MAAILMA MUUTTUU
Olin tässä syyslomalla ja siksi en ole kirjoittanut vähään aikaan. Maalla oli huonot yhteydet vaikka väitetään, että Suomessa on kaikkialta hyvät nettiyhteydet. Missään tapauksessa en olisi pystynyt sieltä kirjoittamaan mitään blogiini. Naapurit sanoivat, että parin vuoden sisällä pitäisi tulla paikkakunnalle hyvät yhteydet. Sen sijaan maalailin ovia ja ikkunoita sekä hakkasin polttopuita. Haistelin raitista ilmaa ja keskustelin naapureiden kanssa sekä saunoimme. Vaikka olen suomalainen osaan venäjää ja jonkin verran ukrainaa, kuten olen jo monta kertaa kirjoittanut. Siksi seuraan sekä USA:n, Euroopan, Suomen että Venäjän uutisointia ja tästä muodostan käsitykseni tapahtumista. Lisäksi olen opiskellut Helsingin yliopistossa saksaa ja ranskaakin, mutta ne ovat jääneet vähän heikoiksi. Pyrin tasapuolisuuteen.
Lomani aikana asioiden seuraaminen on jäänyt vähän heikoksi. Palattuani huomasin, että tänä aikana on tapahtunut valtavasti asioita joita voisi kommentoida. Ukrainan presidentti Zelensky on liikuskellut siellä täällä kerjäämässä rahaa ja sotatarvikkeita. Euroopassa on ollut eripuraa Ukrainan auttamisessa. Jotkut Euroopan valtiot ovat kieltäytyneet antamasta apua Ukrainalle. Tarkkoja yksityiskohtia en tiedä. Mutta ainakin Slovakia, Romania, Puola ja Serbia ovat ilmoitelleet näistä seikoista. Merkittävin tapahtuma oli vissiin Valdai -klubin kokoontuminen Venäjällä. Sinne oli kokoontunut huomattavia määriä edustajia ympäri maailmaa. Heitä oli Kiinasta, Intiasta, Euroopasta, Aasiasta, Afrikasta, Latinalaisesta Amerikasta jne... Tämä oli 20. vuosikokous. Presidentti Putin piti puheen 5.10.2023 , jonka jälkeen vastaili edustajien kysymyksiin yli 3 ja puoli tuntia.
Oli selvää, että Ukraina oli merkittävässä osassa näistä kysymyksistä. Putin sanoi, että tavoitteenamme on periaatteessa rakentaa uusi maailma. Näissä ratkaisevissa vaiheissa jäsenillä on erittäin tärkeä tehtävä. Maailmalla on tapahtunut rajuja, jopa dramaattisia, jättimäisiä muutoksia sekä Venäjällä että maailmassa. Ihmiskunnan globaalit ongelmat vaativat yhteistä toimintaa ja kollektiivisten ratkaisujen etsimistä, kun taas itsekkyys, ylimielisyys ja todellisten haasteiden piittaamattomuus johtavat väistämättä umpikujaan, aivan kuten voimakkaampien maiden yritykset pakottaa omat mielipiteensä kaikkien muiden intresseiksi (Yhdysvallat). Neuvostoliiton hajoamisen jälkeen kylmän sodan voittajat julistivat itsensä kylmän sodan voittajiksi ja uuden maailmajärjestyksen loivat ne, jotka voittivat sen. Se nähtiin tunnustuksena, että Venäjä on valmis seuraamaan muiden perässä ajamaan muiden etuja. Yhdysvallat ja sen satelliitit olivat kartoittaneet vakaan suunnan kohti hegemoniaa sotilasasioissa, politiikassa, taloudessa, kulttuurissa ja jopa moraalisissa arvoissa.
Tiesimme alusta asti, että monopoli oli tuomittu epäonnistumaan. Maailma on liian monimutkainen ja monimuotoinen yhden järjestelmän alaiseksi. Lännen vauraus saavutettiin suurelta osin ryöstämällä siirtomaita useiden vuosisatojen aikana (esim. Afrikka). Lännen historia on pohjimmiltaan loputtoman laajentumisen historia. Se on valtava sotilaallinen ja taloudellinen pyramidipeli, joka tarvitsee jatkuvasti lisää "polttoainetta" ylläpitääkseen itseään luonnonvaroilla, teknologisilla ja inhimillisillä resursseilla, jotka kuuluvat muille. Emme olleet niitä, jotka aloittivat "sodan Ukrainassa". Päinvastoin, yritämme lopettaa sen. Emme olleet niitä, jotka järjestivät Kiovassa vallankaappauksen vuonna 2014 - verisen ja perustuslain vastaisen vallankaappauksen. Mutta jos näitä tapahtuu muualla (esim. Afrikassa) kuulemme erityisesti länneltä, että sitä on mahdotonta hyväksyä, että tämä on antidemokraattista.
Tuolloin Venäjä teki parhaansa tukeakseen Krimin ja Sevastopolin kansaa. Yritimme tukea Donbassia loputtomilta pommituksilta, kun he ampuivat ja käyttivät tankkeja yhdeksän vuoden ajan. Kukaan ei laskenut kuolleita lapsia ja ihmisiä Donbassissa - etenkään lännessä. Tämä sota, jonka Kiovan hallitus aloitti lännen aktiivisella ja suoralla tuella on nyt jatkunut yli yhdeksän vuotta. Venäjän erikoisoperaatio tähtää sen lopettamiseen. Tähän on johtanut lännen hegemonia, jotka pitävät itseään poikkeuksellisina, mutta ovat menettäneet todellisuudentajunsa. Ukrainan kriisi ei ole alueellinen kriisi. Taustalla ovat uuden kansainvälisen järjestyksen periaatteet. Kukaan ei voi yksipuolisesti pakottaa muita elämään tai käyttäytymään tietyllä tavalla niin kuin tämä hegemoni haluaa, vaikka tämä olisi ristiriidassa eri maiden suvereniteetin, etujen, perinteiden ja tapojen kanssa.
Sitoutuminen blokkipohjaisiin lähestymistapoihin ja halu ajaa maailma jatkuvaan ”me vastaan he” -vastakkainasettelun tilanteeseen on selvästi huono perintö 1900-luvulta. Se on länsimaisen poliittisen kulttuurin, ainakin sen aggressiivisimpien muotojen, tuote. Toistaakseni: Länsi – ainakin tietty osa lännen eliiteistä – tarvitsee aina vihollisen. He tarvitsevat vihollisen perustelemaan sotilaallisen toiminnan ja laajentumisen tarvetta. Mutta he tarvitsevat myös vihollisen ylläpitääkseen sisäistä valvontaa saman hegemonin tietyssä järjestelmässä ja ryhmissä, kuten Naton tai muiden sotilaspoliittisten ryhmittymien sisällä. Pitää olla vihollinen, jotta kaikki voivat kokoontua ”johtajan” ympärille.
Venäjä on suosittu aihe näille poliitikoille. Tähän olemme tietysti historian aikana tottuneet. Mutta he yrittävät esittää vihollisina niitä, jotka eivät ole halukkaita seuraamaan sokeasti näitä länsimaisia eliittejä. He ovat tehneet tätä useiden maiden kanssa, mukaan lukien Kiinan kansantasavalta, ja he ovat kokeilleet tätä myös Intian kanssa tietyissä tilanteissa. He flirttailevat sen kanssa nytkin, kuten näemme hyvin selvästi. Tiedämme ja näemme skenaariot, joita he käyttävät Aasiassa. Haluaisin sanoa, että Intian johto on riippumaton ja vahvasti kansallisesti suuntautunut. He yrittävät kuvata arabimaailmaa vihollisena; he tekevät sen valikoivasti ja yrittävät toimia tarkasti, mutta siihen se tiivistyy. He jopa yrittävät muslimien esittäminen vihamielisenä ympäristönä ja niin edelleen ja niin edelleen. Itse asiassa jokainen, joka toimii itsenäisesti ja omien etujensa mukaisesti, on länsimaiden eliittien mielestä välittömästi poistettava este.
Maailmalle pakotetaan keinotekoisia geopoliittisia konteksteja ja luodaan ryhmiä, joilla on pääsyrajoituksia. Näemme tämän Euroopassa, jossa Naton aggressiivista laajentamispolitiikkaa on harjoitettu vuosikymmeniä, Aasian ja Tyynenmeren alueella sekä Etelä-Aasiassa, jossa yritetään tuhota avoin ja osallistava yhteistyöarkkitehtuuri. Lohkopohjainen lähestymistapa, jos puhumme toiminnasta oikealla nimellä, rajoittaa yksittäisten valtioiden oikeuksia ja niiden vapautta kehittyä omalla polullaan yrittäen pakottaa ne velvollisuuksien ”häkkiin”. Tietyssä mielessä tämä tietysti merkitsee niiden suvereniteettisen osan pakkolunastusta, jota usein seuraa heidän omien ratkaisujensa pakottaminen ei vain turvallisuuden alalla vaan myös muilla aloilla erityisesti talouden, kuten tällä hetkellä tapahtuu Yhdysvaltojen ja Euroopan välisissä suhteissa
Näiden tavoitteiden saavuttamiseksi he pyrkivät korvaamaan kansainvälisen oikeuden ”sääntöihin perustuvalla järjestyksellä”, mitä ikinä se tarkoittaakin. Ei ole selvää, mitkä säännöt ovat ja kuka ne keksi. Se onkin vain hölynpölyä, mutta he yrittävät istuttaa tämän idean miljoonien ihmisten mieliin. ”Sinun on elettävä sääntöjen mukaan.” Millaisten sääntöjen? Ja itse asiassa länsimaiset ”kollegamme”, erityisesti yhdysvaltalaiset, eivät ainoastaan määrää näitä sääntöjä mielivaltaisesti, vaan he opettavat muita noudattamaan niitä ja käyttäytymään niiden mukaan. Kaikki tämä on tehty räikeän epätavallisella ja tungettelevalla tavalla. Tämä on toinen siirtomaamentaliteetin ilmentymä. Kuulemme jatkuvasti: ”Sinun täytyy”, ”Olet velvollinen”, ”Varoitamme sinua vakavasti”.
Ehkä niiden, jotka sanovat tämän kaiken, pitäisi jättää ylimielisyytensä syrjään ja lopettaa tällainen käyttäytyminen globaalia yhteisöä kohtaan, joka tuntee hyvin heidän tavoitteensa ja etunsa, ja päästä eroon tästä siirtomaa-ajattelusta? Joskus haluan sanoa heille: Herätkää, tämä aika on kauan sitten mennyt, eikä se koskaan palaa. Haluan sanoa lisää: vuosisatojen ajan tällainen käyttäytyminen on johtanut jonkin toistumiseen – suuriin sotiin, joille on keksitty erilaisia ideologisia ja lähes moraalisia perusteluja. Nykyään tämä on erityisen vaarallista. Kuten tiedätte, ihmiskunnalla on keinot tuhota koko planeetta helposti. Tietoisuuden jatkuva manipulointi, joka saa uskomattomia mittasuhteita, johtaa todellisuuden tunteen menettämiseen. On selvää, että tästä noidankehästä on etsittävä ulospääsy. Sikäli kuin tiedän, hyvät ystävät ja kollegat, siksi olette tulleet tänne keskustelemaan näistä tärkeistä asioista Valdai-klubissa.
Venäjän ulkopoliittisessa käsityksessä maatamme kuvataan alkuperäiseksi sivistyneeksi valtioksi. Tämä muotoilu heijastaa selkeästi sitä, kuinka ymmärrämme oman kehityksemme lisäksi myös kansainvälisen järjestyksen keskeiset periaatteet, jonka toivomme vallitsevan. Meidän näkökulmastamme sivilisaatio on monimutkainen käsite, jota voidaan tulkita eri tavoin. Ennen oli ulkoisesti koloniaalinen tulkinta, että oli olemassa ”sivistynyt maailma”, joka toimi mallina muille, ja kaikkien pitäisi noudattaa näitä standardeja. Ne, jotka eivät suostuneet, pakotettiin tähän ”sivilisaatioon” ”valaistun” mestarin seurassa. Kuten sanoin, nämä ajat ovat mennyttä, ja käsityksemme sivilisaatiosta on täysin erilainen.
Ensinnäkin sivilisaatioita on monia, eikä mikään niistä ole muita parempi tai huonompi. Ne ovat tasa-arvoisia, koska jokainen sivilisaatio on ainutlaatuinen ilmaus omasta kulttuuristaan, perinteistään ja kansansa pyrkimyksistä. Minun tapauksessani hän esimerkiksi ilmentää kansani pyrkimyksiä, joihin minulla on onni kuulua. Tunnetut ajattelijat eri puolilta maailmaa, jotka tukevat sivilisaatioon perustuvan lähestymistavan käsitettä, ovat kaivanneet syvästi ”sivilisaation” käsitteen merkitystä. Se on monimutkainen ilmiö, joka koostuu monista komponenteista. Sukeutumatta liian syvälle filosofiaan, joka ei ehkä sovi tähän, yritetään kuvata sitä pragmaattisesti, koska se pätee nykyiseen kehitykseen.
Sivistyneen valtion olennaisia piirteitä ovat monimuotoisuus ja omavaraisuus, jotka mielestäni edustavat kahta avaintekijää. Nykymaailma torjuu yhtenäisyyden, ja jokainen valtio ja yhteiskunta pyrkii omalle kehityspolulleen, jonka juuret ovat kulttuurissa ja perinteissä ja jotka ovat vaikuttaneet maantieteellisistä ja historiallisista kokemuksista, niin muinaisista kuin moderneistakin, sekä ihmisten arvoista. Se on monimutkainen synteesi, josta syntyy itsenäinen sivilisaation yhteisö. Heidän vahvuutensa ja edistymisensä riippuvat heidän monimuotoisuudestaan ja monitahoisuudestaan.
Venäjä on vuosisatojen aikana kehittynyt kansakunnaksi, jolla on erilaisia kulttuureja, uskontoja ja etnisiä ryhmiä. Venäjän sivilisaatiota ei voida pelkistää yhdeksi yhteiseksi nimittäjäksi, mutta sitä ei myöskään voida jakaa, sillä se kukoistaa yhtenä henkisesti ja kulttuurisesti rikkaana kokonaisuutena. Tällaisen kansan yhteenkuuluvuuden ylläpitäminen on valtava haaste. Vuosisatojen aikana olemme toistuvasti kohdanneet suuria haasteita. Olemme voittaneet ne, joskus suurella uhrauksella, mutta joka kerta olemme oppineet tulevaisuutta varten ja vahvistaneet kansallista yhtenäisyyttämme ja Venäjän valtion koskemattomuutta.
Saamamme kokemukset ovat tänään korvaamattomia. Maailma on yhä monimuotoisempi, eikä sen monimutkaisia prosesseja voida enää hallita yksinkertaisilla hallintomenetelmillä, jotka, kuten sanomme, niputtaa kaikki yhteen, mitä jotkut valtiot yhä yrittävät tehdä. Todella tehokasta ja vahvaa valtiojärjestelmää ei voida pakottaa ulkopuolelta. Se kasvaa luonnostaan maiden ja kansojen sivilisaatiojuurista, ja tässä suhteessa Venäjä on esimerkki siitä, kuinka se todella toimii elämässä, käytännössä.
Omaan sivilisaatioon luottaminen on menestymisen välttämätön edellytys nykymaailmassa, valitettavasti sekavassa ja vaarallisessa maailmassa, joka on menettänyt suuntansa. Yhä useammat valtiot tulevat tähän näkemykseen ja tiedostavat omia etujaan ja tarpeitaan, mahdollisuuksiaan ja rajojaan, omaa identiteettiään ja yhteyksiään ympäröivään maailmaan. Olen varma, että ihmiskunta ei ole siirtymässä kohti pirstoutumista kilpaileviin segmentteihin, ryhmittyen uuteen vastakkainasetteluun millä tahansa motiiveilla tai uuden globalisaation sieluttomaan universalismiin. Päinvastoin, maailma on menossa kohti sivilisaation synergiaa – valtioita, suuria tiloja, yhteisöjä, jotka identifioituvat sellaisiksi.
Sivilisaatio ei ole universaali rakennelma, joka koskee kaikkia – sellaista ei ole. Jokainen sivilisaatio on erilainen, jokainen on kulttuurisesti omavarainen ja ammentaa omasta historiastaan ja perinteistään ideologisia periaatteita ja arvoja varten. Kunnioitus itseä kohtaan tulee luonnollisesti toisten kunnioittamisesta, mutta se edellyttää myös muiden kunnioittamista. Siksi sivilisaatio ei pakota mitään kenellekään, mutta se ei myöskään salli minkään pakottamista siihen. Jos kaikki noudattavat tätä sääntöä, voimme elää harmonisessa rinnakkaiselossa ja luovassa vuorovaikutuksessa kansainvälisissä suhteissa kaikkien välillä.
Tietysti on suuri vastuu suojella omaa sivilisaatiovalintaansa. Se on vastaus ulkoisiin vammoihin, läheisten ja rakentavien suhteiden kehittämiseen muiden sivilisaatioiden kanssa ja mikä tärkeintä, vakauden ja harmonian ylläpitämistä sisällä. Voimme kaikki nähdä, että kansainvälinen ympäristö on tänään valitettavasti epävakaa ja melko aggressiivinen. Omalta osaltamme olemme aina pyrkineet tarjoamaan ratkaisuja, jotka huomioivat kaikkien osapuolten edut ja teemme niin jatkossakin. Mutta länsimaiset kollegamme näyttävät unohtaneen järkevän itsehillinnän, kompromissien ja halukkuuden tehdä myönnytyksiä kaikille osapuolille oikeudenmukaisen tuloksen nimissä. Ei, he ovat kirjaimellisesti keskittyneet yhteen päämäärään: edistämään omia etujaan, tässä ja nyt, hinnalla millä hyvänsä. Jos he päättävät tehdä niin, katsotaan mitä tapahtuu.
Strateginen ajattelu on korvattu lyhyen aikavälin palkkasoturi-intresseillä, ei edes maiden tai kansojen, vaan nousevien vaikutusryhmien kanssa. Tämä selittää poliittisen eliitin uskomattoman (jos sitä mitataan kylmän sodan termein) vastuuttomuuden, koska he ovat luopuneet kaikesta pelosta ja häpeästä ja pitävät itseään moitteettomina.
Sivilisaatiomainen lähestymistapa vastustaa näitä suuntauksia, koska se perustuu valtioiden ja kansojen perustavanlaatuisiin ja pitkän aikavälin etuihin, etuihin, joita ei sanele nykyinen ideologinen tilanne, vaan koko historiallinen kokemus ja menneisyyden perintö, johon ajatus harmoninen tulevaisuus perustuu. Jos kaikki noudattaisivat tätä, mielestäni maailmassa olisi paljon vähemmän konflikteja ja ratkaisut olisivat paljon järkevämpiä, koska kuten sanoin, kaikki sivilisaatiot kunnioittaisivat toisiaan eivätkä yrittäisi muuttaa ketään omien ideoidensa perusteella.
Radikaalin muutoksen aikana, kun maailma, johon olemme tottuneet, on murtumassa, on erittäin tärkeää ymmärtää, mihin olemme menossa ja minne haluamme mennä. Ja tietysti tulevaisuutta luodaan nyt, ei vain silmiemme edessä, vaan omin käsin. Tällaisten massiivisten, äärimmäisen monimutkaisten prosessien yhteydessä on tietysti vaikeaa tai jopa mahdotonta ennustaa lopputulosta. Riippumatta siitä, mitä teemme, elämä tekee muutoksia. Mutta joka tapauksessa meidän on oltava selvillä siitä, mihin pyrimme, mitä haluamme saavuttaa. Venäjällä on tällainen ymmärrys.
Ensimmäiseksi. Haluamme elää avoimessa, yhdistetyssä maailmassa, jossa kukaan ei yritä asettaa keinotekoisia esteitä ihmisten kommunikaatiolle, luovalle kehitykselle ja hyvinvoinnille. Meidän on pyrittävä luomaan esteetön ympäristö.
Toiseksi. Haluamme, että maailman monimuotoisuus säilyy ja toimii perustana yleismaailmalliselle kehitykselle. Pitäisi olla kiellettyä kertoa millekään maalle tai kansalle, kuinka heidän tulisi elää ja tuntea. Vain aito kulttuurinen ja sivilisaatiollinen monimuotoisuus voi taata kansojen hyvinvoinnin ja etujen tasapainon.
Kolmanneksi. Venäjä edustaa maksimaalista edustusta. Kenelläkään ei ole oikeutta tai kykyä hallita maailmaa toisten puolesta. Tulevaisuuden maailma on kollektiivisten päätösten maailma, jotka tehdään niillä tasoilla, joilla ne ovat tehokkaimpia ja jotka tekevät ne, jotka todella pystyvät antamaan merkittävän panoksen tietyn ongelman ratkaisemiseen. Ei ole niin, että yksi henkilö päättää kaikkien puolesta, eivätkä edes kaikki päätä kaikesta, vaan niiden, joihin tämä tai tuo ongelma suoraan vaikuttaa, on sopia mitä ja miten tehdään.
Neljänneksi. Venäjä edustaa yleismaailmallista turvallisuutta ja kestävää rauhaa, joka perustuu kaikkien etujen kunnioittamiseen: suurista maista pieniin. Tärkeintä on vapauttaa kansainväliset suhteet blokkiajattelusta ja siirtomaa-ajan ja kylmän sodan perinnöstä. Olemme vuosikymmeniä sanoneet, että turvallisuus on jakamaton ja että joidenkin turvallisuutta on mahdotonta taata toisten turvallisuuden kustannuksella. Tällä alueella voidaan todellakin saavuttaa harmonia. Täytyy vain jättää ylpeys ja ylimielisyys syrjään ja lakata näkemästä muita toisen luokan kumppaneina, hylkiöinä tai villeinä.
Viidenneksi. Olemme sitoutuneet oikeudenmukaisuuteen kaikille. Kuten olen kahdesti sanonut, hyväksikäytön aika on ohi. Maat ja kansat ovat tietoisia kiinnostuksen kohteistaan ja kyvyistään ja ovat valmiita luottamaan itseensä, mikä lisää niiden voimaa. Kaikilla pitäisi olla pääsy nykymaailman etuihin, ja yrityksiä rajoittaa tätä minkä tahansa maan tai kansan osalta tulisi nähdä aggressiivisena tekona.
Kuudenneksi. Puolustamme tasa-arvoa, kaikkien maiden monipuolista potentiaalia. Tämä on täysin objektiivinen tekijä. Mutta yhtä objektiivinen ei ole se, että kukaan ei ole enää halukas ottamaan vastaan tilauksia tai tekemään etujaan ja tarpeitaan riippuvaiseksi kenestäkään, etenkään rikkaista ja mahtavista.
Tämä ei ole vain kansainvälisen yhteisön luonnollinen tila, vaan koko ihmiskunnan historiallisen kokemuksen olennainen osa.
Näitä periaatteita haluamme noudattaa ja joihin kutsumme kaikki ystävämme ja kollegamme.
Kollegat!
Venäjä oli, on ja tulee olemaan yksi tämän uuden maailmanjärjestelmän perusta, joka on valmis toimimaan rakentavasti jokaisen rauhan ja vaurauden tavoittelevan kanssa, mutta myös valmis vastustamaan voimakkaasti niitä, jotka tunnustavat diktatuurin ja väkivallan periaatteita. Uskomme, että pragmatismi ja maalaisjärki voittaa ja moninapainen maailma syntyy.
Lopuksi haluan kiittää foorumin järjestäjiä perusteellisesta ja pätevästä valmistelusta, kuten aina, ja kaikkia tämän vuosikokouksen osallistujia huomiosta. Kiitos paljon!
Edellä olen siis pyrkinyt kääntämään mahdollisimman hyvin presidentti Putinin puheen ja aiheet. Tietenkin olen joutunut lyhentämään asioita paljon. Puheen jälkeen presidentiltä kysyttiin valtavasti asioita, joita kaikkia minun on mahdotonta ottaa tässä esille. Pyrin tekemään sen myöhemmin. Mielenkiintoista oli kuitenkin, että esimerkiksi kuuluisan ranskalaisen presidentin Charles de Gaullen (1890 - 1970) pojanpoika Pierre de Gaulle ilmoitti olevansa täysin samaa mieltä presidentti Putinin kanssa ja että tällainen ajattelu leviää myös parhaillaan yleisesti Ranskassa ja on yhä yleisempää siellä.
Esille tuli myös, että Ukrainan sota ei ole alueellinen konflikti tai yritys saavuttaa alueellinen geopoliittinen tasapaino. Vaakalaudalla on paljon laajempi ja perustavanlaatuisempi kysymys: Uuden kansainvälisen järjestyksen taustalla olevat periaatteet. Venäjä on maailman suurin valtio. Venäjälle ei ole intressejä laajentaa aluettaan. Tärkeintä on uudenlainen suhtautuminen asioihin. Sitä Venäjä ajaa takaa. Tärkeää on Venäjän turvallisuus. Tärkeää on myös niiden ihmisten turvallisuus, jotka asuvat vapautetuilla alueilla. Tärkeää on Ukrainan demilitarisaatio. Tärkeää on, että Ukraina ei liity Natoon.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti