HARHATEILLÄ
Urheilut on nyt urheiltu. Suomella meni hyvin. Suomi oli sijalla 85 kahdella mitalillaan. Meidän taaksemme jäi mitalitilastoissa vielä 8 valtiota. Norja pärjäsi pohjoismaista parhaiten, mutta heillähän on näitä astmaatikkoja niin paljon. Ehkä Suomenkin kannattaisi palkata astmaatikkoja joukkueeseensa varsinkin talviolympialaisiin. Tietysti tärkein seikka nykyisissä olympialaisissa on raha ja toinen on olympialaisten politisoiminen. Niinhän oli tälläkin kertaa. Yksi valtio ei saanut käyttää omaa lippuaan ja kansallislauluaan vaikka menestyikin kohtalaisesti. Sitten jostakin pikku-urheilijasta tehtiin poliittinen loikkari, josta uutisoitiin enemmän, kuin tapahtuma olisi antanut aihetta. Tämmöiseksi tämä tärkein urheilutapahtuma on mennyt. Semmoista se on tämänpäiväinen urheilu. Mutta nyt voi palata jälleen rauhalliseen arkeen.
Mutta nyt en kuitenkaan kirjoita urheilusta. Kirjoitan demokraattisesta valtiosta keskellä Eurooppaa. Siellä on lasten koripallojoukkue, jonka nimi on "Hitleristit". Valtio on ottanut käyttöönsä natsismin. Eurooppa ja varsinkin Yhdysvallat näyttää hyväksyvän asian. Tai oikeammin he ovat ajaneet asiat tarkoituksella tuohon pisteeseen. Tällä tarkoituksella on ydin ja se on Venäjä. Tätä valtiota ja sen kansaa käytetään vain tuohon tarkoitukseen. Kyseessä on Ukraina ja sen sijainti suoraan lähellä Venäjän ydinalueita. Ukraina on loistava alusta käydä poliittista, taloudellista ja vaikka todellista sotaa Venäjää vastaan. Venäjä on kasvanut liian voimakkaaksi tekijäksi maailman politiikassa ja tätä Yhdysvallat pelkää. Se on taantunut maailman johtavasta valtiosta "vain" yhdeksi kolmesta maailman voimatekijästä. Kaksi muuta ovat Kiina ja Venäjä. Eurooppa on jo aikoja sitten menettänyt asemansa maailman poliittisissa kiemuroissa ja on muuttunut Yhdysvaltojen välineeksi, vasalliksi. Tässä sitä auttaa sotilasliitto Nato.
Ukraina on yksi niistä harvoista valtioista nykyään joka hyväksyy natsismin. Varsinkin nuoriso on kasvatettu siihen. Stepan Bandera oli ukrainalainen natsi, joka johti ukrainalaista natsijärjestö OAU:n jyrkkää siipeä toisen maailmansodan aikana. Hän tapatti tuhansia juutalaisia, puolalaisia ja venäläisiä. Nyt hänestä on tehty kansallissankari. Viimevuosina hänelle on tehty lukuisia muistomerkkejä ja hänen nimelleen on nimetty Ukrainassa lukuisissa kaupungeissa katuja ja muita paikkoja. Jokaisen vuoden ensimmäisenä päivänä - siis 1.1. vietetään hänen muistojuhlaansa. Hänelle järjestetään kulkueita ja marssitaan hänen muistomerkeilleen. Kulkueet ovat yleensä soihtukulkueita aivan kuin natseilla aikoinaan.
Natsismi on siis Ukrainassa julkista, sallittua ja sillä on valtiovallan tuki. Ainakin tältä näyttää. Sen sijaan toisen maailmansodan voitonpäivän vietto 8 - 9.5. on kiellettyä. Vaikka veteraanit yrittävät aina kokoontua 9.5. perinteiseen tapaan he saavat vastaansa natsit. Nämä riistävät heiltä perinteiset Yrjönnauhat, jotka taitavat olla ihan virallisesti kiellettyjä Ukrainassa. Tässä käytetään usein väkivaltaa, jota vanhemmat ihmiset eivät pysty vastustamaan.
Sananvapaus Ukrainassa on vuoden 2014 jälkeen kaventunut valtavasti. Tämä kohdistuu etupäässä Venäjään ja venäjänkielisiin medioihin, julkisiin ja yksityisiin. Venäjänkielen käyttö on julkisesti kiellettyä vaikka yli 80 % kansasta osaa venäjää. Kotikielenään venäjää puhuu yli 30 % ukrainalaisista. Äskettäin lakkautettiin kolme televisiokanavaa, koska ne olivat liian venäjämielisiä. Jo aikaisemmin oli lakkautettu yksi kanava. Venäjän televisio katselu on kiellettyä. Kaikki venäjänkieliset sosiaaliset mediat ovat kiellettyjä. Kaikki venäläiset toimittajat on karkotettu maasta. Ukrainalaisia toimittajia on tapettu liiallisen venäjämielisyyden takia. Kuuluisimpia murhia on Oles Buzinan murha 16.4.2015, joka ammuttiin kotiovensa viereen. Täsmälleen samalla tavalla 15.4.1015 ammuttiin Oleh Kalashnikov. Sittemmin tapettiin toimittaja Sergei Suhobok ja hakattiin kuoliaaksi venäjämielinen naistoimittaja. 20.7.2016 murhattiin Pavel Sheremet räjäyttämällä hänen autonsa. Näitä murhia on kymmeniä jollei satoja. Yhtäkään näistä ei ole ryhdytty tutkimaan eikä ketään ole asetettu syytteisiin. Ukrainan salainen palvelu SBU on takavarikoinut kaiken näitä koskevan materiaalin. Tällainen demokratia ja sananvapaus on Ukrainassa.
Kaikki alkoi vuonna 2014, tai no jo paljon aikaisemmin. Ukrainan nuorison keskuuteen levitettiin lännestä käsitteitä sananvapaus ja demokratia. Silloinen presidentti Viktor Janukovyts neuvotteli Venäjän ja Euroopan kanssa kaupasta, mutta viimehetkellä 2013 hän hylkäsi EU:n kauppa- ja yhteistyösopimuksen. Tästä nostettiin aihe mielenosoituksiin, joita oli valmisteltu jo vuosien ajan. Syntyi käsite Maidan, jossa mielenosoitukset pääasiassa käytiin 2014. Otsikon kuva silmään ammutusta tytöstä on Maidanilta. Kun huomattiin, ettei tästä oikein mitään näytä tulevan otettiin järeämmät aseet käyttöön. Päätettiin ruveta ampumaan ihmisiä sattumanvaraisesti. Otettiin aseet käyttöön ja palkattiin ampujia. Maidanilla murhattiin ainakin 108 ihmistä. Näin saatiin asioihin vauhtia. Tekijät tunnetaan, mutta heitä ei olla otettu kiinni eikä rangaistu. Presidentti Janukovyts pakeni Venäjälle, koska hänen ja hänen perheensä henkeä uhattiin. Tilalle valittiin uudeksi presidentiksi oligarkki Petro Poroshenko mikä oli laiton teko, koska entinen presidentti Janukovyts oli elossa eikä ollut eronnut virastaan. Oligarkit riistivät surutta Ukrainaa. Syntyi Euroopan köyhin valtio, jolla oli Euroopan rikkain päämies.
Väkivaltaisuudet kasvoivat läpi Ukrainan, koska kaikki eivät voineet hyväksyä uutta hallintoa ja sen menettelyjä. Väkivaltaisuudet kärjistyivät mm. Odessassa Ukrainan kolmanneksi suurimmassa kaupungissa. Odessa on aina ollut venäjämielinen ja siellä on suuri venäjänkielinen vähemmistö. Odessaan lastattiin linja-autolasteittain natseja, joiden tarkoitus oli tuhota Odessan vastustus. Odessalaisia pakeni ammattiyhdistysten taloon, mutta natsit sytyttivät sen tuleen ja polttivat elävältä 48 ihmistä. Tekijät tunnetaan, mutta ketään heistä ei olla rangaistu. Oheiset kuvat ovat sieltä.
Krim liittyi Venäjään omaksi pelastuksekseen. Itä-Ukrainassa Donetskin ja Luganskin alueet kieltäytyivät liittymästä uuteen hallintoon, jota he pitävät natsimielisenä. He muodostivat Donetskin tasavallan liiton. Poroshenko kokosi sotajoukon 2014 ja hyökkäsi alueelle. He saivat turpiinsa ja pakenivat. Minskissä tehtiin sopimus jota Ukraina ei kuitenkaan koskaan noudattanut. Poroshenko hyökkäsi uudelleen 2015 alueelle, mutta tälläkin kertaa he hävisivät jouduttuaan Depaltsevassa saarroksiin. Minskissä tehtiin uusi sopimus, jota tätäkään Ukraina ei ole noudattanut. Sota Itä-Ukrainassa jatkuu yhä. Lasketaan, että siellä on kuollut jo ainakin 13 000 - 14 000 ihmistä, mutta todellinen luku on varmasti tätäkin korkeampi. Siis tapetaan omaa kansaa.
Ukrainassa varsinkin poliitikot puhuvat yleisesti, että Ukraina on sodassa Venäjän kanssa. Siksi on hyvin hämmästyttävää, että sodassa vastapuolella olevaa yritetään pakottaa käymään kauppaa vastustajansa kanssa. Tämä kummallinen yhdistelmä syntyi, kun Venäjän ja Saksan välille rakennettiin toinen kaasuputki Nord Stream 2. Eurooppa tarvitsee kaasua. Kaasuputki Nord Stream 2 on yli 1 000 kilometriä lyhyempi, kuin Ukrainan läpi Eurooppaan kulkevat kaasuputket. Kaasun toimittaminen tätä pitkin tulee yli 20 prosenttia halvemmaksi kuin Ukrainan kautta kuljetettava kaasu. Lisäksi Ukrainan kaasuputket ovat jo vanhentuneet, koska Ukraina ei ole pitänyt niistä huolta. Silti Venäjä pakotetaan kuljettamaan kaasua ns. "vihollisvaltion" kautta, jotta tämä saisi edes jotain tuloja. Vaikka ollaan sodassa on pakko toimittaa kaasua viholliselle. Mitä järkeä tässä on? Venäjä on kuitenkin suostunut toimittamaan tarpeellisen määrän kaasua Ukrainan kautta.
Toisaalta ihmettelen Euroopan käsitettä Ukrainan demokratiasta ja sananvapaudesta. Monien maiden demokratian puutteeseen puututaan ja kauhistellaan sananvapauden puutetta, mutta Ukraina näyttää olevan poikkeus. Ainakaan sananvapautta siellä ei ole. Natseilla näyttää olevan virallinen tuki. Oligarkit hallitsevat maata ja kaikki varat menevät yleensä heidän taskuihinsa. En näe siellä myöskään demokratiaa. Erimieltä olevat henkilöt joko tapetaan tai suljetaan vankiloihin. Yksi piirre piirtyy yli kaiken. Venäjän vastaisuus on voimakas ja sitä lisätään varsinkin nuorison keskuudessa. Jo lapsia kasvatetaan vihaamaan Venäjää ja venäjämielisyyttä. Ehkäpä tässä on avain ukrainan nostamiselle länsimaiden eettisten normien joukkoon. Ukraina on hyvä alusta Yhdysvalloille käydä sotaa venäjää vastaan. Nyt pyritään Valko-Venäjästä tekemään Ukrainan seuraajaa.
Mutta itse asiassa tämä ei ollut pointtini. Aloitin juttuni nuoresta valkovenäläisestä juoksija tytöstä, joka loikkasi Valko-Venäjältä Puolaan Tokion kisoista. Meillä lännessä puhutaan yleisesti, että Valko-Venäjällä tapahtuu vielä kumous ja vallanvaihto ja siihen kohdennetaan paljon poliittisia voimia. Nuoria on helppo manipuloida sähköisten medioiden kautta. Heille puhutaan sananvapaudesta ja demokratiasta. Prosessi on jo aloitettu ja tähdätään muutaman vuoden päähän. Tähän kohdennetaan paljon varoja meillä lännessä ja kannatetaan voimakkaasti oppositiota ja sen erilaisia hahmoja. Mutta se mikä tästä puuttuu ovat taustatekijät. Nuorilta puuttuu käsite "vastuu ja käsite seuraamuksista". Valko-Venäjä on siinä asemassa Venäjään nähden, että sitä ei voi jättää huomiotta. Yhdysvallat on ottanut Venäjän ja Kiinan tärkeimmiksi vihollisikseen saadakseen takaisin hegemoniansa maailmassa. Ja on selvää, että Venäjä on varsin hyvin tietoinen tilanteesta. Yhdysvalloilla ei tule olemaan mahdollisuutta enää palauttaa sitä - siis hegemoniaansa. Aika on mennyt auttamattomasti ohi. Jos kumouksellisia yrityksiä tapahtuu tulee siitä kärsimään ennen kaikkea Valko-Venäjän kansa. Pahimmassa tapauksessa voi syttyä sota, sillä Valko-Venäjää ei voi luovuttaa "vihollisten" käsiin. Näemme tämän hyvin nykyisestä Ukrainasta.
Se mistä ei puhuttu Tokion kisoista oli hyvin kaunis ja inhimillinen tapahtuma. Ukrainalainen naiskorkeushyppääjä Jaroslava Mahucichova sai kultaa. Toiseksi tuli venäläinen Marija Lasitskene. Voiton huumassa Jaroslava ottaa venäläistä Marijaa kaulasta ja syleilee häntä ja peittää heidän Unkarin lippuun. Molemmat nauravat ja katsovat toisiaan silmiin. Tapaus on liikuttavan kaunis ja herkkä. Tällaista maailmassa pitäisi olla enemmän! Mutta tapaus Ukrainassa herätti valtavaa pahennusta. Ukrainan puolustusministeriö kutsui Jaroslavan kuulusteluun. Ukrainan varapääministeri Anna Maljar sanoi, että "Urheilijoiden, jotka edustavat Ukrainaa kansainvälisissä kilpailuissa tulisi ymmärtää, että Venäjän ja Ukrainan sota Ukrainassa on käynnissä ja se tuo mukanaan tiettyjä rajoituksia". Myös sosiaalisessa mediassa tapahtuma herätti valtavaa pahennusta. Varsinkin nationalistit eli siis natsit ovat olleet aktiivisia asiassa. Siis politiikka on nykyään erottamaton osa urheilua kuten aikaisemminkin olemme saaneet huomata.
Lännessä on paljon puhuttu loikkaritytöstä, joka petti synnyinmaansa Valko-Venäjän. Mutta vähän on puhuttu kauniista tapahtumasta, jossa kaksi urheilijatyttöä halaa sydämellisesti toisiaan, vaikka joidenkin mielestä heidän kotimaidensa välillä vallitsee sota. Minun sydäntäni ainakin lämmittää enemmän tämä jälkimmäinen tapahtuma. Jospa kaikki sodassa tai huonoissa väleissä olevien valtioiden kansalaiset voisivat tehdä samoin. Tämän pitäisi tapahtua pelkäämättä jälkiseurauksia tai paheksumatta tätä inhimillisesti lämmintä tekoaan. Katson, että tapahtuma oli hyvin kaunis.
