keskiviikko 22. helmikuuta 2017





KELTAISTA JA SINISTÄ




Hämmästyttäviä asioita tapahtuu maailmassa. Kirjoitin 26. toukokuuta 2016 blogiini SINISTÄ JA KELTAISTA seuraavasti: "Vanha kiinalainen uskomus sanoo, että jos sinistä on keltaisen päällä se tietää huonoa onnea. "Älä koskaan laita sinistä keltaisen päälle!" Itse en ole taikauskoinen. Ukrainan kannalta tuo ei kuitenkaan näytä hyvältä." Nyt näinä päivinä Ukrainassa on ilmennyt mielipiteitä, että käännetään lippu nurinpäin. Keltainen tulisi sinisen päälle. Tämä on saanut hämmästyttävää kannatusta ukrainalaisten joukossa. Jopa 90 prosenttia on kannattanut ajatusta ja vain 10 prosenttia vastustanut sitä. Samalla on ehdotettu kansallislaulun sanojen muuttamista ja jopa Ukrainan nimen muuttamista Малороссия "Malorossijaksi" (Vähävenäjäksi). 1700-luvulla Ukrainan paikalla sijaitsi tuon niminen valtio. Itään viereen ilmestyi sittemmin Novorossija eli Uusvenäjä, jota Donetskin ja Luganskin asukkaat havittelevat omaksi valtion nimekseen. Osoite kirjoitukseeni on:


Lienevätkö lukeneet kirjoitukseni, kun ovat kiinnostuneita vaihtamaan väriä? Vanhastaan sininen väri on kuvastanut taivasta ja keltainen viljaa. Onhan Ukraina mustan mullan aluetta. Onkohan kirjoitukseni vaikuttanut ukrainalaisiin? Tilastojen mukaan blogiani seuraavat eniten suomalaiset, sitten amerikkalaiset, ranskalaiset ja hämmästyttävästi neljäntenä tulevat ukrainalaiset. Tulkkikone kääntää tekstini hämmästyttävän hyvin myös ukrainaksi, tarkistin asian. Tosin ukrainan kielen taitoni ei ole täydellistä. Tähän tulee hymiö! Mielestäni Ukrainan lippu on kauniimpi kun keltainen on päällä ja sininen alla.

Ennen kuin jatkan, pari viittausta edelliseen kirjoitukseeni. Viime kirjoituksessani sunnuntaina 12. helmikuuta kirjoitin Oliver Stonen dokumentista Ukraine on Fire - Ukraina tulessa. Nyt elokuva näytettiin myös sunnuntaina 19. helmikuuta  venäläisellä televisiokanavalla ПЕРВЫЙ КАНАЛ

Mihailo Tolstih

Toinen juttuni koski kuuluisan ja Donetskissa suositun pataljoonan komentajan Mihailo Toltsihin ukrainalaisten terroristien tekemää murhaa. Kuuluisa venäläinen kirjailija Zahar Prilepin päätti liittyä 14.2.2017 vapaaehtoiseksi Donetskin armeijaan murhan takia. Häntä seurasi lukuisa määrä vapaaehtoisia venäläisiä nuoria miehiä ja hänen esimerkkiään tulee noudattamaan vielä moni nuori mies Venäjällä. Zahar Prilepin teoksia ovat mm. Patologii, San´kJa ja Greh. Näin kirjailija noudattaa vanhaa perinnettä osallistua omantunnon syistä sotaan, kuten Ernest Hemingway oli aikoinaan tehnyt. Prilepin on haastettu nyt oikeuteen Ukrainassa. Hän itse kirjoitti Twitterissään: "Tulen mielelläni tapaamaan presidentti Petro Poroshenkoa henkilökohtaisesti  ja selostamaan, miksi teen näin."

Kirjalija Zahar Prilepin 


Jälleen 17.2.2017 saatiin Krimillä kiinni ukrainalainen terroristi. Kuulusteluissa hän kertoi, että heitä koulutettiin yli vuoden ajan suorittamaan terroritekoja. Heidän piti suorittaa Krimillä terroritekoja ja sitten huomaamatta häipyä alueelta. Eipähän onnistunut tällä kertaa.



Sitten itse aiheeseen. Tällä kertaa ajattelin vähän kosketella ukrainalaisia ääri-ilmiöitä. Niitä on niin runsaasti, että tämä jää vain pintaraapaisuksi. Jotkut ovat törkeydessään sitä luokkaa, että ansaitsisivat syvempää tarkastelua, mutta tässä ei kannattane sitä tehdä. Yhdysvaltojen yritys jo vuosikymmeniä päästä Neuvostoliiton ja sitten Venäjän murtamiseen oli käyttää Ukrainan ääriaineksia hyväksi. Tämä ääriainesten nostaminen yhdeksi tekijäksi on tehnyt Ukrainasta natsismin ja fasismin suurimman kotimaan maailmassa tällä hetkellä. Tämä näkyy jo melkein jokapäiväisessä elämässä Ukrainassa.

Ukrainaa hallitsee tällä hetkellä lähinnä kaksi ryhmää. Ensimmäinen on rikkaat oligarkit  ja toinen nämä ääriryhmät. Molemmat hyötyvät Ukrainan sisällissodasta, jota käydään Donetskia ja Luganskia vastaan. Tästä johtuen todennäköisesti sota jatkuu niin kauan, kuin nämä ryhmät hallitsevat Ukrainaa. Sotaa ei pyritäkään lopettamaan, vaan jatkamaan niin kauan kuin mahdollista. Oligarkit, kuten presidentti Petro Poroshenko, Rinat Ahmetov, Igor Kolomoiski ja entinen pääministeri Arseni Jatsenjuk omistavat aseteollisuutta, joten sota on heille oikea kultakaivos. Joillakin oligarkeilla, kuten esim. Igor Kolomoiskilla on jopa oma yksityinen armeijansa, joka ei tottele minkään hallituksen käskyjä. Sota on aina joillekin bisnestä ja varsin tuottoisaa.



Ukrainan hallitus on kieltänyt kokonaan venäläisen kulttuurin alueellaan. Venäläiset televisiokanavat, venäläiset elokuvat, venäläinen kirjallisuus, venäläinen musiikki tai radio-ohjelmat, venäläiset näytelmät ovat kiellettyjä Ukrainassa. Jopa venäläiset taiteilijat ja esiintyjät ovat maahantulokiellossa poliitikoista puhumattakaan. Venäjän kielen käyttäminen virallisissa toimenpiteissä ja tilaisuuksissa on kielletty. Venäjän kielen opetus yliopistoissa ja kouluissa yritettiin kieltää. Venäjän kielen käyttö julkisilla paikoilla yritettiin kieltää. Tämä on sikäli kaameaa, että suurin osa ukrainalaisista osaa venäjän kieltä ja varsinkin vanhempi väki. Kolmasosa ukrainalaisista käyttää sitä kotikielenään. Sellaisissa  kaupungeissa kuin Odessa, Harkov ja Kiev puhutaan paljon äidinkielenä venäjää. Mitähän jos Suomessa yritettäisiin kieltää ruotsin kielen käyttö kouluissa, palveluissa tai julkisilla paikoilla? Ruotsia äidinkielenään käyttävien osuus Suomessa on vain 5,3 prosenttia. Silti meillä on pakkoruotsin opetus kouluissa.

Onnettominta Ukrainassa oli ehdotus kieltää käyttämästä sosiaalisissa medioissa (Twitter, Facebook, Vkontakte, Odnoklassiki jne.) venäjän kieltä ja yhteyksiä Venäjään. Tämä herätti suuren vastalausemyrskyn Ukrainassa. Ukrainassa katsotaan netin kautta paljon venäläisiä televisiokanavia. Tarjolla netin kautta on yli 400 kanavaa, joiden ohjelmisto on suoraan sanottuna aivan toista luokkaa kuin Suomen televisiokanavien onneton tarjonta. Itsekin katselen pääasiassa netin kautta ulkomaisia kanavia (sivumennen sanottuna minusta suomalainen ohjelmatarjonta televisiossa on niin ala-arvoista, etten viitsi sitä edes vilkaista). Venäläisillä on jopa maailman suurin radio Русское Радио (Russkoe Radio), jonka verkkoon on liittynyt yli 1 000 kaupunkia ympäri maailmaa. Osoite netin suoraan lähetykseen http://rusradio.ru/onlineradio/rusradio  Musiikki on hyvää!

Ryhdyttekö te puhumaan kanssani kotimaisella kielellä vai ette?

Yllä on videokaappaus, jossa kaksi nuorta aggressiivista miestä tulee vaatekauppaan ja kohtaavat nuoren myyjättären. Tytön ryhdyttyä palvelemaan heitä venäjän kielellä syntyy seuraava aggressiivissävyinen keskustelu. Mies: "Ryhdyttekö te puhumaan kanssani kotimaisella kielellä vai ette? Häpeä teille, tuommoinen ukrainalainen, ymmärtäkää!" Tyttö sanoo: "Hyvä on, hyvä on!"  Mies: "Onko tämä teille yhdentekevää? Se, että te puhutte "koirankielellä", onko se teille yhdentekevää?" Tyttö: "Mikä on teidän mielipiteenne?" Mies: "Minä häpeän teitä! Käyttäydytte häpeällisesti! Häpeän teitä!" Tilanne on hyvin aggressiivinen, kovaääninen ja tulee tunne, että kohta tyttö saa turpiin.



Yllä on videokaappaus, joka on salaa kuvattu ihan tavallisesta ukrainalaisesta koulusta. Opettaja on vasemmalla ja häntä ei näy, mutta hän puhuu: "Tänään puhumme seuraavista asioista: Mikä on Ukrainan vihollinen kansainvälisessä kanssakäymisessä, mitä on patriotismi ja kaikkein tärkeintä, mitä on russofobia. Asiat näyttävät selkeästi, miksi venäläiset ovat kansa, johon täytyy kiinnittää erityistä huomiota, kansa on alkoholisteja, pummeja, narkomaaneja ja yleensä epäihmisiä." Silloin oikealla oleva tyttö, jonka kädet ja kasvot  näkyvät kysyy: "Mitä minun pitää tehdä? Minä olen venäläinen, minulla ovat äiti, isä venäläisiä." Opettaja vastaa: "Sinun yksinkertaisesti täytyy lakata identifioimasta itseäsi kuin venäläinen. Sitä varten on paljon mahdollisuuksia. Sinun täytyy opetella ukrainan kieli, sinusta täytyy tulla oman maan, Ukrainan patriootti. Sinun täytyy irtaantua niistä kaikista moraalisista ideologioista, joita Venäjä tällä hetkellä ylläpitää."



Ääri-ilmiöihin Ukrainassa kuuluvat esimerkiksi Yhdysvaltojen nostamat natsijärjestöt. Näillä on ongelmana se, että he eivät tottele edes Ukrainan hallitusta vaan toimivat väkivaltaisesti kuten itse haluavat. Näihin kuuluvat Oikeistosektori, ultranationalistit, uusnatsit jne. Nämä ovat  yleensä hyvin väkivaltaisia. Heidän ideologiaansa kuuluu ihannoida ja kunnioittaa entisiä natsiaineksia. Yksi tällainen on Stepan Bandera, joka toisen maailmansodan aikana toimi Natsi-Saksan kanssa ja johti ukrainalaisia natsijärjestöjä, jotka tappoivat satoja tuhansia ihmisiä mm. juutalaisia, puolalaisia, venäläisiä. USA pelasti hänet 1945 joutumasta oikeuden eteen, mutta hänet murhattiin 1959 salaperäisissä olosuhteissa (jotkut sanovat, että Israelin salainen poliisi tappoi hänet). Nyt Ukrainassa hänet on nostettu jälleen kunniaan ja jopa virallisesti. Uusnatsit järjestävät soihtukulkueita  ihan kuin Saksassa toisen maailmansodan aikana. Banderan patsaita pystytetään eri puolille Ukrainaa ja varsinkin sen länsiosiin.



Stepan Banderalle pystytettyjä muistomerkkejä Ukrainassa. Selkeästi Ukraina näyttää jakaantuneen kolmeen osaan; lännessä ollaan natsimielisiä, keskiosa on varsin sekavaa ja itäosa on venäjämielistä.



Tunnetuimmat natsipataljoonat ovat Azov, Aidar ja Tornado. Näitä natsipataljoonia on siroteltu pitkin itärintamaa, mutta he eivät yleensä tottele mitään komentoa vaan toimivat omapäisesti. Heillä on tapana ensin kiduttaa vankeja ennen kuin tappavat heidät.  Tämä koskee myös siviilivankeja. Azov-pataljoonassa on palvellut myös suomalaisia natseja.

Azov-pataljoonan yksikkö


Aidar-natsipataljoonan yksikkö

Vangiksi saatu Itäukrainalainen sotilas sai poltinmerkin, mutta pääsi silti pakenemaan.



Tornado-pataljoonan yksikkö. Huom! Isisin lippu!


Ukrainan vakinaisen armeijan moraali on sekavuustilassa. Käytetään paljon alkoholia ja varsinkin ennen taistelutoimia juodaan tolkuttomasti. Upseeristo on aivan pihalla ja antaa täysin omaperäisiä käskyjä. Viime aikoina pakoa armeijasta on esiintynyt yleisesti. Antaudutaan jopa vapaaehtoisesti Itäukrainan Donetskin armeijalle, jotta päästään sotimasta. Tietenkin on selvää, että oligarkkien lapset eivät joudu armeijaan.


Kolmisen viikkoa sitten äärijärjestöt estivät ja lopettivat hiilen tuonnin Donetskista Ukrainaan rautateitse sulkemalla rautatiet. Nyt Ukrainassa palellaan. Tämä merkitsee suurta energian vajausta. Sitä paitsi tämä voi merkitä tuhansien työpaikkojen menetystä Ukrainassa, koska monet tehtaat pysähtyvät, jos tämä jatkuu.  Tosin joku kansanedustaja radassa ehdotti, että tuodaan hiili Kiinasta, Australiasta tai Etelä-Afrikasta. Ehdottaja ei ottanut huomioon, että nämä hiilet eivät toimi Ukrainan voimaloissa.

19.2.alkoivat jälleen mielenosoitukset Maidanilla. Tällä kertaa poliiseja on yli 7 000 ja he ovat aseistettuja, joten mitään suuria ratkaisuja tuskin tulee.

Maidan 19. helmikuuta 2017


Neuvostoliiton aikana Ukraina oli rikkain osavaltio Neuvostoliitossa. Ukrainassa valmistettiin lentokoneita, helikoptereita, avaruusrakettien osia, panssarivaunuja jne. Ukraina oli myös Neuvostoliiton vilja-aitta. Vielä Neuvostoliiton hajottua jatkui yhteistyö Venäjän kanssa monilla aloilla ja elintaso oli kohtuullinen. Maidanin jälkeen kaikki tämä yhteistyö on lakannut ja tämä teollisuus on siirtynyt Venäjälle. Eurooppa ei tarvitse ukrainalaisia lentokoneita, helikopterin osia, rakettien osia, panssarivaunuja eikä edes maataloustuotteita, joita jo nyt Euroopassa tuotetaan liikaa. Ainoa, mitä Eurooppa tarvitsee Ukrainasta on venäläinen kaasu, joka tulee Ukrainan läpi, mutta siinäkin on pelättävissä, että Ukraina varastaa osan kaasusta, kuten aikaisemmin on käynyt. Nyt Ukraina on köyhin valtio Euroopassa. Tosin Itäukrainassa Donetskissa ja Luganskissa on kaivostoimintaa ja metalliteollisuutta, mutta se ei ole Ukrainan käytössä. On laskettu, että Itäukrainassa olisi varsin kohtuullinen elintaso, jos Ukraina ei olisi hyökkäämässä sinne. Nyt Itäukrainassa, Donetskissa ja Luganskissa on julkaistu omat passit, jotka eivät ole Ukrainan passeja. Venäjä on hyväksynyt passit. Itäukrainalaiset pääsevät liikkumaan edes Venäjälle, koska Ukrainaan heillä ei ole asiaa. Olisi hyvä Suomenkin hyväksyä nämä passit!






Asiaan liittyviä osoitteita:
























sunnuntai 12. helmikuuta 2017





UKRAINA MENETTÄÄ USKOTTAVUUTENSA 


Kaikki, jotka vähänkään harrastavat elokuvaa tuntevat nimen Oliver Stone. Hän on kuuluisa amerikkalainen elokuvaohjaaja, joka on ohjannut lukuisan määrän suosittuja ja palkittuja elokuvia. Hän saanut kaksi Oskaria ohjaamistaan elokuvista Platoon - nuoret sotilaat ja Syntynyt 4. heinäkuuta, lisäksi Oskarin käsikirjoituksesta elokuvaan Keskiyön pikajuna. Hänen ohjaustöitään ovat mm. elokuvat JFK - avoin tapaus, U - käännös helvettiin, Syntyneet tappajiksi, Aleksanteri, World Trade Center, Wall Street: Money Never Sleeps, Raakalaiset ja Snowden. Lisäksi hän on laatinut käsikirjoitukset mm. elokuviin Keskiyön pikajuna, Conan barbaari, Scarface - arpinaama, Lohikäärmeen vuosi ja Evita.


Vuonna 2016 Oliver Stone ohjasi elokuvan Ukraine on Fire -  Ukraina tulessa. Elokuva on dokumentti, joka kertoo tapahtumista ja taustoista Ukrainassa Kiovan Maidanin aukiolla vuosina 2013 ja 2014, jolloin yli sata ihmistä sai surmansa, presidentti Viktor Janukovitsh pakotettiin eroamaan ja valtaan nousi uusfasistisia ja venäjänvastaisia voimia. Tapahtui vallankaappaus,  Krim liittyi Venäjään ja syttyi sisällissota Donetskia ja Luganskia vastaan. Elokuvassa esitetään mm. tietoja ulkomaisten toimijoiden osallisuudesta ja ennen kaikkea Yhdysvaltojen tiedustelupalvelun CIA:n osuudesta tapahtumiin.

Ensimmäisen kerran elokuva esitettiin Italiassa kesäkuussa 2016, jossa se voitti Parhaimman dokumenttielokuvan palkinnon. 21. marraskuuta 2016 elokuva esitettiin venäläisellä REN TV-kanavalla. 4. tammikuuta 2017 dokumentti esitettiin Los Angelesissa amerikkalaiselle yleisölle Olen nähnyt elokuvan ja se on upea, todellinen kuvaus Ukrainasta värivallankumouksen aikana ja siihen johtaneista ja liittyvistä tapahtumista. Nyt Oliver Stone on liitetty Ukrainan kiellettyjen listalle on saanut täydellisen porttikiellon Ukrainaan. Elokuva löytyy netistä lukuisille kielille käännettynä (ei suomeksi).



Ranskalainen dokumentaristi Paul Moreira oli tehnyt dokumentin " Ukraine: les masques de la révolution" (Ukraina: vallankumouksen naamiot). Se esitettiin Ranskassa kanavalla CANAL+ vuoden 2016 helmikuun 1. päivänä ja toisen kerran heti seuraavana päivänä 2.2.2016. Dokumentti on todellinen kuvaus Ukrainan, Maidanin, Odessan ja Itä-Ukrainan tapahtumista värivallankumouksen aikana ja sen jälkeen. Ukrainan viranomaiset yrittivät estää dokumentin esittämisen. Dokumentti herätti suurta polemiikkia myös Ranskassa. Olen nähnyt dokumentin ja se on upea ja todellinen näkemys tapahtumista. Olen yrittänyt saada aikaan, että dokumentti esitettäisiin myös Suomen televisiossa, mutta eipähän ole näkynyt. Ukrainassa Paul Moreira on joutunut kiellettyjen listalle,  haastettu oikeuteen ja jos hän menee Ukrainaan hänet  vangitaan heti. Dokumentti löytyy netistä käännettynä lukuisille kielille (ei suomeksi).



Saksalainen dokumenttielokuvien tekijä Mark Bartalmai teki dokumenttielokuvan "Frontstadt Donetzk - Die unterwünschte Republik". Elokuva esitettiin 3. helmikuuta Berliinissä ja herätti heti suurta huomiota. Tarkoitus on levittää dokumenttia edelleen muissakin Saksan kaupungeissa, mutta esim. Hampurissa esitys kiellettiin. Dokumenttia kuvattiin kahden vuoden aikana Itä-Ukrainassa ja se kertoo Ukrainan sisällissodasta lähinnä Donetskista nähtynä. Elokuva on herättänyt suurta huomiota Saksassa. Tekijä haluaa näyttää, mitä todellisuus on Itä-Ukrainassa ilman länsimaista propagandaa ja Ukrainan vääristelyä. Kuinka ihan tavalliset ihmiset yrittävät selviytyä jo yli kolme vuotta jatkuvan sodan aikana.



Kun Yhdysvaltain presidentti vaihtui ja uudeksi presidentiksi valittiin Donald Trump paitsi Yhdysvalloissa myös muualla maailmassa alkoi valtava polemiikki maailman ja Euroopan tilanteesta. Varsinkin Ukrainassa huolestuttiin, koska tuntui, että uusi presidentti oli menettänyt kiinnostuksensa kokonaan Ukrainaa kohtaan ja on lähtemässä sieltä pois. Ukrainan johdossa syntyi kauhu, että heidät unohdetaan. Presidentti Petro Poroshenko ryhtyi kiertämään Euroopan maita ja kävi jopa Suomessa. Ukrainassa ryhdyttiin kiihdyttämään sotatoimia Donetskia ja Luganskia vastaan, jotta saataisiin huomiota osaksi. Rajoille tuotiin raskasta aseistusta ja ryhdyttiin ampumaan siviilikohteita varsinkin öisin. Tykistö, panssarivaunut, karanaatinheittimet, raketit ampuivat siviilikohteita. Ammuttiin jopa yli 6 000 laukausta vuorokaudessa. 27.tammikuuta ukrainalaiset joukot hyökkäsivät Avdejevkan (Avdiivka) kaupunkiin ja pääsivät etenemään n. 200 metriä. Kaksi päivää myöhemmin 29. tammikuuta Donetskin joukot valtasivat tuon 200 metriä takaisin. Menetykset molemmilla puolilla olivat suuret.


Lapsensa ja kotinsa menettäneet.

Mikä tarkoitus Ukrainalla on uudelleen nostetulla sodalla? Onko tarkoitus herättää huomiota maailmalla, koska pelättiin, että Ukraina unohdetaan kokonaan? Presidentti Trumpin asialistalla Ukraina on hyvin alhaisella sijalla toisin kuin presidentti Obamalla oli. Obama tarvitsi aggressiota Venäjää vastaan, Trump ei tarvitse tätä aggressiota. Mutta sodan kiihtyminen merkitsee sitä, että uhrien lukumäärä kasvaa. Joka päivä kuolee lapsia, naisia, vanhuksia ja sotilaita kiihtyvään tahtiin. On laskettu, että tähän päivään mennessä on Ukrainan sisällissodassa kuollut jo yli 12 000 ihmistä. Parhaillaan Ukraina siirtää valtavia joukkoja Donetskin ja Luganskin rajoille. Onko tarkoitus ryhtyä hyökkäämään uudelleen Itä-Ukrainaan? Kaksi edellistä kertaa johti Ukrainan joukkojen täydelliseen tappioon. Nämä johtivat neuvotteluihin Minskissä Valkovenäjällä. Syntyi Minskin sopimus numero yksi ja Minskin sopimus numero kaksi. Sopimuksia ei ole noudatettu, ei edes ensimmäistä kohtaa, joka tarkoittaa sotimisen lopettamista ja aseiden vientiä pois rajoilta ja ns. harmaan aseettoman vyöhykkeen muodostamista osapuolten väliin. Donetsk ja Lugansk toteuttivat sopimuksen, mutta Ukraina ei. Sotaa on käyty kohta jo yli kolme vuotta.



YK:n kokouksessa 2.2.2017Ukrainan edustaja esitteli kuolleen ukrainalaisen 26 vuotiaan sotilaan Andreij Kazilin kuvaa, joka oli saanut surmansa 29.1.2017 Avdejevkassa. Hän syytti Venäjää miehen surmaamisesta.


Kuva samasta sotilaasta ennen hänen kuolemaansa. Kannattaa kiinnittää huomiota, mitä tykkien ammuksissa, joita hän osoittaa sormellaan on tussilla kirjoitettu. Niissä lukee "Kaikkein parasta lapsille".



Tällä hetkellä Ukrainassa siis vallitsee suuri rakkaus koko Ukrainan kansaa kohtaan, jota sanotaan tykistötuleksi. Tähän kuuluu erilaista raskasta tykistöä, kranaatinheittimiä, raketinheittimiä. Suurella rakkaudella tapetaan omaa kansaa ja varsinkin öisin. Sitä minä ihmettelen, miten Kiovan klikki luulee, että Donetskin ja Luganskin ukrainalaiset vastaavat tähän suureen rakkauteen.  Ehkä samalla mitalla?



Sikäli Ukrainan YK-edustaja oli väärässä, että ukrainalaisen nuoren miehen olisi ampunut venäläinen sotilas. Todellisuudessa hänet tappoi toinen ukrainalainen sotilas. Hän oli vain toisella puolella ja puolusti omaa kotiseutuaan hyökkääjiä vastaan. Hän puolusti lapsiaan, vaimoaan, isäänsä, äitiään, isoäitiään, isoisäänsä, siskojaan, veljiään... Venäjä ei ole sodan osapuoli, Venäjä on sopimusten takaaja, kuten Saksa ja Ranska. Jos Venäjä olisi sodan osapuoli Ukraina olisi JULISTANUT sodan Venäjää vastaan tai päinvastoin. Näin ei ole tehty. Osapuolet ovat Ukrainan klikki ja Donetskin ja Luganskin muodostama Novorossija. Venäläisiä vapaaehtoisia on taistellut Novorossijan joukoissa. Venäläisillä ja ukrainalaisilla on sukulaisuussuhteita valtava määrä molemmin puolin rajaa, koska ennen oltiin samaa valtiota. Vapaaehtoisia sotaväen käyneitä miehiä riittää Venäjällä kymmeniä tuhansia. Ei siihen tarvita mitään vakinaista armeijaa. Toisaalta Ukrainan puolella taistelee puolalaisia, ranskalaisia, saksalaisia, hollantilaisia ja jopa suomalaisia vapaaehtoisia. Tällä logiikalla pitäisi siis myös kutsua Puolaa, Ranskaa, Saksaa, Hollantia ja jopa Suomea sodan osapuoliksi. Ukrainan puolella on myös amerikkalaisia, brittiläisiä ja kanadalaisia ns. "kouluttajia".  Minskin sopimuksen mukaan heitä ei saisi siellä olla.

Hautajaiset Itäukrainassa Novorossijassa ja Ukrainassa. Novorossija on Uusvenäjä



Kun oma kansa tappaa omaa kansaa merkitsee se sisällissotaa. Itäukrainalaisia on nyt n. 4 miljoonaa ja ukrainalaisia n. 40 miljoonaa. Talvisodassa suomalaisia oli n. 3.5 miljoonaa ja neuvostoliittolaisia yli 300 miljoonaa. Jos näitä lukuja suhteuttaa tietää se sitä, että tätä sotaa on hyvin vaikea voittaa. Monet Ukrainalaiset poliitikot ovat sanoneet, että itäukrainalaiset on tapettava viimeiseen mieheen. Itäukrainalaiset sanovat, että he taistelevat mieluummin viimeiseen mieheen, kuin antautuvat Ukrainan klikin vallan alle. Jos joku taistelee oman henkensä ja perheensä puolesta taistelee hän paljon tehokkaammin, kuin se, joka ei ymmärrä miksi taistelee omaa kansaansa vastaan. Tämä on näkynyt varsin usein näissä taisteluissa. ja siksi tulos on melko selvä. Tätä sotaa ei voi voittaa sotilaallisesti! Ainakin 1,5 miljoonaa ukrainalaista on paennut Venäjälle. Osa näistä on nuoria miehiä, jotka eivät halua astua armeijaan ja osallistua sotaan. Osa näistä on siirtynyt Venäjän kautta Itäukrainaan taistelemaan heidän vapautensa puolesta. Ilmiö ei ole uusi.

Ukraina on ottanut käyttöönsä terrorismin. Ukraina on siis terroristivaltio. Olen kirjoittanut tästä jo aikaisemminkin. Kun Ukraina ei muuten pärjää yrittää se käyttää terrorismia aseenaan. Ukraina on lähettänyt terroristiryhmiä Krimille, räjäyttänyt Donetskin rautateitä, yrittänyt räjäyttää Luganskin johtajan Igor Plotnitskin hengiltä räjäyttämällä tämän auton 6. heinäkuuta 2016. Sitten 16.10.2016 räjäytettiin pommi hississä, jossa kuoli pataljoonan komentaja Arseni Pavlov lempinimeltään "Motorola". 4. helmikuuta 2017 räjäytettiin auto, jossa kuoli Donetskin poliisipäällikkö Oleg Anashenko. 8. helmikuuta 2017ammuttiin pihalta kranaatti asuntoon, jossa kuoli kuuluisa pataljoonan komentaja Mihailo Tolstih lempinimeltään "Givi". Hän oli samanlainen symboli Itäukrainassa, kuin Che Guevara maailmalla. Hautajaisiin tuli yli 55 000 hautajaisvierasta. Ukrainan klikin natsijohtajat ovat sanoneet, "Varokaa vain siellä Donetskissa, vähitellen saamme kaikki teidän johtajanne hengiltä!" Näin sanoi mm. ukrainalainen kansanedustaja Igor Mosijtshuk 8.2.2017. Tämä jos mikä on selvää terrorismia.

Mihailo Tolstih lempinimeltään "Givi".

Terrorismi ei koske pelkästään sotilashenkilöitä vaan jopa lapsia. Heille järjestetään ansoja, joista yritetään varoittaa esimerkiksi netin kautta. Seuraavassa kuvassa on leluja, joihin kosketettaessa ne räjäyttävät pommin. Lapset ovat terrorismin kohteina. Tämä jos mikä kertoo Ukrainan hallinnon heikkoudesta ja moraalista. Ei löydy enää keinoja.



Toisaalta on Ukrainassa toisenlaistakin ajattelua. Suuri sankarini Ndjeshda Savshenko, joka istui kaksi vuotta venäläisessä vankilassa sanoi 5.helmikuuta 2017 , että sotaa on jatkunut jo kolme vuotta ja tämä ei ole johtanut yhtään mihinkään. Olisikohan jo aika ryhtyä käyttämään diplomatiaa? Seurauksena hänestä sanottiin, että Hän on Kremlin agentti ja neuvottelee vihollisen kanssa jne. Mutta hän on ainoa Ukrainan radassa, joka ehdottaa rauhan ja neuvottelujen tietä sodan sijaan. Joidenkin tutkimusten mukaan hänen suosionsa tavallisen kansan keskuudessa liikkuu 51 prosentin luokassa, kun taas presidentti Poroshenkon suosio on vain 5 - 17 prosentin luokkaa riippuen siitä kuka on tehnyt tutkimuksen.


Mikä sitten ratkaisuksi tähän sisällissotaan? Petro Porohenko ja kumppanit tarvitsevat tätä sisällissotaa pysyäkseen vallassa. Lisäksi he tienaavat rahaa sillä. Näin on saatu myös Yhdysvalloilta ja Euroopalta rahoitusta Ukrainan katastrofaaliseen taloustilanteeseen. Nämä piirit eivät haluakaan ratkaista tilannetta. Siksi he eivät ole täyttäneet Minskin sopimusta, jossa vaaditaan täyttä tulitaukoa, Itäukrainan julistamista autonomiseksi alueeksi ja molemmin puolista anteeksiantoa. Toisaalta Itäukrainalaiset eivät halua olla missään tekemisissä Kiovan kanssa. Ensimmäinen vaihtoehto heille on liittyminen Venäjään kuten Krim on tehnyt. Tätä Venäjä ei ole hyväksynyt, koska se lisäisi tällä hetkellä maailmassa jännitteitä. Toisena vaihtoehtona on itsenäisen tasavallan Novorossijan muodostaminen. Heillä on jo oma lippukin sitä varten. Autonominen alue, itsenäinen hallinto ja täydellinen anteeksianto ja rauha ovat vasta kolmannella sijalla. Näistä näkökulmista nähtynä rauha alueella on hyvin kaukana, ellei valta vaihdu Kiovassa.

Hauska salaa otettu  kuva Avdejevkasta 1.2.2017. Huomaa alhaalla olevat lipuin varustetut OSCE:n autot. Heidän ilmoituksensa saman päivänä: Tankkeja ei ole alueella!

Maailmassa tapahtuu parhaillaan vallankumous. Maailma muuttuu yksinapaisesta moninapaiseksi. Venäjän presidentti Putin on ymmärtänyt tämän jo aikaa sitten ja on yksi sen vaikuttajista. Trump on toinen vallankumouksellinen tekijä tässä, mutta hänellä on omassa maassaan suuri vastustus, koska ei haluta, että maailma muuttuisi. Obama oli vielä vanhan maailman edustaja. Siksi Ukraina oli hänelle tärkeä tekijä. Obama yritti Ukrainan avulla heikentää Venäjän asemaa, mutta hän ei kyennyt ymmärtämään, että maailma on muuttumassa. Trumpille Ukraina ei ole enää tärkeä. Mutta sisäpoliittisesti hänelle asetetaan esteitä kaikin mahdollisin keinoin. Yhdysvaltojen kongressi on juuri perustanut propagandakeskuksen, joka taistelee Venäjää ja Trumpia vastaan. Yritetään palata vanhaan. Pysyäkseen vallassa Poroshenko yrittää epätoivoisesti kiinnittää vielä maailman huomiota Ukrainaan ja siksi lietsoo sotaa. Eurooppa on vielä vähän tuuliajolla tässä asiassa. Toisaalta Eurooppa on myös väsymässä Ukrainaan.

Kuten Oliver Stonen ja muiden dokumenttielokuvat näyttävät, Ukraina oli pelkkä väline, jota käytettiin hyväksi Venäjän vastaisessa taistelussa. Se, että Yhdysvaltojen erilaiset salaiset järjestöt ja palvelut järjestävät näitä värivallankumouksia eri puolilla maailmaa erilaisten järjestöjen kautta on tiedetty jo kauan. Ohjailemalla näitä vallankumouksia ja maksamalla nimenomaan väkivaltaisimmille osille saadaan haluttuja tuloksia aikaan. Vieläkään ei olla tutkittu niiden yli sadan Maidanilla tapetun ja Odessassa 48 elävältä poltetun ihmisen syyllisiä, eikä ketään ole asetettu syytteisiin. Maailma on kuitenkin nyt muuttumassa ja toivottavasti parempaan suuntaan. Kaikki eivät vain pysy vielä mukana. Tulen vielä kirjoittamaan näistäkin asioista.








Asiaan liittyviä osoitteita:























torstai 9. helmikuuta 2017



LUIN KIRJAN 


Luin Zacharias Topeliuksen Maamme kirjan. Täytyy myöntää, että luin sen ensimmäisen kerran. Olin kyllä kuullut ja lukenut kirjasta, mutta en ollut lukenut itse kirjaa aikaisemmin. Alkuperäinen kirja on kirjoitettu ruotsiksi ja oli nimeltään "Boken om vårt land". Kirja ilmestyi vuonna 1875 ja käännettiin suomeksi 1876. Zacharias, tai kuten hän itse usein kirjoitti nimensä Zachris Topelius eli 1818 - 1898. Hän eli siis Suomen suuriruhtinaskunnassa, jolloin Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa. Vielä kannattaa kirjoittaa, että hän keksi Suomen sinivalkoisen lipun, joka pohjautuu Venäjän laivaston sinivalkoiseen siniristiseen lippuun. Lisätietoja Topeliuksesta voi lukea netistä.


Kirjaa oli nautinto ja hauska lukea. Se on erittäin helppolukuinen. Versio, jonka luin oli jo 58:s painos ja pohjautui 16. suomenkieliseen painokseen vuodelta 1899. Kirja oli painettu 1981. Kirjan kustantaja on WSOY. Kuvitus perustui kuvateoksiin "Finland framsteldt i teckningar" ja "En resa i Finland - Matkustus Suomessa". Mielestäni kuvitus on onnistunutta ja kaunista ja perustuu aikansa taitavimpien taiteilijoiden teoksiin. Kirja on kokonaisuudessaan tyylikäs ja kaunis ja tekstin ja kuvituksen suhde erinomainen.


Kirjan alussa on Topeliuksen viisas kommentti Suomen erityisalueesta Euroopan kansainperheessä; "maamme on silta idän ja lännen välillä, mutta ei kummankaan etuvartio, ei itää eikä länttä vastaan". Tämä on todella hienosti sanottu ja olisi varsin monen suomalaisen hyvä ottaa huomioon myös tänä päivänä. "Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä. (Uuno Kailas). Äskettäin katsoin englantilaisen dokumentin Skandinavian taiteesta. Suomea siellä ei näkynyt. Skandinaviaan kuuluvat siis vain Norja, Tanska ja Ruotsi, mutta ei Suomi. Meillä pyritään jatkuvasti painottamaan, että olemme länttä. Olen henkilökohtaisesti toista mieltä. Olemme SEKÄ Itää, että Länttä. Jo suomalaisten geeniperimä osoittaa tämän. Olemme siinä välissä emmekä mikään "etuvartio". Ja tämä olisi meidän hyvä ottaa huomioon juuri niin kuin Topelius kirjoittaa.



Kirja oli alunperin tarkoitettu koululaisten alempien luokkien lukukirjaksi. Kirja kuvailee Suomea, sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa. Kirjaa käytettiin 1940-luvulle saakka. Siihen lisättiin kuvitusta ja erilaisia tekstejä varsinkin 1930- ja 1940-luvuilla. Mukaan tuli myös poliittista propagandaa, joka on lukemastani painoksesta ansiokkaasti poistettu. Kirja on palautettu mahdollisimman paljon alkuperäisen version mukaiseksi.


Suomen alkujuurista Topelius kirjoittaa mm.: "Venäjän tasangoilla asui muinoin laajalla alueella kansa, jota venäläiset nimittivät "tshuudeiksi". Tämä kansa on hämärässä muinaisuudessa tullut Aasian vuoristoseuduilta ja hajaantunut sitten moniin haaroihin pohjoisille alueille ja suureen osaan luoteista Eurooppaa. Ruotsin ja Norjan kaikkein vanhimmat asukkaat olivat tätä samaa kansanheimoa ja heitä nimitettiin  näillä main milloin jotuneiksi, milloin kainulaisiksi, lappalaisiksi tai suomalaisiksi Venäläiset tarinat kuvaavat tshuudien olleen kookasta ja väkevää kansaa. Tshuudit rakensivat majansa yksinäisille  kunnaille, pitivät karjaa ja viljelivät maata sekä olivat taitavia seppiä." Tästä lienee peräisin venäläisten käyttämä haukkumasana suomalaisista "tsuhna", joka vastannee meidän "ryssä"-sanaamme venäläisistä.


Suomen kansasta Topelius kirjoittaa hauskasti: "Pähkinäsaaren rauhan jälkeen alkoivat nuo viisi aikaisemmin toisilleen vihamielistä heimoa, jotka siihen asti olivat asuneet tässä maassa - karjalaiset, hämäläiset, kainulaiset, lappalaiset ja ruotsalaiset - vähitellen sulautua yhdeksi kansaksi. He saivat nyt yhteisen isänmaan, yhteisen esivallan, yhteisen kristinuskon, yhteiset lait ja rauhallinen keskinäinen kanssakäyminen pääsi alkuun kaikkein eduksi. Tästä kasvoi vähitellen nykyinen Suomen kansa, joka oli ollut ennen ainoastaan  pirstaleina olemassa. Ja taaskin kului monta sataa vuotta ennen kuin tämä kansa alkoi elää rakkaudessa ja sovinnossa; jatkuupa tämä yhdessäolo vielä tänäkin päivänä."


Henrik-piispan kuolemasta ja Lalli-talonpojasta on kirjassa monta juttua, joista minä en ainakaan ole aikaisemmin tiennyt mitään. Mielenkiintoista luettavaa.


Laukkuryssistä Topelius kirjoittaa opettavaisesti: "Nuo pitkät vaaleatukkaiset maakauppiaat, jotka kulkevat kylästä kylään laukku selässä ja joita nimitetään laukkuryssiksi, eivät ole venäläisiä, vaan karjalaisia, jotka asuvat Pohjois-Venäjällä ja tunnustavat kreikkalaista uskoa."


Venäläisistä Topelius kirjoittaa: "Entisinä sota-aikoina ei tässä maassa hyvillä mielin katseltu venäläisiä, sillä he tulivat silloin vihollisina; mutta nyt he tulevat ystävinä, naapureina ja liittolaisina. Ja vaikka he monessa suhteessa ovat toisenlaisia  kuin tämän maan kansa ja puhuvat keskenään omaa venäläistä kieltään, jota ei ole helppo oppia, tulevat he hyvin toimeen maan asukkaitten kanssa. Sillä venäläiset ovat ahkeria, ilomielisiä, hyväsopuisia ja lapsia rakastavia; heillä on virkeämpi luonne, kuin suomalaisilla, he rakastavat soittoa ja laulavat mielellään. Heidän joukossaan on monia, jotka säästäväisyydellään ovat tulleet rikkaiksi, ja monta, jotka ovat tehneet hyvää köyhille. Joskus näet venäläisen sotamiehen jakavan ison leipäkakkunsa köyhille, pitävän talonpojan lapsia polvillaan ja laulavan heille vieraskielisiä lauluja."


Viipurin linnan synnystä Topelius kirjoittaa: "Vahva sotajoukko varustettiin, monet ritarit ottivat taas ristinmerkin, ja vuonna 1293 purjehti suuri ruotsalainen laivasto itään karjalaisten rannikolle. Täällä ruotsalainen sotajoukko nousi maihin Viipurinlahden rannalle ja rakensi lahden pohjukan suussa olevalle saarelle Viipurin linnan. Tämä luja varustus on pystyssä vielä  tänäkin päivänä, samaten kuin Turun ja Hämeen linna. Se on ollut kauan Suomen lukkona ja suojamuurina; sitä on urhoollisesi puolustettu monissa verisissä sodissa. Vuonna 1856 paloi linnan tornin katto. Viipurin kaupunki on syntynyt linnan turvissa, ja sekin on ollut muurien ympäröimä,  niin että linna ja kaupunki yhdessä olivat kauan yksi maamme mahtavimpia varustuksia."


Kirja on täynnä tietoa Suomen historiasta ja yksinkertaisella kielellä kirjoitettuna. Kirja kertoo katolisen uskon levittämisestä Suomeen ja myöhemmin protestanttisen uskon levittämisestä Suomeen. Kirja kertoo myös Ruotsin vallan ajasta, sen eri vaiheista ja hallitsijoista, suomalaisen sotaväen käytöstä Euroopassa, hakkapeliitoista ja lopulta Venäjän vallan monivaiheisesta tulosta Suomeen. Kirjasta selviää myös, mistä tulee esim. sanonta "Kreivin aikaan". Topeliuksen käsityksen mukaan Suomi oli köyhä ja karu maa. ja ankara työnantaja. Oli pakko tehdä ankarasti töitä selvitäkseen näissä oloissa. Tähän vaikutti 1870-luvun Suomen voimakas taloudellinen kasvu. Ihan hauskaa ja yksinkertaista luettavaa.




Hauska yksityiskohta, joka usein jää unohtumaan on kertomus ns. Pommeri sodasta: "Tästä ns "Pommerin sodasta", joka päättyi v. 1762, oli kuitenkin se hyöty, että suomalaiset sotamiehet toivat sieltä kotiin palatessaan laukuissaan mukanaan perunoita; ja siitä ajasta alkaen niitä sitten  vähitellen ryhdyttiin viljelemään nauriiden sijasta, jotka siihen asti olivat olleet yleisiä. Samoihin aikoihin alkoi kahvi ja tee tulla käyttöön meidän maassamme."