LENTOMATKA MOSKOVASTA
Helsingin sanomissa oli 11.11.2019 artikkeli "Lentomatka Moskovasta muuttuu usein absurdiksi". Kirjoitus oli hyvin vajavainen ja puolueellinen, kuten hyvin usein Helsingin sanomien kirjoitukset. Asioita ei selvitetty eikä syitä pohdittu. Esimerkeiksi oli otettu lentomatkat Venäjältä Ukrainaan ja Venäjältä Georgiaan. Ei pohdittu syitä miksi nämä matkat ovat muuttuneet hankaliksi. Ei oltu kerrottu, että nimenomaan Ukraina oli kieltänyt suorat lennot Venäjälle tai Venäjältä Ukrainaan vaikka miljoonat ihmiset käyttivät juuri näitä lentoja. Venäjä ei ollut tätä tehnyt. Ainoaksi suoraksi yhteydeksi jäi junamatkat, mutta nekin on ajateltu Ukrainassa kieltää. On laskettu, että 4 - 5 miljoonaa ukrainalaista käy Venäjällä säännöllisesti töissä. Heidän ainoa mahdollisuutensa päästä lentäen kulkee Minskin kautta. Minskin kenttä ei tosiaan ole suunniteltu tällaiselle määrälle matkailijoita.
Helsingin sanomissa ollut absurdi juttu.
Samoin on Georgian laita. Georgiassa järjestettiin kesällä mielenosoituksia Venäjää vastaan. Yksi päätarkoituksista oli kieltää suorat lennot Venäjän ja Georgian välillä. Tässä onnistuttiin. Ainoaksi suoraksi yhteydeksi jäi maantieyhteys. Georgia eli venäjäksi Gruusia on vanhastaan venäläisten suuresti suosima lomailukohde. "Gruusialainen viini" on aina ollut hyvin suosittua venäläisten keskuudessa. Venäläiset ovat olleet ylivoimaisesti suurin turistiryhmä Georgiassa. Vuosittain aina noin 4 miljoonaa venäläistä lomaili Gruusiassa. Maantieyhteys on hankala ja rajalla on aina valtavat ruuhkat. Seurauksena tapahtui loppukesästä Georgiassa turistikato ja georgialaiset kärsivät suuria taloudellisia tappioita. Venäläiset lomailijat siirsivät lomakohteekseen Krimin ja kun rautatie Krimille valmistuu vuoden loppuun mennessä turismi siirtyy entistä enemmän Krimille. Simferopoliin on juuri valmistunut uusi lentoterminaali, joka täyttää kaikki kansainväliset mitat. Syyhän ei ole Moskovassa, niin kuin otsikko ja kirjoitus antaa ymmärtää, vaan Ukrainassa ja Gruusiassa. Olisi Helsingin sanomienkin aika tarkistaa faktat. Matkat on todella tehty hankaliksi.
Simferopolin uusi lentokenttä.
"Vuosisadan vaihteessa Suomessa kuohui. Joukko nuoria suomenmielisiä oli perustunut lehden, Päivälehden. Vapaamielinen toimitus halusi uudistaa Suomen." Näillä sanoilla alkaa Helsingin sanomien uusin mainos, joka mainostaa Helsingin sanomien 130-vuotista taivalta. Mainos on tehty suurella rahalla ja ammattitaidolla. Kuvauspaikka on Senaatintori ja takana näkyy valkea Helsingin tuomiokirkko. Pääosaan on palkattu eräs aikamme suosituimmista naisnäyttelijättäristämme. Sanoisin vaikuttavaa! Todellisuus ei ollut ihan näin vaikuttavaa. Kolme nuorehkoa miestä perusti Päivälehden 1889. Perustajat olivat Suomalaisesta puolueesta eronneet ns. nuorsuomalaiset Eero Erkko, kirjailija Juhani aho ja kirjailija Arvid Järnefeld. He olivat tuon ajan eräänlaisia ääriajattelijoita ja kapinoitsijoita. Lehden tarkoitus oli julkaista tuon ajan äärimielipiteitä ja oli eräänlainen kapinajulkaisu. Aho ja Järnefelt eivät koskaan oikeastaan kuuluneet lehden toimituskuntaan. Ryhmä julkaisi myös poliittisen pamflettisarjan "Kirjasia kansalaisille".
Eero Erkko oli yksi Päivälehden perustajista.
Päivälehti vastusti poliittisesti tuon ajan yhteiskuntaa ja Venäjän valtaa Suomessa. Se joutui yhtämittaa sensuurin hampaisiin. Se oli eräänlainen kapinalehti Venäjää vastaan. Asia vastasi kiihottamista terrorismiin. Suomen kenraalikuvernööriksi nousi 1899 Nikolai Bobrikov. Oli ilmiselvää, että lehden aatteet eivät sopineet Bobrikoville ja lehteä sensuroitiin ahkerasti ja lopulta Bobrikov määräsi 1903 Erkon karkotettavaksi maasta. Muu vaihtoehto olisi ollut vankila tai teloitus. Erkko matkusti perheineen Yhdysvaltoihin ja perusti siellä kirjapainon ja ryhtyi julkaisemaan Amerikan Kaiku nimistä lehteä.
Nikolai Bobrikov Suomen kenraalikuvernööri.
Eero Erkko oli selvästi tärkeimpiä venäjän vastaisia kiihottajia ja 16. kesäkuuta 1904 Eugen Schauman ampui kenraalikuvernööri Bobrikovin. Päivälehti kirjoitti, kuinka juhannuksena valo aina sittenkin voittaa pimeyden. Murha oli selvä terroriteko ja lehden kirjoitukset yllyttämistä terrorismiin. Näin ajateltaisiin nykyaikana. Näin ollen lehti lopetettiin. Neljän päivän kuluttua 3. heinäkuuta 1904 perustettiin Helsingin Sanomat, joka on Päivälehden perinteen jatkaja. Näin ollen on hyvin ymmärrettävää nykyisen Helsingin Sanomien kirjoitusten linjaus. Nykyinen Helsingin Sanomat pitääkin perustamispäivänään Päivälehden ensimmäistä ilmestymispäivää 16. marraskuuta 1889. Lehteä ei missään nimessä voi sanoa sananvapauden, totuuden ja tasa-arvon puolustajaksi.
Eero Erkko ei ollut perustamassa Helsingin Sanomia. Mutta Bobrikovin tultua murhatuksi Eero Erkko palasi Suomeen 1905. Seuraavana vuonna hän astui Helsingin Sanomien johtoon. Käytännössä lehti jatkoi samaa linjaa mitä Päivälehti oli tehnyt. Eero Erkon kuoltua 1927 lehden johtoon astui hänen poikansa Eljas Erkko. Lehti julistautui puolueettomaksi 1932, mutta käytännössä linja jatkui samana. Ja tämä linja jatkuu yhä tänäkin päivänä. Sen huomaa joka päivä. Lehti ei missään nimessä ole puolueeton, sananvapauden julistaja vaan Venäjän vastainen propagandalehti.
Vuonna 1938 Eljas Erkosta tuli Cajanderin hallituksen ulkoministeri. Edessä oli toinen maailmansota. Suomi kävi neuvotteluja Neuvostoliiton kanssa aluevaihdoksista, koska Stalin tiesi, että edessä oli sota Saksaa vastaan. Neuvostoliitto halusi suojata Leningradin, johon Suomen rajalta oli vain 30 kilometriä eli se oli tykin kantaman päässä. J.K. Paasikivi ja Gustav Mannerheim olisivat halunneet suostua Neuvostoliiton ehdottamiin aluevaihdoksiin, mutta muutamat jääräpäät joiden johdossa oli Eljas Erkko eivät suostuneet. Tämän takia syttyi talvisota. Erkko pakeni sodan syttymispäivänä Ruotsiin. Paasikivi ja Mannerheim kutsuivatkin talvisotaa Erkon sodaksi. Mannerheim totesi, että mikäli Erkko olisi mies, hän menisi metsään ja ampuisi kuulan päähänsä. Sodan alettua Erkko toimi Suomen Tukholman lähettiläänä. Tässä sodassa Suomi menetti Viipurin, osan Karjalaa ja Suomen lahden saaristoa sekä lähes 30 000 nuorta miestä. Jatkosodassa, joka oli suoraa seurausta talvisodasta menetettiin lisäksi toinen käsivarsi ja yhteys Jäämerelle, Petsamon nikkelikaivokset ja yli 63 000 kaatunutta miestä. Jos ei olisi menty talvisotaan tuskin olisi menty jatkosotaankaan. Meillä olisi yhä Viipuri, suuri osa Karjalaa, Suomenlahden saaristoa sekä yhteys Jäämerelle ja Petsamon nikkelikaivokset.
Sodan aikana kerättiin kansalaisilta vapaaehtoisesti kultaa, arvoesineitä ja rahaa asehankintoja varten.. Sodan jälkeen varat olivat kadonneet. Kysymys kuuluukin mihin katosivat sodan aikana kerätyt asehankintavarat? On vahvoja mielipiteitä, että ainakin osa noista varoista meni Eljas Erkon omaisuuden kartuttamiseen. Tästä ollaan montaa mieltä, mutta faktoja on vaikea löytää, koska ne on piilotettu huolellisesti. Mutta monet todistavat, että ainakin osa noista varoista meni Eljas Erkon lehtitoiminnan kehittämiseen ja näin myös omaisuuden kasvattamiseen. Kysymyksessä oli neuvostovastaisuus, johon haluttiin sijoittaa varoja. Eljas syntyi kotiin, jota leimasi politiikka ja journalismi. Eljas vaali koko elämänsä ajan suhteita Yhdysvaltoihin ja Britanniaan. Hänen Violet vaimonsakin oli syntyjään brittiläinen. Siis kysymys oli politiikasta ja tähän haluttiin sijoittaa näitä varoja.
Mutta se on varmaa, että Helsingin Sanomien nykyinen linjaus ei paljoa poikkea Päivälehden toiminnasta. Kun lukee Helsingin Sanomien juttuja niistä yleensä yhä nykyäänkin paistaa venäjävastaisuus ja neuvostovastaisuus. Turha hakea näistä aiheista yhtään myönteistä artikkelia. Vaikka "Lentomatka Moskovasta" onkin mitätön pikku juttu on se ahdettu täyteen venäjän vastaisuutta ilman perusteluja. Ei pohdita asioita ja syitä syvällisemmin, vaan syytetään suoraan venäläisiä tai venäläistä kulttuuria. Jos jotain kirjoitetaan Venäjästä sen loppulausuma päätyy aina negatiiviseen ja kielteiseen henkeen. Mitään kokonaan positiivista ei koskaan kirjoiteta. Helsingin sanomista on mahdotonta löytää yhtään myönteistä kannanottoa venäjää kohtaan. Jokainen juttu päättyy negatiivisesti. Siitä on tehty hyve, joka vääristää todellisuutta. Suomen suurin päivälehti onkin pelkkä propagandalehti. Pitäisi ajatella mihin se voi johtaa. Se ei ainakaan ole puolueetonta sananvapautta.
Ukrainan presidentti Zelenski ja parin päivän parransänki.
Ja sitten muihin asioihin. Ukrainan presidentti Vladimir Zelenski aloitti 16.11.2019 lakon. Hän ilmoitti, että ei aja partaansa niin kauan kun venäläiset pitävät kolmea ukrainalaista sota-alusta hallussaan. Asia koski niitä aluksia, jotka 25.11.2018 väkisin yrittivät mennä Kertsinsalmen sillan ali ja jotka sitten pidätettiin. Silloinen Ukrainan presidentti Petro Poroshenko yritti parantaa kannatustaan tällaisella provokaatiolla. Huonosti kävi. Mutta Zelenskin partalakko tehosi. Venäjä palautti alukset jo 18.11.2019. Tosin aseistukset oli aluksista poistettu. Zelenski vieraili aluksilla kahden päivän parransänki leuassaan. Ei ollut ehtinyt ajaa partaansa. Alusten miehistöt oli ehditty palauttaa jo aikaisemmin. Ehkäpä politiikkojen kannattaisi useammin pitää parranajolakkoja. Ukrainaksi tätä sanotaan "Zaboboni", mitä lienee tarkoittaakaan? Venäjä halusi palauttaa alukset hyvän tahdon eleenä.
Venäjällä Moskovassa pidettiin 20. - 22.11.2019 talousfoorumi " Россия зовет! , Russia calling! eli Venäjä kutsuu!". Tilaisuudessa vieraili myös presidentti Vladimir Putin.
Talousfoorumi "Venäjä kutsuu" pidettiin Moskovassa 20. - 22.11.2019 jo 11. kerran. Foorumissa kävi vieraita yli 2 500 yli 50 valtiosta. Foorumista on muodostunut yksi tärkeimmistä taloustapahtumista maailmassa. Venäjän talous on kuudennella sijalla maailmassa ja hyvin houkutteleva sijoittajille nykyisessä maailman tilanteessa. Huolimatta maailman globaalin kasvun hidastumisesta Venäjän talousindikaattorit näyttävät suopeaa kehitystä. Viime vuonna BKT:n kasvua oli 2,3 prosenttia ja työttömyys laski ja laskee yhä. Venäjän työttömyysluvut ovat hyvin alhaiset 4,6 prosenttia ja suurimmissa kaupungeissa työttömyys on käytännöllisesti katsoen nolla. Venäjän osakemarkkinoiden aktiviteetti ylitti 48 biljoonaa ruplaa eli oli 45% BKT:stä. Tämä on huomattavasti korkeampi luku kuin Yhdysvalloissa, Kiinassa, Saksassa, Britanniassa tai Intiassa. Inflaatio on laskeva ja tällä hetkellä lähellä 3 prosenttia. Väestön tulot ovat nousevat.
Kaikista pakotteista huolimatta venäläisten yhtiöiden osakkeet ovat nykyään maailmalla suosituimpien joukossa. Taloudelliset nousut ja laskut, maailman kriisit, kauppasodat ja tietenkin sanktiot - näistä kaikista Venäjä on omituista kyllä hyötynyt. Sijoittajat ovat havainneet tämän. Esimerkiksi viiden vuoden pakotteiden aikana Yhdysvaltojen osuus Venäjän taloudessa ei ole vähentynyt vaan päinvastoin kasvanut. Tänä vuonna odotetaan markkinoiden kasvavan 44%. Sijoittajat ovat kyllästyneitä sanktioihin. Sanktioista on tietenkin ollut haittaa, mutta Venäjälle paljon vähemmän kuin Euroopalle. Eurooppalaisten laskelmien mukaan sanktiot ovat aiheuttaneet Euroopalle jo yli 50 miljardin euron tappiot. Niin myös Suomelle vaikka Suomessa yritetään väittää, että sanktioista on ollut haittaa hyvin vähän. On kirjoitettu, että Suomi on yksi eniten sanktioista kärsinyt valtio Euroopassa.
Venäjälle on ollut myös hyötyä sanktioista. Se on pakosta joutunut kehittämään omaa tuotantoaan. Varsinkin maataloudessa kehitys on ollut huimaavaa. Venäjä on maailman suurin viljan viejä. Ennen kalaa tuotiin maailmalta, mutta nyt sitä myös viedään Venäjältä varsinkin itään Kiinaan ja Japaniin myös jalostettuina tuotteina. Kaikenlaisen lihan vienti on kasvanut ja sitä viedään jopa Brasiliaan. Maitotuotteita, kuten esim. juustoa viedään ja ihan uusia laatuja kehitetään. Lisäksi maataloustuotanto on puhtainta maailmassa. Kaivosteollisuudessa erilaisten harvinaisten metallien, jalometallien ja jalokivien tuotanto on huomattavaa. Teollisuustuotteissa kehitys on ollut huimaavaa. Venäjä on maailman suurin ydinvoimaloiden toimittaja. Sotateollisuuden tuotteet käyvät hyvin kaupaksi. Venäläiset aseet ovat maailman parasta laatua. Modernia teknologiaa kehitetään huimaa vauhtia. Kuten tiedetään Venäjä on yksi johtavista tietotekniikan kehittäjistä. Yhteistyö Kiinan ja Intian kaltaisten valtioiden kanssa on varsin tiivistä. Avaruusteknologiassa Venäjä on johtava valtio. Vaikka Venäjä on yksi suurimmista öljyn ja kaasun toimittajista venäjän talous ei ole enää riippuvainen pelkästään niiden toimittamisesta.
Presidentti Putin osallistui foorumiin ja myös lehdistötilaisuuteen. Häneltä kysyttiin paljon. Sanktioista hän totesi edellä mainitun lisäksi, että "Yhdysvaltalaiset yritykset sijoittivat paljon varoja Venäjään tiettyihin projekteihin, mutta sitten heidät pakotettiin sanktioiden ansiosta jättämään nämä projektit kesken tappiolla. Näin he rankaisivat itseään ja ampuivat omaan jalkaansa". Kysyttiin myös Venäjän kansallista hyvinvointirahastosta, jota oli kertynyt öljy- ja kaasualan tuloista. Osaahan tästä ei koskaan käytetty. Putin vastasi "Meillä ei ole tarkoitus kuluttaa tätä rahaa hinnalla millä hyvänsä. Tarvitsemme tuloksen, joka tulisi ilmaista talouskasvun nopeutena, työn tuottavuuden kasvuna ja viime kädessä vaikuttaa ihmisten hyvinvointiin, heidän todellisten tulojen kasvuun." Ympäristön saastumisesta kysyttiin myös, koska se oli muodikasta. Putin vastasi " Venäjän energiatase on yksi vihreimmistä maailmassa. Jos tarkastelemme energia-alamme rakennetta, näemme siellä merkittävässä osassa vesivoiman, ydinenergian ja kaasuntuotannon. Yhdysvalloissa ja Euroopassa kivihiili on tärkein lämmönlähde. Tästä huolimatta Venäjää kehotetaan luopumaan kaasun käytöstä. Tämä on aika outoa, koska se on puhtain hiilivetyaine." Ja edelleen... "Yhdysvallat edistää kilpailussa liuskeöljyn ja -kaasun tuotantoa, joiden valmistusprosessissa käytetään suuria maanalaisia hydraulisia menetelmiä, joita ei voi missään nimessä kutsua ympäristöystävällisiksi. Joillakin alueilla, joilla tuotetaan liuskeöljyä, kansalaiset eivät saa vettä hanasta, vaan mustaa lietettä. Seuraamme prosessia." Venäjällähän on varmasti maailman isoimmat liuskeöljy ja - kaasuesiintymät.
Tietenkin kysyttiin myös Ukrainasta ja Brexitistä, mutta Putin oli sitä mieltä, että se on jokaisen maan sisäinen asia. Kysyttiin myös Natosta, johon presidentti vastasi suurin piirtein: "Yhdysvallat on sanonut, että olemme sateenvarjo sinulle Venäjän uhkaa vastaan, mutta sinun on maksettava siitä. Nykyään tämä ei toimi kovin hyvin, huolimatta Ukrainan ongelmista, Krimissä ja Donbassissa tapahtuvista spekuloinneista. Yhä useammin esitetään väitöksiä siitä, että Minskin sopimuksia olisi tarkistettava. Donbassin erityisasemaa koskeva laki tulisi korvata toisella, niin kuin presidentti Zelenski sanoi, mutta en todellakaan tiedä miten. Se ei ole minulle selvää, eikä kysyjällekään ole selvää ja jos se ei ole Zelenskille itselleenkään selvää, niin mikä se pitäisi olla? Edellisestä sovittiin Donbassin kanssa. Mikään muu laki, josta ei ole sovittu Donetskin ja Luhanskin kanssa ei toimi. Ne johtavat vain umpikujaan. Kaikki ymmärtävät, että Venäjä ei aio hyökätä ketään vastaan. Venäjän uhka on keksintö niille, jotka saavat hyötyä ja etua siitä. Tällainen retoriikka on laantumassa. Venäjä jatkaa suhteiden rakentamista kaikkiin maihin riippumatta siitä, kuinka näiden maiden poliitikot suhtautuvat asioihin.
Olen kirjoittanut tällä kertaa parista ajankohtaisesta jutusta, joilla ei ole mitään tekemistä toistensa kanssa. On tietysti lukioita, jotka yrittävät yhdistää näitä toisiinsa, mutta se on turhaa. Voin palata vielä asioihin myöhemmin.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti