimin puolelle. Tarkoituksena oli lähinnä aiheuttaa sekaannusta ja pelkoa turistien keskuudessa, mutta myös tuhota sotilaskohteita. Tänä vuonna Krimillä on ollut ennätyksellisen paljon turisteja, joita on tullut myös Ukrainan puolelta lomaa viettämään Krimille. Ensimmäinen ryhmä terroristeja lähetettiin 7. elokuuta yöllä klo 2.20 veneellä rajan yli Suvorovoon ja edelleen Armjanskiin.

Toinen ryhmä lähetettiin 8. elokuuta kahdella autolla maitse Perekopskij valiin ja Ad niemelle. Kiinnioton yhteydessä tapettiin kaksi venäläistä sotilasta. Toinen oli Venäjän turvallisuuspalvelun työntekijä ja toinen venäläissotilas. Kaikki terroristit saatiin kiinni paitsi kiinnioton yhteydessä kaksi terroristeista kuoli. Näyttää siis siltä, että ukrainalaisia terroristiryhmiä oli kaikkiaan kolme. Ukrainan presidentti Petro Poroshenko on kiistänyt kaikki ja sanonut tapausta provokaatioksi. Ja täällä meillähän tähän uskotaan.

Krimin hyökkäyksen yhtenä tavoitteena on ollut Krimin turismielinkeinon tuhoaminen, tehdä pommi-iskujen sarja Krimin turistikohteissa ja levittää paniikkia. Toinen ilmeinen tehtävä olivat sotilaalliset kohteet.

Kiinni saatu terroristiryhmän johtaja Evgenia Panov kertoo: "Sen verran kuin tiedän asioista operaation oli suunnitellut Ukrainan puolustusministeriön vakoiluosaston pääjaosto. Apuna toimivat riviagentit ja agenttityöntekijät, joista minä olen puhunut jo aikaisemmin. Minut kutsuttiin Kieviin. Sanottiin, että muodostetaan ryhmä, jonka pitää suorittaa erilaisia tehtäviä Krimin alueella. Ryhmään kuului Ukrainan sotilaallisia vakoilu-upseereita. Minun ryhmääni kuului mm. Aleksandr Kirillof kutsumanimeltään "Kirill", vakoilu-upseeri Dimitrij Semenjuk. Lisäksi Oleg Dimitrenko kutsumanimeltään "Lis", Aleksei Sandul kutsumanimeltään "Sai". Lisäksi ryhmään kuului minulle tuntematon upseeri kutsumanimeltään "Deshik" ja sitten tietenkin minä kutsumanimeltäni "Judshin". "

Evgenia Panov Ukrainan armeijan upseerina.

Oleg Dimitrenko Ukrainan armeijan puvussa.

Panov ja Dimitrenko samassa kuvassa.

Edelleen Panov jatkaa: "Olimme etukäteen kierrelleet valitsemassa kohteita. Kävimme Armjanskissa, Krasnopereskopsissa, Dshanskoissa, Feodosiassa ja Kertsissä. Tämä tapahtui siksi, että tutkimme toimenpiteiden kohteita. Toimenpiteiden kohteiksi valittiin näköalapaikkoja, Feodosian öljylaitos, Dshanskoi kaupungin erilaisia kohteita, helikopteri osasto ja kemian tehdas Titan. Ymmärsin tämän tehtäväni riskit. Saamani informaation mukaan tämä piti suorittaa Venäjän puolustusvoimia vastaan. No, ja, tietenkin, riski ihmisten tappamisesta tässä oli suuri. Armjanskin kaupungissa oli salainen kohtaamispaikka. Lisäksi meillä oli viisi valeasua, Venäjän armeijan sotilaspukua"

Terroristeilta löydettyjä varusteita.

Toinen terroristi Andreij Zahtei kertoo: " Kuudes päivä minulle soitti tuntematon henkilö. Esittäytyi nimellä Jurij. Puhelimessa hän sanoi, että minun piti mennä yöllä klo 12.00 Risovoe kylään lähellä Armjanskaa ja kerätä ryhmä tavaroiden kanssa. Kun tulimme paikalle kuulin... näin edessäni ampumista. Siellä olivat Venäjän salaisen poliisin FSB:n joukot pidättämässä.

Kolmas terroristi Ridvan Suleimanov alias Pavlov Nikolajevitsh kierteli etukäteen ympäri Krimiä valitsemassa iskupaikkoja. Kohteita olivat mm. Simferopolin lentokenttä, Feodosian öljyjalostamot, Zhankoin helikopteritukikohta, vedenjalostamot eri puolilla Krimiä jne. Hän itse kertoo: "Kriteereinä olivat asettamisen vaikeus ... helppous, paikalla olevien ihmisten määrä, videokameroiden paikat ja määrät, vartiopartioiden määrät ja liikkumiset jne."

Kaikki kiinnisaadut ovat tunnustaneet kuuluvansa Ukrainan suunnittelemaan salaiseen terrorioperaatioon. Terroriteot oli suunnitellut Ukrainan salainen sotilastiedustelu. Operaatiota johti Ukrainan armeijan kapteeni Vladimir Serdjuk. Päätarkoituksina oli häiritä Krimin rauhallista tilaa, turismia ja vaikuttaa Venäjän tuleviin vaaleihin. Yksi tarkoituksista oli poistaa huomio Ukrainassa vallitsevasta katastrofaalisesta tilasta. Todisteet ovat vakuuttavia. Onneksi Venäjän tiedustelu sai tiedon operaatioista jo etukäteen. Ukrainan presidentti Petro Poroshenko on kieltänyt koko operaation olemassaolon. Lisätietoja tulee varmasti myöhemmin.

Kaikkihan muistavat toimittaja Pavel Sheremetin murhan 20.7.2016 räjäyttämällä hänen ajamansa auto. Hän oli toimittajana ukrainalaisessa "Vesti" (Uutiset) radioasemalla. Pommi oli asetettu suoraan hänen istuimensa alle. Pavel oli toimittajana varsin suorasukainen. Kaikki muistavat hänen arvostelunsa Valko-Venäjän ja Venäjän hallituksia vastaan. Nyt hän koki kohtalonsa arvostellessaan Ukrainan viranomaisia ja hallintoa. Valko-Venäjä ajoi ulos hänet, Venäjä ajoi ulos hänet, Ukraina tappoi hänet. Ketään ei ole asetettu vastuuseen teosta.

Pavel Sheremet ei ollut ensimmäinen toimittaja, joka murhattiin Ukrainassa. Parina viimevuotena Ukrainassa on tehty paljon poliittisia murhia. Kiovassa 16.4.2015 ammuttiin kotiovelleen kuuluisa venäjämielinen toimittaja Oles Buzina. Edellisenä päivänä samalla tavalla ammuttiin kotiovelleen venäjämielinen poliitikko Oleh Kalashnikov. Sittemmin tapettiin venäjämielinen toimittaja Sergei Suhobok. Venäjämielinen naistoimittaja pahoinpideltiin kuoliaaksi. Kymmeniä entisen presidentin Janukovitsin kannattajia on kuollut salaperäisillä tavoilla. Monet ovat tehneet "itsemurhan" ampumalla, hyppäämällä parvekkeelta tai pahoinpitelemällä itsensä kuoliaaksi. Tai sitten ihmisiä on vain kadonnut salaperäisellä tavalla. Ketään ei olla asetettu näistä syytteisiin.

Oles Buzinan murha.

Entisen presidentin Janukovitsin kannattajia on murhattu runsain määrin. Tällaisia ovat mm. entinen kuvernööri Olaksander Peklushenko, entinen kansanedustaja Stanislav Melnyk, entinen varapuheenjohtaja Mikhailo Chcetov, pormestari Sergij Valter, aluejohtaja Oleksei Kolesnyk ja entinen apulaispoliisipäällikkö Oleksandr Bordyuh. Yhtäkään tapausta ei ole tutkittu eikä ketään ole asetettu syytteeseen.

Odessassa poltettiin mielenosoitusten yhteydessä 2.5.2014 elävältä 48 ihmistä. Suurin osa murhien tekijöistä tunnetaan varsin hyvin. Maidanin aukiolla mielenosoitusten yhteydessä 2014 ammuttiin ja tapettiin yli 100 ihmistä. Kumpaakaan tapausta ei olla tutkittu eikä ketään ole asetettu syytteeseen. Ja nyt yritetään mennä jo rajan yli Krimille. Onneksi Venäjän turvallisuuspalvelu FSB esti Ukrainan tiedustelupalvelun suunnittelemat terrori-iskut Krimillä. Vain neljä henkeä menetettiin. Tietoa tulee varmasti lisää.

Hyvät naiset ja Herrat! Tässä on nyt paikka miettiä, mitä me haluamme, mitä Eurooppa haluaa? Onko hyvä, että keskellä Eurooppaa on maa, jossa harjoitetaan terrorismia? Haluammeko terrorismia maasta, joka on keskellämme? Se leviää helposti. Keskellämme on valtio, jossa sananvapautta ei ole, kansa pelkää, historia väärennetään uusiksi. Maa, jossa natsimieliset pataljoonat kuten Azov, Aidar ja Tornado saavat vapaasti toimia siviilejä vastaan. Olisiko syytä Ranskan, Saksan, Italian, Britannian ja myös Suomen johtavien politiikkojen miettiä asioita, puuttua asioihin? Olisiko syytä tehdä jotain?