OPERAATIO VAI HYÖKKÄYS?
Hyvät lukijani! Ajattelin jatkaa siitä mihin jäin sitä edellisellä kerralla - siis ei viimekerralla. Viimekertainen kirjoitukseni oli vain välihuomautus tuohon väliin, koska näistä asioista ei ole meillä täällä lännessä juuri huomioitu. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut tiedotusvälineet käsittelevät asioita hyvin yksipuolisesti ja ihmiset luottavat niihin sanoisinko todella sokeasti. Näin ei päästä ymmärtämään asioita miksi jotkut asiat tuntuvat menevän niin kuin ne menevät eikä niin kuin pitäisi mennä. Siksi olisi hyvä, että voisi saada tietoonsa myös vastakkaisen kannan asioista ja syyt niihin. Pyrin käymään läpi asioita monilta kannoilta.
Huomioni kohde on lähinnä täällä Euroopassa ja tämän hetken tapahtumissa. Olen opiskellut englantia ja venäjää ja osaan myös vähän ukrainaa, joten voin seurata tapahtumia monilta näkökannoilta. En voi sille mitään, jos joku on niin rajoittunut, ettei kykene edes lukemaan mitä olen saanut tietooni näin. Pyrin rehellisyyteen. Välillä joudun jättämään liiallisia yksityiskohtia pois, koska kaikkea on mahdotonta käsitellä. Kuten olen jo aikaisemmin kirjoittanut totuus on aina aikansa ja paikkansa tuote. Tämänhetkinen totuus ei ole lopullinen totuus. Vastakkaisella puolella pidettävä totuus voi olla täysin toisenlainen totuus kuin oma totuus. Mutta sekin on hyvä tietää. Se selittää paljon.
Alkujaan Venäjä halusi pitää Ukraina liittolaisenaan kuten Valkovenäjä, mutta Maidanin väkivaltainen vallankaappaus 2014 tuhosi tämän toiveen. Ukrainassahan oli paljon venäläisiä ja venäjää puhuvia asukkaita. Nämä ihmiset halusivat myös liittoa Venäjän kanssa, mutta Maidanin tapahtumat tuhosivat myös nämä haaveet. Lisäksi Venäjä kokee, että jos Ukraina liittyy Natoon on se valtava uhka Venäjälle. Natohan on Venäjän pahin vihollinen. Lisäksi se oli alkuperäisen sopimuksen vastainen ja rikkoi tätä sopimusta.
Siis vuonna 2014 alkoi Ukrainassa eräänlainen sisällissota, jossa vastakkain olivat Kiova ja Donbas eli Donetskin ja Luhanskin alue. Donbas ei halunnut liittyä Kiovan vallankumoukseen vaan halusivat itsenäistyä. Tästä äänestettiin ja päädyttiin itsenäistymiseen. Tosin muu maailma ei hyväksynyt äänestyksen tulosta. Seurauksena Kiova lähetti sotavoimat Donbasia vastaan, mutta nämä Kiovan joukot hävisivät taistelut kaksi kertaa. Molemmilla kerroilla neuvoteltiin rauhasta Minskissä Valkovenäjällä sopimuksilla Minsk I ja Minsk II. Neuvottelujen osapuolina olivat Kiova, Ranska, Saksa, Donbas ja Venäjä. Tästä olen jo kirjoittanutkin.
Myöhemmin Saksan edustaja Angela Merkel ja Ranskan edustaja Francois Hollande ovat tunnustaneet, että näiden Minskin sopimusten ei ollut tarkoituskaan toimia. Niistä ei ollut tarkoituskaan pitää kiinni. Tilanne ei rauhoittunut, vaan sotatoimet jatkuivat varsinkin siviilejä vastaan, josta kerroinkin viime kerralla. Kiovan sotatoimet kohdistuivat pääasiassa Donetskin ja Luhanskin siviileihin. Alueen asukkaat koostuivat pääasiassa venäläisistä ja venäjänkielisistä asukkaista. Vähitellen Venäjältä alkoi tulla vapaaehtoisia entisiä sotilaita avustamaan Donbasin asukkaita. Lännellä on väärä tieto, että nämä olisivat olleet Venäjän armeijan sotilaita. Näin ei ollut. He olivat entisiä sotilaita. Heillä saattoi olla hyvä sotilaallinen koulutus.
Vuosina 2016 - 2017 sotatoimet jatkuivat Minskin sopimuksista huolimatta, kuten länsi oli suunnitellut. Venäjää puhuvien itäukrainalaisten ja ukrainaa puhuvien länsiukrainalaisten välillä vallitsi etninen jännite. Ukrainan uuden hallituksen päätökset poistaa venäjänkieli käytöstä vaikeutti venäjänkielisten elämää ja oli selkeästi moraalitonta. Venäjän television katselu kiellettiin, tietoliikenne kiellettiin, kirjallisuus kiellettiin, jopa venäläinen musiikki kiellettiin. Tätä on verrattu esimerkiksi, jos meillä Suomessa kiellettäisiin ruotsinkielen käyttö. Tosin Ukrainassa melkein 30 prosenttia käytti venäjää, kun taas meillä Suomessa vain noin 5,6 prosenttia käyttää ruotsin kieltä.
Toinen tekijä oli nationalistien tai oikeastaan uusnatsien nousu valta-asemaan Ukrainassa. Entinen natsi Stepan Bandera nostettiin kunnia-asemaan Ukrainassa. Natsien käytös Itä-Ukrainassa siviilejä kohtaan oli hyvin raakaa. Tästä kirjoitin viimekerralla. Kiovan hallitusta syytettiin fasistiseksi. Tästä on olemassa hyvin paljon esimerkkejä. Oli siis selvää, että Itä-Ukraina halusi eroon Länsi-ukrainasta ja Kiovasta. Heinäkuussa 2017 länsi hyväksyi aseavun Kiovalle. Yhdysvalloista saapui kouluttajia Ukrainaan. Venäjä ehdotti rauhaturvaoperaatiota Ukrainaan. Venäjä rakensi Krimin eli Kertsinsalmen sillan, joka valmistui 2018. Tämä yhdisti Krimin venäjään ja on Euroopan pisin silta. Venäjä valtasi kolme ukrainalaista sotalaivaa, jotka pyrkivät Krimin sillan ali. Tätä pidettiin uhkana ja vaarana sillalle.
Vuonna 2019 Ukrainassa järjestettiin presidentinvaalit. Uudeksi presidentiksi valittiin Volodymyr Zelenskyi, joka oli koomikko eikä poliitikko. Hänen kotikielensä oli venäjä, joten hän joutui opiskelemaan ukrainankielen. Hän lupasi lopettaa sodan Itä-Ukrainassa viikossa, jota pidettiin hänen poliittisena valttinaan. Hän oli kansan suosikki. Venäjän presidentti Vladimir Putin ja Zelenskyi tapasivat toisensa Pariisissa joulukuussa 2019. He sopivat tulitauosta, vankien vaihdosta ja rajanylityspaikoista Itä-Ukrainassa.
Tulitauko ei kuitenkaan pitänyt. Jännitteet kasvoivat 2021. Nato toi ohjuksiaan Ukrainaan. Ukraina aikoi pyrkiä natoon vuonna 2022. Venäjä pyysi neuvotteluja asiasta Yhdysvaltojen, Naton ja Ukrainan kanssa. Kaikki kolme kieltäytyivät keskustelemasta asiasta. Seurauksena Venäjä tunnusti 21. helmikuuta 2022 Donetskin ja Luhanskin kansantasavallat itsenäisiksi. Zelenskyi kokosi 120 000 miehen kokoisen armeijan ja lähti kohti Itä-Ukrainaa. Tästä Venäjä aloitti Erityisoperaation Ukrainassa 24. helmikuuta 2022. Päätarkoituksena oli ehkäistä Ukrainan liittämisen Natoon.
Lännessä tätä nimitetään yhä hyökkäykseksi Ukrainaan. Venäläiset etenivät jopa Kiovaan. Ukraina tuli yllätetyksi ja pyysi neuvotteluja. Neuvotteluja käytiin Turkissa Istanbulissa 29. maaliskuuta 2022. Zelenskyi ilmoitti, ettei voi neuvotella ase ohimolla tarkoittaen venäläisiä joukkoja Kiovassa, joten venäläiset poistivat joukot sieltä. Neuvotteluissa päästiin tulokseen ja sopimus oli pelkästään allekirjoitusta vailla. Silloin Britannian silloinen pääministeri Boris Johnson syöksyi 9. huhtikuuta Zelenskyin luo ja välitti Yhdysvaltain silloisen presidentti Bidenin viestin, että sopimusta ei allekirjoiteta. Näin rauhansopimusta ei syntynyt.
Venäjän mukaan näin lähellä rauha oli silloin, mutta näin sitä jälleen petettiin. Tämä oli siis jo neljäs kerta. Lännen mukaan asiat olivat aivan toisin, mutta monien sekavien selostusten perusteella siitä on vaikea saada juuri mitään yksiselitteistä selkoa. Yleisin ja yhtäläisin selitys lännellä on, että Venäjä hyökkäsi Ukrainaan ilman mitään syytä. Mutta tämä vahvistaa Yhdysvaltojen nykyisen presidentin Donald Trumpin käsityksen, että Ukrainan sota oli presidentti Bidenin sota. Trump ei olisi sytyttänyt sitä. Myös kaikki jatko antaa vahvoja viitteitä tälle käsityskannalle.
Mielenkiintoista on verrata Yhdysvaltojen ja Venäjän politiikkaa keskenään. Joseph Robinette Biden eli Joe Biden toimi Yhdysvaltain 46:na presidenttinä vuosina 2021 - 2025. Tämä vastaa suoraan Ukrainan sotatoimiaikaa 2021 - 2025. 78 -vuotiaana hänestä tuli vanhin Yhdysvaltain presidentti koko historian aikana. Tämä näkyi hänestä koko ajan. Hänen päätöksensä ja toimintansa olivat sitä luokkaa. Usein hän ei edes tiennyt missä oli. Nykyinen Yhdysvaltojen presidentti Donald Trump on sanonut, että Ukrainan sota oli Bidenin sota. Olen samaa mieltä hänen kanssaan. Ukrainan pyrkiessä Naton jäseneksi hän ei edes vastannut Venäjän presidentti Vladimir Putinin neuvottelupyyntöön vuodelta 2022.
Biden eli menneessä ajassa. Hän ei ollut ymmärtänyt, että maailma oli muuttunut. Maailma oli tullut moninapaiseksi. Ennen maailma oli ollut yksinapainen, jota hallitsi Yhdysvallat ja Eurooppa toimi jalkavaimona. Mutta maailmaan oli ilmestynyt ainakin kaksi uutta "napaa", Venäjä ja Kiina. Ja niitä on tulossa lisää. Nämä ajatukset eivät sopineet Bidenin vanhaan päähän. Oli selvää, että Venäjä ja Kiina toimivat itsenäisesti ja Yhdysvaltojen päätökset eivät koskeneet niitä. Tämä johti siihen, että Eurooppaan muodostui jyrkkä raja, joka ryhtyi natisemaan. Ja pahiten se natisi Ukrainan kohdalla, jota Biden ryhtyi syöttämään rahalla ja aseilla. Ilman Bidenin toimia tätä ei olisi syntynyt. Ukrainassa olisi vallinnut rauha.
Ukrainahan oli ollut kaikkein rikkain osavaltio Neuvostoliitossa. Mutta Maidanin tapahtumat vähitellen vaikuttivat toimillaan ja tapahtumillaan niin, että sotatoimien edetessä Ukrainasta on tullut kaikkein köyhimpiä valtioita Euroopassa. Venäjälle alettiin langetella sanktioita, joka johti siihen, että venäjän kauppa kääntyi itään. Eurooppa oli ollut Venäjän suurin kauppakumppani, mutta sanktioit ja muu toiminta käännyttivät Venäjän kaupalliset toimet päinvastaiseen suuntaan. Nykyään Kiina ja Intia ovat Venäjän suurimmat kauppakumppanit.
Taloudellisesti kaupan kääntäminen itään oli nerokas ratkaisu. Euroopan talous on kuihtumaan päin. Yhdysvaltojen tullisota ja muut ratkaisut eivät tuota taloudellista hyötyä. Sen sijaan Venäjän talouden kääntäminen ja ennen kaikkea laajentaminen itään, etelään Arabimaihin, Afrikkaan, Latinalaiseen Amerikkaan ja talousliitot kuten BRICS, Sanghain yhteistyöjärjestö, Euraasian talousunioni ja Euraasian talousliitto sekä OPEC+ maihin on tuonut Venäjälle taloudellisen kyvyn pärjätä loistavasti Yhdysvaltojen ja Euroopan suunnattomia sanktioita vastaan.
Venäjän Operaatio eteni. On selvää, että minun on turha kirjoittaa mitään yksityiskohtia toimista, mutta pyrin kommentoimaan asioita sekä lännen, että idän kannalta. Lännessä ei hyväksytty, että Venäjä oli liittänyt itseensä Donetskin ja Luhanskin alueet. Seuraavaksi tulivat Zaporižžjan ja Hersonin alueet, joiden avulla Venäjä sai maayhteyden Krimille. Alueilla asui venäjänkielinen enemmistö, joten liittäminen Venäjään tapahtui suhteellisen helposti. Krimille on nykyisin sekä maantie, että rautatieyhteydet. Krimin silta on kuitenkin ehkä heikoin lenkki Krimille, joka on kuitenkin tärkeä Venäjälle.
Suurin ongelma oli Mariupolin valtaus. Alueelle oli tuotu paljon natsimielisiä Azov -pataljoonan taistelijoita, jotka käyttivät siviilejä kilpenään. Siksi taistelut muuttuivat Mariupolissa vaikeiksi. Lännessä tätä kommentoitiin siten, että Venäjä pommittaa siviilejä. Tuntien Azov-pataljoonan natsimielisyyden kallistun Venäjän kannalle. Varsinkin Azovstalin terästehtaan valtaus tuotti hankaluuksia. Lännessä nähtiin tapaus humanitaarisena kriisinä. Joka tapauksessa Venäjän hallussa oli nyt yli 25 prosenttia Ukrainasta.
Azovstal tehtaan rakenne. Alla antautuvia Azov -sotilaita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti