LÄNSIMAINEN DEMOKRATIA
Olen viimevuosina tutkinut huvikseni käsitettä "länsimainen demokratia". Olen tullut siihen tulokseen, että tämä käsite on hyvin moninainen. Jos vertaa erilaisten maiden käsityksiä demokratiasta saa hyvin erilaisia tuloksia. Vielä jos kysyy ihmisiltä mikä on länsimainen demokratia ja mitä se pitää sisällään saa myös hyvin erilaisia vastauksia. Olen tullut siihen tulokseen, että länsimainen demokratia tai oikeastaan käsite "demokratia" käsitetään hyvin eri tavalla riippuen siitä missä sitä kysytään ja keneltä sitä kysytään ja milloin sitä kysytään. Olen tullut siihen tulokseen, että ns. "länsimainen demokratia" käsitteen jokainen ihminen käsittää omalla tavallaan. Maailmassa ei ole yhtä yhteneväistä käsitettä "länsimainen demokratia", vaan yhtä monta, kuin maailmassa on ihmistä. Se on siis suhteellinen. Toki yhteisiä sanontoja löytyy, mutta nekin jokainen käsittää omalla tavallaan. Sananvapaus, tasa-arvo, ihmisoikeudet jne. jokainen ihminen käsittää omalla tavallaan. Usein se käännetään oman edun tai oman yhteisön tavoitteluksi tai sitä käytetään hyväksi propagandassa. Eniten käsitettä käytetään erilaisissa propagandatarkoituksissa. Olen kirjoittanut aiheesta aikaisemminkin.
Venezuela on toinen Latinalaisen Amerikan valtio, jota pidetään sosialistisena, vaikka valtiomuoto ilmoitetaan tasavallaksi. Yhdysvallat on aloittanut muutama vuosi sitten vallanvaihdon Venezuelassa. Venezuelan alueella on valtavat öljyvarat, kultavarat ja kivihiilen tuotanto, joita Yhdysvallat havittelee itselleen. Tähän mennessä Yhdysvallat on historiansa aikana suorittanut erään tiedon mukaan jo ainakin 51 vallanvaihtoa Latinalaisessa Amerikassa, jota se on aina pitänyt omana takapihanaan. Näitä ovat mm. Guatemala, Nicaragua, Panama, Haiti, Chile, Kolumbia, Dominikaaninen tasavalta, Brasilia, Argentiina, Grenada ja moni muu. Joissakin vallanvaihto on tapahtunut useaan kertaan, Venezuelassa peräti 14 kertaa. Ainoastaan yksi valtio on pystynyt vastustamaan tätä vallanvaihtoa. Valtio on Kuuba. Nämä vallanvaihdot ovat yleensä tapahtuneet hyvin väkivaltaisesti ja jokaisessa tapauksessa tavallinen kansa on saanut kärsiä eniten. Nyt Venezuelan kansa saa kärsiä näistä toimista. Tämä on Yhdysvaltojen käsitys demokratiasta.
Nicolas Maduro on valmis neuvottelemaan
En paneudu Venezuelan historiaan. Totean vain, että Venezuelan edellinen presidentti Hugo Chavez alkoi ajaa maataan kohti sosialismia. Hänen yhtenä päämääränään oli jakaa öljyrahoja tarkoituksena parantaa köyhien elinolosuhteita Venezuelassa. Toisena tarkoituksen oli irrottaa Venezuela Yhdysvaltojen vaikutusvallan alta. Tämä sosialismi ei sopinut Yhdysvalloille, joka ryhtyi Chavezin ja Venezuelan vastaisiin toimiin. Yhdysvallat järjesti erilaisia kauppasaartoja ja kielsi kansainvälisiä rahalaitoksia lainaamasta enää rahaa Venezuelalle jne. Chavesilla oli kuitenkin suuri kansansuosio. Hän kuoli kesken presidentinkauttaan 2013 syöpään. Tilalle valittiin vaaleilla 2013 nykyinen presidentti Nicolas Maduro, joka jatkoi Chavesin politiikkaa. . Vuonna 2018 Maduro voitti uudelleen presidentinvaalit. Hänen äänimääränsä oli 67,8 prosenttia. Hänen päävastustajansa Henri Falconi sai 21,2 prosenttia äänistä. Varsinkin Yhdysvaltojen toimet ja öljyn hinnan lasku aiheuttivat Venezuelalle kuitenkin taloudellisia vaikeuksia
Verrataanpa tätä Yhdysvaltojen presidentinvaaleihin vuonna 2016. Vaaleissa demokraattien Hillary Clinton sai 2,9 miljoonaa ääntä enemmän kuin republikaanien Donald Trump. Clinton keräsi 65 844 954 ääntä ja Trump 62 979 879 ääntä, Clintonin äänten osuus oli 48,2 prosenttia ja Trumpin 46,1 prosenttia. Silti Trump voitti vaalit ja tuli presidentiksi Yhdysvaltojen omituisen "länsimaisen demokraattisen" vaalitavan takia. Maassa heräsi heti valtavia mielenosoituksia Trumpia vastaan. Herää heti kysymys, miksi muilla valtioilla ei olisi oikeutta vaatia Clintonia presidentiksi Trumpin tilalle tai uusia vaaleja? Eikä tämä suinkaan ollut ensimmäinen kerta Yhdysvaltojen historiassa, kun maahan valittiin presidentti, joka oli saanut vaaleissa vähemmän ääniä. Edellisellä kerralla näin kävi vuoden 2000 presidentin valeissa George Bush sai yli puoli miljoonaa ääntä vähemmän kuin demokraattien Al Gore, mutta silti Bushista tuli presidentti. Aikaisemmin oli tapahtunut jo ainakin kolme kertaa, että vähemmän ääniä saanut tulee presidentiksi. Tämä on sitä "länsimaista demokratiaa", jonka olen oppinut ymmärtämään.
15. -16 tammikuuta alkoi Venezuelan netissä ja sosiaalisessa mediassa agitaatiokampanja, josta heti näkee kuka on sen takana.
Mutta siirrytäänpä takaisin Venezuelaan. Maassa oli nostettu oppositio, joka sai rahoitusta ja kiihotusta Yhdysvalloista ja ryhtyi järjestämään protestiaaltoja Maduroa vastaan ja väittämään vaaleja laittomiksi. Nyt sitten tämän vuoden 15. - 16. tammikuuta alkoi netissä ja sosiaalisessa mediassa agitaatiokampanja, jolla ihmisiä kutsuttiin kaduille juhlapäivänä 23. tammikuuta 2019. Tähän kohtaan ilmestyi 35-vuotias Juan Guaido oppositiojohtajaksi. Hän on opiskellut Yhdysvalloissa George Washingtonin yliopistossa ja on kuin luotu Yhdysvaltojen käsinukeksi. Ennen nykyisiä toimiaan hän vieraili lukuisia kertoja Yhdysvalloissa saamassa neuvoja toimilleen. 23. tammikuuta alkoivat sitten mielenosoitukset presidentti Maduroa vastaan. Mielenosoittajien joukkoon oli hivutettu väkivaltaisia tyyppejä, jotka aiheuttivat väkivaltaa tarkoituksella kiihottaa mielenosoittajia. Myös Maduron kannattajia tuli kadulle osoittamaan mieltään Maduron puolesta. Tämä oli rauhallista porukkaa. Mutta maailman huomio kiinnitettiin enemmän Maduron vastustajiin, jotka käyttivät kiviä, polttopulloja ja muita aseita poliiseja vastaan. Kuolonuhreilta ei olla vältytty. Tiettävästi kannattajia ja vastustajia on yhtä paljon ja toistaiseksi ne eivät ole kohdanneet vastakkain toisiaan.
Maduron puolesta ja vastaan osoitetaan mieltä. Toistaiseksi molempia on suurin piirtein yhtä paljon.
Juan Guaido julisti 23.1.2019 itse itsensä Venezuelan uudeksi presidentiksi. Nyt Venezuelalla on siis kaksi presidenttiä. Yhdysvallat ilmoitti heti tunnustavansa hänet, samoin tekivät Kanada, Australia ja muutamat muut valtiot. Euroopassa Britannia, Ranska, Saksa ja Espanja tekivät samoin. Näin teki myös Suomi. Venäjä, Kiina, Turkki, Italia ja muutamat muut valtiot ilmoittivat tuomitsevansa Yhdysvaltojen puuttumisen Venezuelan sisäisiin asioihin. Toistaiseksi Venezuelan armeija on pysynyt Maduron takana. Madurolla presidentin kausi kestäisi vielä viisi vuotta. Ihmettelen tässä sitä, että Ranskassa on ollut väkivaltaisia mielenosoituksia presidentti Emmanuel Macronia vastaan jo viikkotolkulla eikä kukaan vaadi Ranskaan uusia presidentinvaaleja. Macaronin kannatus tällä hetkellä on noin 22 prosenttia Keltaisia liivejä ja Punaisia nyrkkejä on osoittamassa mieltään yhtä paljon, kuin Venezuelassa mielenosoittajia. Ihan yhtä hyvin Marine le Pen voisi nousta torille ja sanoa, että hän on Ranskan uusi presidentti. Tämä on tätä "länsimaista demokratiaa" parhaimmillaan. Minäkin voisin tehdä niin, että kerään kavereitani, menen eduskuntatalon rappusille ja julistan itse itseni Suomen tasavallan uudeksi presidentiksi.
Seurauksena yhdysvallat määräsi Venezuelalle pakotteita ja varat ja tilit jäädytettäviksi. Guaido ilmoitti saaneensa nämä varat käyttöönsä. Tätä seurasi Britannia, joka määräsi Venezuelan kahdeksan miljardi kultavarat käyttökieltoon. Ensimmäisenä herää heti kysymys mikä oikeus on vieraalla valtiolla kieltää toisen valtion varoja ottamasta omaan käyttöönsä? Vastavetona Maduro sulki Guaidon tilit ja laittoi hänet maastapoistumiskieltoon. Kolumbialla on vanhastaan huonot välit Venezuelan kassa ja siellä on Yhdysvaltalaisia sotilastukikohtia. Kolumbia sulki rajansa Venezuelalta ja samoin teki Brasilia. Yhdysvallat vaatii uusia presidentinvaaleja Venezuelaan. Venäjä ja Kiina ovat ilmoittaneet, että millä oikeudella Yhdysvallat sekaantuu suvereenisen valtion sisäisiin asioihin? Venäjää syytetään sekaantumisesta Yhdysvaltojen vaaleihin, mutta Yhdysvallat saa vapaasti sekaantua muiden valtioiden vaaleihin. Mutta tämä kaikkihan on selvää, tämä on sitä "länsimaista demokratiaa"!
John Bolton on Yhdysvaltojen kansallisen turvallisuuden neuvonantaja kädessään lehtiö.
Lehdistö huomasi mitä lehtiössä luki: Afganistanissa neuvottelut, 5 000 sotilasta Columbiaan.
Yhdysvallat joutui lähtemään Syyriasta, koska koki selvän tappion siellä, sekä on luvannut lähteä Afganistanista, koska ei hallitse enää tilannetta siellä. Myös tilanteet Irakissa, Pakistanissa ja Libyassa ovat Yhdysvalloille ongelmallisia. Mutta nyt on suuri tilaisuus näyttää vielä maailmalle ja korjata tilanne. Kyllä me vielä pystymme! Venezuela on ihan siinä takapihalla ja siellä on satumaiset öljy- ja muut varat. Monta iskua samalla kertaa. Mutta jotenkin tuntuu, että tämä on heikkouden osoitus. Muualla ei enää pystytä joten näytetään maailmalle omalla takapihalla, että vielä täällä löytyy voimaa. Omalla takapihalla on helppo tapella. Mielenosoitukset, kiihotuksen kulloisenkin valtion johtajia vastaan ovat tyypillisiä toimia, joita Yhdysvallat on käyttänyt eri valtioiden kaatamisyrityksissä. Tarkoituksena on nostaa väkivaltaa ja lisätä valtion vastustusta kansalaisten joukossa, jotka itse asiassa eivät tunne asian oikeaa laitaa. Lopulta voidaan käyttää väkivaltaa tai suoranaista sotilaallista toimintaa. Lopputulos voi olla hirveä, kuten olemme saaneet nähdä esimerkiksi Irakissa, Afganistanissa, Syyriassa, Libyassa ja ennen näitä monessa muussa valtiossa maailmalla 1800 luvulta lähtien. Yhdysvaltojen demokratiaan kuuluu syyttää Venäjää puuttumisesta Yhdysvaltojen presidentin vaaleihin, mutta minkäänlaista epäröintiä ei ole puuttua Venezuelan vaaleihin tai muiden Latinalaisen Amerikan hallitusten kaatamiseen. Tämä on sitä amerikkalaisten "länsimaista demokratiaa " parhaimmillaan.
Trump ilmoitti, että hän ei neuvottele, vaan voi hyvinkin käyttää sotilaallista voimaa Venezuelaa vastaan.
Venäjä ja Kiina ovat Venezuelan nykyisen hallinnon puolella ja moni muu valtio osoittaa solidaarisuuttaan. Mutta Venezuela on kaukana. On paljon pohdittu millainen ratkaisu tulee olemaan? Pysyykö Armeija Maduron takana, nouseeko kansa kapinaan, synnyttääkö Yhdysvallat sisällissodan, pakeneeko Maduro jonnekin, hyökkääkö Yhdysvallat sotavoimin maahan ehkä liittolaisineen, onko Maduron kohtalo samanlainen, kuin Saddam Husseinin ja Muammar Gaddafin? Jokaisessa tapauksessa kansa saa kärsiä. Globaalia oikeudenmukaisuutta tässä on turha odottaa. Monet valtiot asettuvat voittajan taakse. Maduro tarjosi neuvotteluja Trumpin kanssa, mutta Trump kieltäytyi totaalisesti. Sen sijaan hän ilmoitti, että Yhdysvallat voi hyvinkin käyttää sotilaallista voimaa Venezuelaa vastaan. Olen tullut siihen tulokseen, että esimerkiksi Venezuela osoittaa, että ns. "länsimainen demokratia" on vain niillä, joilla on voimaa ja väkivaltaa käyttää sitä. Muille se ei kuulu.
Sitten vanha hyvin kuuluisa ja kaunis laulu, josta varmaan monikaan ei tiedä. Ensimmäinen on suomeksi esitettynä, toinen on alkuperäinen Harry Belafonten esittämä:
Harry Belafonte
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti