YDINPOLITIIKAN YDIN
Tsar Bomba maailman voimakkain pommi.
Ajattelinpa tällä kertaa kirjoittaa ydinaseista ja niiden poliittisista vaikutuksista. Harva tietää, että Ukraina harkitsi vakavasti aloittavansa vuonna 2014 ydinaseiden kehittelyn itselleen. Ukrainalla on periaatteessa kaikki valmiudet kehittää ydinaseita. Sillä on tarpeeksi ydinvoimaloita ja muita laitoksia, joista voidaan ryhtyä valmistamaan ydinaseisiin tarvittavaa polttoainetta. Ukrainalla on tarpeeksi tietoa ja taitoa valmistaa ydinaseita. Se on käytännössä entinen ydinasevaltio. Neuvostoliiton aikana Ukrainassa sijaitsi valtava määrä ydinaseita. Neuvostoliiton hajottua se joutui luopumaan niistä. Nyt salaiseksi kehittelyn alueeksi valittiin ne Tshernobylin ydinvoimalan suljetun ympäristön alueen osat, joissa säteilyn voimakkuus ei enää ole vaarallista ihmiselle. Siellä ruvettiin salaisesti rakentamaan laitoksia, joissa ruvettiin rikastamaan plutoniumia ydinaseita varten. Asialla olivat Ukrainan puolustusvoimat. Rahoitus alkoi tulla lännestä esim. Saksasta ja Ranskasta. Vuonna 1994 oli tehty ns. Budapestin sopimus (Budapest Memorandum), jossa Venäjä, Yhdysvallat ja Britannia sopivat, että Ukrainaan ei koskaan sallita ydinaseita. Toisaalta vaikka sopimus tehtiin, sitä ei koskaan ratifioitu. Minulla ei ole tietoa tilanteen kehittymisestä tällä hetkellä. Ydinaseen salliminen poliittisesti epävakaiselle ja sisällissotaa käyvälle Ukrainalle olisi todella vaarallista. Toivon syvästi, että tämä yritys on estetty ja lakkautettu.
Hirsoshimaan ja Nagasakiin pudotetut pommit.
Kuitenkin eniten tällä hetkellä on puhuttanut Pohjois-Korean ydinaseet. Mutta palaan tähän myöhemmin. Kuten kaikki tiedämme ensimmäiset ydinaseet laukaisi Yhdysvallat. Se on ainoa valtio, joka on myös käyttänyt niitä eläviä ihmisiä vastaan. Valittiin täysin viattomat siviilit, lapset, naiset ja vanhukset Hiroshimassa ja Nagasakissa. Kaupunkeihin pudotettiin pommit toisen maailmansodan lopulla 1945. Sodan kannalta näillä pommeilla ei enää ollut mitään merkitystä. Tärkein oli poliittinen vaikutus. Yhdysvallat halusi näyttää Neuvostoliitolle, mistä kana kusee. Neuvostoliitto oli tuolloin voittanut sodan Euroopassa ja oli tulossa Aasiaan. Se oli tuolloin sotilaallisesti voimakkain valtio maailmassa. Yhdysvallat halusi esittää voimaansa. Tässä se ei täysin onnistunut. Presidentti Truman jopa ajatteli hyökätä Neuvostoliittoon ydinasein, mutta Neuvostoliitto ehti kehittää omat ydinaseensa ennen tätä idioottimaisen ajatuksen toteuttamista
Toistaiseksi maailman voimakkain ihmisten tekemä räjähdys oli Neuvostoliiton kehittämä Tsar-Bomba (Царь-бомба). Se oli vetypommi ja räjäytettiin 31. lokakuuta 1961. Räjähdyksen tehoksi ilmoitettiin 50 megatonnia, mutta länsimaissa sen arvioitiin olleen 57 megatonnia mittausten perusteella. Alun perin pommi suunniteltiin 100 megatonnin kokoiseksi, mutta tehoa päätettiin laskea puoleen mahdollisten haittatekijöiden takia. Pommin teho vastasi yhtä prosenttia auringon tehosta. Paineaalto kiersi peräti kolme kertaa maapallon ympäri. Tulipallo kohosi 10 kilometrin korkeuteen ja sienipilvi 60 kilometrin korkeuteen.
Siis jo ensimmäisillä ydinaseiden räjäyttämisillä päätarkoitus oli poliittinen. Tällä hetkellä ylivoimaisesti suurin ydinasemahti on Venäjä. Nämä sen ydinaseet ovat myös moderneimpia. Sillä on poliittista merkitystä. Se on elinehto Venäjän olemassaololle. Jos Venäjällä ei olisi tätä ydinasearsenaalia sitä tuskin enää olisi olemassa. Todennäköisesti Venäjä olisi jaettu useisiin erilaisiin pikkuvaltioihin. Tällä on poliittisesti sikäli merkitystä, että maailmaa hallitsisi suvereenisesti Yhdysvallat. Tällä hetkellä maailma on jakautumassa moninapaiseksi ainakin Venäjän, Yhdysvaltojen ja Kiinan kesken. Tämä on positiivista maailman kannalta. Tosin Yhdysvallat yrittää kaikin keinoin pitää menetetystä vallastaan kiinni. Siksi se luo maailmaan erilaisia konfliktitilanteita.
Paul Craig Roberts
Yhdysvaltojen politiikka on aina ollut siirtää konfliktit käytäväksi muualla kuin Yhdysvaltojen maaperällä. Siksi se on järjestänyt niin, että sillä on lukuisia tukikohtia ympäri maailmaa. Virallinen luku on 761 tukikohtaa, todennäköisesti niitä on paljon enemmän. Ydinaseita on ainakin osassa niistä. Pelkästään Euroopassa Yhdysvalloilla on ydinaseita Saksassa, Hollannissa, Belgiassa, Italiassa ja Turkissa. Ajatuksena on, että mahdollisen ydinsodan syttyessä se käytäisiin Euroopan mantereella ja Yhdysvallat säästyisi ydinsodalta. Tämä on pelkkää toiveajattelua. Amerikkalainen politologi Paul Craig Roberts on hienolla tavalla kiteyttänyt ajatuksen: "Kiina tai Venäjä ovat kykeneviä tuhoamaan USA:n. Yhdessä ne voivat tehdä Pohjois-Amerikan elämälle kelvottomaksi alueeksi aikojen loppuun asti. Miksi washingtonilaiset idiootit provosoivat vahvoja ydinasevaltioita? Vastaus: Washington - on kokoelma debiilejä, joilla ei ole minkäänlaista realiteettien tajua. Silloin kun "Saatana 2" lentää Washingtoniin, kaikkein suurin ryhmä idiootteja lopettaa olemassaolonsa. Maailmalle tulee suuri helpotus." Päiväys 15.3.2017.
Jos joku ei tiedä mikä on "Saatana 2" kerron sen tässä. "Saatana 2", oikealta nimeltään RS-28 Sarmatia on Venäjän uusin ballistinen monikärkiydinohjus. Sen kantama on noin 10 000 kilometriä ja nopeus 24 500 kilometriä tunnissa eli noin 20-kertainen äänen nopeus. Se tuhoaa kokonaisen valtion. Amerikkalaisten arvioiden mukaan yhden ohjuksen tuhovoima pystyy pyyhkimään suurimmillaan Ranskan tai Texasin kokoisen alueen maan päältä tuhansiksi vuosiksi. Nykyisillä menetelmillä sitä ei pysty vastustamaan mikään.
"Saatana 2" eli RS-28 Sarmatia.
Jos Yhdysvaltojen politiikka on ollut sijoittaa ydinaseita ja sen järjestelmiä ympäri maailmaa, Venäjä ja Kiina eivät ole tehneet niin. Kaikki Venäjän ydinaseet ovat sen omalla maaperällä tai laivoissa, lentokoneissa ja sukellusveneissä. Mitään ei ole viety vieraalle maaperälle. Venäjän etu on maan laajuus. Ydinaseet voi hajauttaa, jolloin niiden tuhoaminen on vaikeaa. Aina osa ydinaseista säilyy toimintakelpoisina vaikka osa tuhoutuisikin. Lisäksi Venäjä on jatkuvasti kehittänyt uusia malleja ydinaseista, ballistisia ydinohjuksia, risteilyohjuksia, pommeja, torpedoita, ammuksia jne. Mannertenvälisistä ohjuksista mainittakoon vain Topol ja Topol-M, joita voidaan laukaista vaikka junista tai rekka-autoista tai laivan konteista sekä Sineva ja Bulava, jotka ovat sukellusveneistä laukaistavia uusia mannertenvälisiä ohjuksia. Uusimpia tulokkaita on RS-24 Jars, joka on Topol-M:määkin huomattavasti raskaampi ja tehokkaampi.
Tavanomaisessa aseistuksessa Yhdysvallat on ylivoimainen maailmassa, kuten hyvin tiedämme. Venäjän takuu on sen ydinaseistuksessa. Muita ydinasevaltioita ovat ainakin Britannia, Ranska, Kiina, Intia, Pohjois-Korea, Pakistan ja Israel. Etelä-Afrikka, Iran ja Libya luopuivat vapaaehtoisesti kehittämästä ydinaseita. Libyalle se koitui kohtalokkaaksi, kun Yhdysvallat liittolaisineen hyökkäsi 2011 ilmavoimineen sinne. Jos Libyalla olisi ollut ydinasearsenaali, se olisi estänyt hyökkäyksen. Libya olisi edelleen yhtenäinen ja itsenäinen valtio. Siis vaikka ydinaseet ovat hirveä ase, ne ovat ennen kaikkea poliittinen ase.
Iran yritti kehittää ydinasetta, mutta Israel ja Yhdysvallat liittolaisineen estivät sen. Iran on julistanut luopuvansa niiden kehittelystä. Iranille luopuminen ydinaseista on merkinnyt tuhoutumisen vaaraa. Israel, Iranin suuri vihollinen, on kehittänyt aseensa suuren salaisuuden vallitessa. Todennäköisesti se on saanut apua Yhdysvalloista. Tässä on mielenkiintoinen mielipidekonflikti. Israelilla ja sen naapurilla Syyrialla on ollut aina voimakas vastakkainasettelu. Syyrialla ei koskaan ole ollut mitään mahdollisuutta kehittää ydinaseita. Juuri siksi se otti käyttöön kemialliset aseet. Jos Israel olisi käyttänyt Syyriaa vastaan ydinaseita, olisi Syyria puolustanut itseään kemiallisella sodankäynnillä. Jos Israelilla ei olisi ydinaseita, Syyria ei koskaan olisi kehittänyt kemiallisia aseita. Tätä tilannetta ei maailmalla ole otettu koskaan huomioon. Kumpi on pahempi: ydinaseiden käyttö vai kemiallisten aseiden käyttö? Minusta henkilökohtaisesti molemmat ovat hirveitä, mutta ymmärrän Syyrian aseman ihan hyvin. Miksi Israelille on sallittu ydinaseet?
Viime aikoina suurimpana uutisaiheena maailmalla on ollut uhittelu Yhdysvaltain presidentin Trumpin ja Pohjois-Korean välillä. Trump on osoittautunut hyvin arvaamattomaksi presidentiksi, jonka toimet ja mielipiteet kääntyilevät kuin tuuliviiri. Tämä on varsin vaarallista peliä monelle valtiolle maailmassa. Millaisella iskulla tahansa Pohjois-Koreaan voi olla vakavia seurauksia lähialueille, jos tästä seuraa ydinaseiden käyttöä. Se ei niinkään koske Yhdysvaltoja vaan nimenomaan lähialueita. Seurauksena voisi olla sota, jossa Yhdysvallat voisi menettää muutaman sota-aluksen, mutta molemmat Koreat tuhoutuisivat todennäköisesti täysin ja Japani voisi saada vakavia iskuja maahansa. Japani ja Etelä-Korea ovat ydinvoiman suurimpia tuottajia maailmassa. Esimerkiksi suorat osumat ydinaseilla ydinvoimaloihin voivat aiheuttaa valtavan katastrofin alueella. Fukushiman ydinvoimalan onnettomuus olisi pikkutekijä tämän rinnalla. Koreassa molemmilla puolilla rajaa sekä pohjoisella että eteläpuolella tiedetään mitä sota tulisi merkitsemään maiden kansoille. Mielipidetiedusteluissa Etelä-Koreassa suurin osa kansasta ei missään nimessä halua sotaa Pohjois-Koreaa vastaan. Mutta amerikkalaisille on täysin yhdentekevää mitä näille kansoille tai ihmishengille tapahtuu. Viime aikoina Etelä-Koreassa on osoitettu voimakkaasti mieltä sitä vastaan, että Yhdysvallat toi alueelle THAAD ohjuksiaan. Eteläkorealaiset vihaavat USA:n ohjuksia, sillä he tietävät, että tämä merkitsee sitä, että USA on valmis uhraamaan kaikkien korealaisten hengen ilman minkäänlaisia omantunnontuskia. Koko tällä prosessilla on tarkoitus vaikuttaa myös Etelä-Korean vaaleihin 9. toukokuuta eli sotkeentua Etelä-Korean sisäpolitiikkaan.
Minua on aina mietityttänyt miksi ihmeessä Yhdysvallat järjestää jatkuvasti sotaharjoituksia Etelä-Korean ja Japanin kanssa juuri Pohjois-Korean edustalla? Tämä on selvää provosointia. Se olisi samaa, jos Venäjä ja Kiina järjestäisivät sotaharjoituksia New Yorkin tai Washingtonin edustalla. Mitähän maailma sanoisi? Miksi ei voi järjestää sotaharjoituksia esimerkiksi Japanin takana Tyynellämerellä? Tilaa riittäisi vaikka kuinka. Tämä selvä provosointi aiheuttaa epävakautta alueella. Se on leikkimistä tulella. Kiina ja Venäjä ovat varoittaneet Yhdysvaltoja hyökkäämästä Pohjois-Koreaan.
Nykyisen konfliktin aikana muutamissa valtioissa ihmisiltä kysyttiin netissä reaktioita maailmansodan syttymisen mahdollisuuksista Korean konfliktin yhteydessä. Kysyttäessa käytettiin lukuja 0 - 100. Kysymys ei ole prosenteista. Tulos on hämmentävä. Lännessä ihmiset uskoivat varsin vakaasti sodan syttymiseen. Kanadassa pisteet olivat hämmentävät 100, Australiassa 90, USA:ssa 86, Britanniassa 73 mutta Venäjällä vain alle 10. On muistettava, että Venäjä on sentään Pohjois-Korean rajanaapuri.
Tällä hetkellä maailmassa vaarallisin tekijä ei ole Pohjois-Korea vaan kansainvälinen terrorismi. Tässä sodassa Yhdysvallat ei ole menestynyt kovinkaan hyvin. Jopa hyökkäys Irakissa Mosulin kaupungin vapauttamiseksi ei ole onnistunut. Taistelut jatkuvat yhä ja siviilejä kuolee päivittäin. Kuolleiden määrää ei kerro kukaan, mutta heitä on monin verroin enemmän kuin aikoinaan Syyriassa Aleppon kaupunkia vallattaessa. Venäjän hyvä menestys ja Yhdysvaltojen surkea epäonnistuminen terrorismin vastaisessa taistelussa voisi olla yksi syy, miksi Yhdysvallat on nostanut Pohjois-Korean esille. Huomiota pitää kiinnittää muualle. Ihmettelen miksi meillä Suomessa eivät kirkkojen kellot soi Mosulin uhreille? Aikoinaan Aleppon uhreille ne soivat. Mikä on, miksi vaikenee suomalainen kirkko?
Monien mielestä viimeaikaisten tapahtumien yhteinen tekijä on Kiina. Ohjusten laukaisu Syyriaan tapahtui Kiinan päämiehen Xi Jinpingin vierailun aikana. Myöhemmin pudotettiin Afganistaniin "Kaikkien pommien äiti". Ja nyt uhitellaan Kiinan vieressä Pohjois-Koreaa vastaan. Pitää näyttää Kiinalle, missä on sen paikka. Suurin ongelma maailmassa on tällä hetkellä Yhdysvaltojen maailmanhegemonian menettäminen ja siitä aiheutuvat kuolinkouristukset. Venäjä ja Kiina ovat valtioina nousemassa Yhdysvaltojen rinnalle ja jopa joissakin seikoissa sen ohi. Tämä aiheuttaa Yhdysvalloissa suurta ylimitoitettua kouristuksenomaista tarrautumista vanhoihin asetelmiin. Tässä käytetään hyväksi runsain mitoin Nato-liittolaisia ja muita - sanoisinko vasallivaltioita. Näitä ovat esim. Länsi-Eurooppa, Kanada ja Australia. Ne ovat poliittisia instrumentteja, joita Yhdysvallat käyttää häikäilemättä politiikassaan. Tämä tapahtuu "instrumenttien" suosiollisella avustuksella katsomatta niiden omaa etua tai moraalia. Tapahtuu epämiellyttävä ilmiö; palaamme kylmän sodan aikakauteen. Voiko kylmän sodan jatko olla kuuma sota? Viimeaikoina YK:ssa on puhuttu paljon ydinaseista ja ns. "ensi-iskusta".
Epävakauden muodostamisen yhtenä keinona Yhdysvallat käyttää ns. "demokratian viemistä maailmalle". Yhdysvaltojen esittämä näkemys sen oman demokratian ylivoimaisuudesta on aiheuttanut suurta tuhoa. Tämä näkyy esimerkiksi Irakissa, Libyassa, Syyriassa ja Afganistanissa. Sotiminen on suurta bisnestä joillekin tahoille. Demokratian "vieminen" on yksi keino, jonka varjolla harjoitetaan tuottavaa bisnestä. Ihmishengillä ei ole siinä mitään väliä. Yhdysvaltain demokratiakäsitys ei ole sama kuin monen muun valtion demokratiakäsitys. Itse asiassa jokaisella valtiolla on omanlaisensa demokratiakäsitys. Vieläpä jokaisella ihmisellä on omanlaisensa demokratiakäsitys. Sinulla on täysin erilainen käsitys demokratiasta kuin minulla. Venäjällä on täysin erilainen demokratiakäsitys kuin Yhdysvalloilla. Pohjois-Korealla on täysin erilainen demokratiakäsitys kuin Saudi-Arabialla. Minusta jokaisella on oikeus pitää oma käsityksensä demokratiasta. Niiden väkivaltainen muuttaminen on vaarallista. Annettakoon kaikkien "kukkien kukkia" myös politiikassa!
Saudi-Arabian demokratiaa.
Se, että Yhdysvallat yrittää epävakaisen presidenttinsä johtamana provosoida konflikteja joka puolella maailmaa oman imperiuminsa ylläpitämiseksi, on todella vaarallista. Trump rikkoo kaikkia sovittuja lakeja ja kansainvälisiä sopimuksia välittämättä niistä. Tämä on vakava "peli" ilman oikeuksia. Mukaan liittyvät hänen "instrumenttinsa" marakattivaltiot, jotka hyväksyvät kaikki teot. Yhden valtiovallan hegemonia on kuitenkin mennyttä aikaa ja aggressiivinen toiminta Kiinanmerellä, Välimerellä, Mustallamerellä ja Pohjanmerellä on paitsi tuomittavaa myös vaarallista. Yhdysvaltojen on aika siirtyä omille rantavesilleen.
Yhdysvalloissa presidentti voi päättää yksin laukaiseeko hän yli tuhat valmiustilassa olevaa ydinasetta. Hänen ei tarvitse edes kuulla kongressia tai puolustusministeriä. Päätöksen hän voi tehdä ihan yksin kuuntelematta ketään muuta. Hänellä on ydinaseissa eräänlainen yksinvalta . Tällä hetkellä se on presidentti Trumpilla. Vain usean alaisen tekemä "kapina" voisi estää presidentin päätöksen toteutumisen. Venäjällä ja Kiinassa näin ei ole. Heillä presidentit eivät voi yksin päättää ydinaseiden käyttämisestä. Prosessi on monimutkaisempi.
Suomen on syytä tarkkaan harkita millainen "instrumentti" haluamme olla. Jos haluamme olla jonkin vallan "instrumentti" voimme muodostua myös kohteeksi ydin- ja muille iskuille. Sijaintimme on tulenaralla alueella Venäjän naapurissa sen toiseksi tärkeimmän kaupungin vieressä. Jos vapaaehtoisesti asetumme "instrumentiksi" väärälle taholle tulemme automaattisesti myös kohteeksi kaikenlaisille iskuille. Suomen paras tae rauhallisesta elämästä on olla asettumatta välineeksi millekään taholle. Paras tae on ehdoton puolueettomuus. Tämä myös pitäisi ehdottomasti tuoda julkisuuteen. Meidän maassamme on vahva vaarallinen ja vaikutusvaltainen klikki politiikassamme, joka on ajamassa Suomea todella vaaralliseen suuntaan. Näin ei saisi tapahtua. Lisäksi heikko presidenttimme ei osaa luoda juuri mitään takeita turvallisuudellemme.
Mielenkiintoinen ilmiö tapahtui 19. ja 20. päivän huhtikuuta 2017 välisenä yönä. Maapallon läheltä lensi valtava asteroidi nimeltään 2012 TC4. Jos se olisi osunut maapalloon maapallolta olisi varmasti tuhoutunut koko elämä. Heti seuraavana aamuna 20.4.2017 Baikonurista lähetettiin venäläinen raketti kansainväliselle avaruusasemalle. Miehistönä oli vain kaksi matkustajaa venäläinen Fjodor Jurshikhin ja amerikkalainen Jack Fischer. He tulevat viettämään avaruusasemalla - siis suljetussa tilassa - viisi kuukautta. Mitä luulet, pohtivatko he tuona aikana selkkauksia maapallolla, Pohjois-Koreaa, Syyriaa, Ukrainaa? Miten he tulevat toimeen silloin keskenään? Kenties asteroidi ei olisi ollut kyllin iso tuhotakseen koko maailmaa, mutta olisiko meillä jotain oppimista tässä? Olemmeko me kaikki samassa avaruusaluksessa?
Asteroidi lensi 19. ja 20. päivän välisenä yönä ohi maapallon.
Kaikesta huolimatta en malta olla kertomatta venäläistä vitsiä. Maanviljelijä soittaa korkealle virkamiehelle: "Kannattaako istuttaa kurkut, vai tuleeko ydinsota?". Virkamies vastaa: "Istuta vaan, ydinkurkuista voi tulla valtavia."
Asiaan liittyviä osoitteita:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti