EI VIELÄ NIMEÄ
Oikeastaan tämänkertainen kirjoitukseni on suoranaista jatkoa edelliseen kirjoitukseeni. Kuten olen jo aikaisemminkin kirjoittanut Ukrainan sota ei ole Ukrainan ja Venäjän välinen sota vaan Venäjän ja Yhdysvaltojenvälinen sota, jossa Yhdysvaltojen tarkoituksena on heikentää Venäjän kasvavaa valtaa maailmassa. Yhdysvallat vain käyttää hyväkseen Natoa ja Ukrainaa. Mutta tässä näyttää käyvän niin, että Venäjä voittaa tämänkin sodan ja sen vaikutusvalta maailmassa vain lisääntyy. Tällä hetkellä siitä on paljon ennakoivia piirteitä näkyvissä. Kaikki riippuu tietenkin siitä mitä Venäjä haluaa. Sitähän me emme täydellisesti tiedä. Ukrainalaisten sotatoimet eivät oikein suju. Sotilaallinen halukkuus ja määrä eivät toimi. Poikkeuksena ovat natsit ja nationalistiset piirit, jotka toimivat usein vastoin kaikkia eettisiä ja moraalisia sääntöjä. Tavalliset sotaan pakotetut ihmiset ajattelevat myös omaa ja perheidensä henkeä ja tulevaisuutta. On myös tullut tietoon, että jotkut heistä ovat Ukrainan hallituksen mielestä paljon hyödyllisimpiä kuolleina kuin elävinä. Tämmöinen tapaus oli selvästi Mariupolissa Azovtehtaan tapaus. Lisäksi ukrainalaisilla joukoilla on tapana käyttää siviilejä ihmiskilpinä taistelutilanteissa. Otetaan siviilit, lapset, naiset ja vanhukset eteen ja näiden takaa ammutaan. Tämä on erityisesti natsien tapa. Ukrainalla on ollut mobilisaatio, Venäjällä ei ole ollut mobilisaatiota.
Yhä yleisemmin tavalliset joukko-osastot luopuvat taistelemasta joko kieltäytymällä käskyistä tai antautumalla venäläisille jossain vaiheessa vapaaehtoisesti. Miesmenetykset ovat tällä hetkellä suuret. On laskettu, että joka päivä Ukraina menettää 100 - 200 henkeä eri rintamilla ja joissakin ohjusiskuissa jopa yli 300 miestä yhdellä kertaa. Brittiläisen sotilasasiantuntijan mukaan menetykset ovat todellisuudessa jopa 200 - 500 miestä vuorokaudessa. Sjeverodonetkissa 14.6.2022 osa joukoista nosti valkoisen lipun ja ryhtyi antautumaan Venäläisille joukoille. Tällöin omat ukrainalaiset joukot avasivat tulen heitä kohtaan ja ampuivat heitä selkään tappaen 32 ukrainalaista sotilasta. Tällaista tapahtuu yhä useammin. Presidentti Zelenskyi on antanut määräyksen, että joukkojen johtaja voivat ampua tottelemattomat miehet. Toisaalta miehet yrittävät välttää joutumasta sotaväkeen. Kaikki 18 - 60 -vuotiaat miehet on määrätty astumaan palvelukseen. Zelenskyi ehdotti äskettäin, että myös kaikki 18 - 60 -vuotiaat naiset olisi otettava armeijaan. Hän ehdotti myös, että ikäraja alennetaan koskemaan kaikkia 16 -vuotiaista lähtien. Alkaa muistuttaa Hitlerin lapsisotilaita. Eräs hallituksen jäsen ehdotti, että jokaisesta kieltäytymisestä ja tottelemattomuudesta poistetaan yksi sormi kerrallaan, sitten varvas, käsi, jalka ja lopulta pää. Sodassa olevista sukulaisista siis miehistä, isistä tai omista pojista voi tiedustella vasta 90 päivän kuluttua sotaan lähtemisestä tai välein. Tänä aikana hänet ehditään jo haudata, jos jotain tapahtuu. Tämä osoittaa selvästi, että kasvavien sotilaallisten epäonnistumisten ja Ukrainan joukkojen demoralisoitumisen taustalla Kiovan nationalistinen hallinto yrittää pysäyttää yksikköjensä vetäytymisen ja osastojen antautumisen rankaisevilla toimilla. Tosin viimeiset tiedot kertovat, että kaikkia kuolleita ei edes haudata, koska kuolleiden omaisille pitäisi maksaa korvauksia Zelenskyin mukaan 15 miljoonaa hryvnia per kuollut. Valtiolla ei riitä varoja tähän.
Länsi rahoitta ja aseistaa tätä sotaa, mutta nämä aseet ovat usein vanhentuneita. Rahoitus tapahtuu usein lainalla ja on laskettu, että Ukrainalle nykyisen lainan maksu kestäisi yli 100 vuotta. Mitä enemmän länsi tuo Ukrainaan aseita sitä enemmän ukrainalaisten uhriluku kasvaa, mutta tästä lännessä ei välitetä ollenkaan. Päivä päivältä Ukraina menettää yhä enemmän miehiään. Varsinkin Venäjän ja sen liittolaisiin verrattuna ero kasvaa jatkuvasti huikeasti. Mutta eniten länttä kauhistuttaa se, että menetyksistään huolimatta Venäjä jatkaa sotaa ja sen kansa asettuu yhä lujemmin toiminnan taakse. Ukrainan menetykset johtuvat huonosti koulutetuista sotilaista, haluttomuudesta taistella ja lännen antamien aseiden huonommuudesta verrattuna venäläisiin aseisiin. Lisäksi nämä aseet ovat usein vanhentuneita. Esimerkiksi panssarivaunut tai tykistö on jo vanhentunutta mallia ja poissa jo omasta käytöstä. Muutaman ampumisen jälkeen ne saattavat lopettaa toimintansa kesken kaiken. Lisäksi usein ammusten, kranaattien ja rakettien käyttöpäivät ovat jo aikaa sitten vanhentuneita eivätkä usein toimi niin kuin pitäisi. Lukumäärä näyttää valtavalta, mutta laatu on heikkoa. Mitään uusinta aseistusta ei haluta antaa käyttöön, koska pelätään, että ne joutuvat venäläisten käsiin. Tämä on keino uudistaa omaa kalustoa. Tästä vaietaan lännessä yleisesti ihan kuin yhteissopimuksesta. Yhdysvalloille sota on myös bisnestä. Mitä enemmän sotaan annetaan aseita sitä enemmän niitä myydään. Ukraina ei ole varautunut näihin menetyksiin. Jos menetetään kymmeniä tuhansia tai jopa satoja tuhansia miehiä tämä ei innosta liittymään tällaiseen armeijaan. Tällainen aseistaminen lisää myös siviiliuhrien määrää. Tässä on uhkana psykologinen romahtaminen joka johtaa reaaliseen romahtamiseen.
Suomelle puolueettomuus olisi se kaikkein järkevin ja paras vaihtoehto. Jos meillä olisi hyvät naapurisuhteet kaikkiin naapurivaltioihin , siis myös Venäjään, pärjäisimme taloudellisesti valtavan paljon paremmin. Jos emme liittyisi sanktioihin varsinkin taloudellemme se merkitsisi paljon. Saisimme halvalla energiaa, öljyä, kaasua, puuta, lannoitteita, erilaisia metalleja niin paljon kuin tarvitsemme. Meillä kävisi valtavasti venäläisiä turisteja, jotka eivät pääsisi Eurooppaan. Lentomme Venäjän yli olisivat puolta halvempia kuin muiden. Meidän ei tarvitsisi käyttää vähiä varojamme sotatarvikkeisiin eikä rahaa menisi loputtomiin Naton sotaharjoituksiin eri puolilla maailmaa. Myös kansainvälisissä suhteissa meillä voisi olla valtava merkitys maailmassa. Voisimme toimia välittäjinä erilaisissa konflikteissa ja niiden uhissa. Esimerkiksi Naton ja Venäjän välillä siitä voisi olla suurta hyötyä molemmille osapuolille ja jopa Ukrainan sodassa. Suomella voisi olla suuri merkitys tällä hetkellä ja varsinkin tulevaisuuden suhteen. Nimemme jäisi maailman historiaan aivan samoin kuin ETYK eli Euroopan turvallisuus- ja yhteistyökonferenssi Helsingissä 1975. Suomesta olisi paljon enemmän hyötyä koko maailmalle jos ei kuuluisi Natoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti