lauantai 28. syyskuuta 2019





SUOMI NYKYÄÄN




Jatkan sarjaani, jossa olen käsitellyt toisen maailmansodan vaikutuksia Suomeen ennen sotia, sotien aikana ja sotien jälkeen. Pakostakin kirjoituksestani jää pois paljon yksityiskohtia, mutta otan mukaan välttämättömiä aineksia ja uusia näkökulmia aiheisiin. Edelliset osat ovat Jokaiselle kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan ilmestynyt 13.8.2019, 80 vuotta ilm. 18.8.2019, Talvisota ilm. 25.8.2019 ja Jatkosota ilm. 7.9.2019, Suomi sotien jälkeen ilm. 22.9.2019. Tässä sarjassa yritän käsitellä asioita näkökulmista, joita harvoin otetaan esille. Monet ovat varmasti eri mieltä kanssani. Olen kirjoittanut tämän sarjan sen pohjalta, että harrastan historian tutkimista ja elämänkertojen lukemista. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta Suomen jatkosodan loppumisesta.

Tarja Halonen nuorena.

Vuoden 2000 presidentinvaalit voitti Tarja Halonen. Hän oli Suomen ensimmäinen naispresidentti. Tätä ennen ainoastaan neljässä maailman valtiossa oli ollut naispresidentti. Suomessa oli juuri uudistettu perustuslaki, joka astui voimaan saman päivänä, kun Halonen astui virkaansa. Laissa oli voimakkaasti kavennettu presidentin oikeuksia ja korostettu eduskunnan ja hallituksen oikeuksia. Laki oli muodostettu Ahtisaaren aikaan. Halonen puolusti kuitenkin valtaoikeuksiaan määrätietoisesti ulkopolitiikkaan ja puolustuslaitokseen nähden. Tämän voisi nähdä eräänlaisena reaktiona presidentin valtaoikeuksien puolesta, joita oli määrätietoisesti kahden edellisen presidenttien aikana kavennettu. Voidaan sanoa, että Tarja Halonen on ainoa presidenttimme presidentti Kekkosen jälkeen, joka puolusti presidentin valtaoikeuksia. Huhtikuussa 2002 Halonen tapasi Yhdysvaltain presidentin George Bushin. Halonen arvosteli voimakkaasti George Bushin hyökkäystä Irakiin ja hänen aloittamaansa sotaa siellä. Hän ei hyväksynyt myöskään Yhdysvaltojen aloittamaa kiduttamista sotiensa yhteydessä (esim. Afganistanin ja Irakin sotavangit). Halonen piti puheessaan YK:n turvallisuusneuvoston istunnossa Yhdysvaltain sotaa Irakissa laittomana ja kansainvälisten sopimusten vastaisena. Tapaaminen oli viimeinen pitkään aikaan Suomen ja Yhdysvaltojen ylimmän johdon välillä. Tauko tapaamisten loppumisessa herätti Suomessa runsaasti keskustelua Suomen ja Yhdysvaltojen välisistä suhteista.

Toisen virkakautensa Halonen aloitti maaliskuussa 2006. Halonen ilmoitti vaalivoittonsa jälkeen aikovansa olla toisella presidenttikaudellaan rohkeampi varsinkin toimiessaan hyvinvointiyhteiskunnan ongelmien parissa. Halosen toisen kauden alkua hallitsi keskustelu perustuslain uudistamisesta ja presidentin valtaoikeuksien supistamisesta hallituksen eduksi. Halonen ei suostunut mukautumaan perustuslain tarkastuskomitean esityksiin valtaoikeuksien supistamisesta. Hän perusteli kantaansa sillä, että presidentti tarvitsee todellista valtaa voidakseen toimia yhteiskunnallisena vaikuttajana. Hän otti esille mm. vanhusten aseman heikkouden, suomalaisen väkivallan ja uusköyhyyden. Edellisten presidenttien jälkeen ja Suomen liittyessä EU:hun eriarvoisuus, köyhyys ja huonovointisuus olivat kasvaneet huomattavasti. Työttömyys oli suurta. Halonen halusi korostaa yhteisvastuuta, tasa-arvoa ja ammatillista koulutusta. Hän on ollut mukana mm. solidaarisuusliikkeessä sekä puolustamassa ihmisoikeuksia ja rauhaa. Hän on toiminut Seksuaalinen tasavertaisuus (SETA) -yhdistyksessä, rasismin vastaisessa valtuuskunnassa ja monessa muussa liikkeessä. Hän on ollut Vanhus- ja lähimmäispalvelun liiton hallinnossa. Viimeisinä virkavuosinaan presidentti Halonen liittyi yhä tiiviimmin YK:ta lähellä oleviin toimiin.

Nykyään Suomen presidentin valtaoikeuksien kaventaminen on johtanut siihen, että presidentti on vain kulissi, jolla ei ole enää mitään virkaa. Valtiota johtaa käytännössä pääministeri. Tämä aiheuttaa sen, että Suomi toimii kulloisenkin pääministerin ja hallituksen mukaisesti ja on aika tempoilevaa. Tämä on nykyajan demokratiaa. Erityisesti tämä on näkynyt nykyisen presidentin Sauli Niinistön aikana, joka astui virkaan Tarja Halosen jälkeen 1.3. 2012. Hänet valittiin toiselle kaudelle 2018. Suurimmat uutiset hänestä ovat olleet hänen vaimonsa runokirja, pojan syntymä ja koiranpennun saaminen lahjaksi. Hänet muistetaan myös siitä, että hän haukkui julkisesti kirjailijan, joka oli kirjoittanut hänen elämänkertansa. Sisäpoliittisesti ja ulkopoliittisesti hän on ollut tähän saakka mitäänsanomaton mitättömyys.


Sauli Niinistö

Nykyään Suomea johtaa siis kulloinenkin hallitus ja käytännössä tämä tapahtuu EU:n valvonnassa ja alaisuudessa. Siis Suomi ei ole itsenäinen, vaikka meille uskotellaan kovasti niin. Viimeiset Suomen hallitukset ovat olleet toinen toistaan huonompia. Varsinkin Sipilän hallitus oli pohjanoteeraus. Se on esimerkki miljonääristä, joka sai käsiinsä kokonaisen valtion. Raha on muuttunut tärkeimmäksi tekijäksi ja ihminen on unohtunut kokonaan. Tänä aikana eriarvoisuus on kasvanut jyrkästi, työttömyys on suurta, huonovointisuus on lisääntynyt, vanhusten hoito on ala-arvoista, leipäjonot kasvavat. Suurin syy ennenaikaisiin eläkkeisiin on masennus. Vanhusten, masentuneiden ja sairaiden hoitoon ei riitä resursseja. Syntyvyys on laskenut voimakkaasti ja epäilemättä näillä kaikilla seikoilla on yhteyttä. Sipilän  ns. aktiivimalli eli "keppimalli", jolla työttömiä pakotettiin hakemaan töitä on epäinhimillinen. Se lisäsi voimakkaasti toimeentulotukea hakevien määrää sekä ilmaistyövoiman hyväksikäyttöä. Rikkaat elävät ihan eri maailmassa kuin köyhät.

 Aktiivimalli eli "keppimalli" kohtelee työttömiä epäoikeudenmukaisesti.

Sauli Niinistö on niin heikko presidenttinä, että hallitus kävelee hänen ylitseen. Näin teki varsinkin Sipilän hallitus. Hyvänä esimerkkinä oli tämän hallituksen puolustusministeri Jussi Niinistö. Hän on suuri natointoilija ja teki salaisia sopimuksia sotilasliitto Naton kanssa ilmoittamatta niistä edes presidentille tai hallitukselle. Presidentti on sentään Suomen perustuslain mukaan puolustusvoimien ylipäällikkö. Presidentti Niinistö sai usein tiedon sopimuksista vasta lehdistön kautta. Silti hän ei erottanut Jussi Niinistöä vaikka kyseessä oli selvä laillisuusvirhe. Sipilän keppimallille presidentti Niinistö ei tehnyt mitään. Eriarvoisuuteen, köyhyyteen, vanhusten hoidon huonoon tasoon ja leipäjonoihin hän ei juuri ole ottanut kantaa. Siinä meillä on esimerkillinen presidentti, joka käytännössä ei tee mitään.

Suomi kuuluu EU:hun. Tällä hetkellä EU määrää Suomea vaikka on varsin eripurainen järjestö. Maailmassa se on menettänyt otettaan. Britannian Brexit määrittelee aika paljon tilannetta. Entiset Itä-Euroopan valtiot ovat oma ryhmänsä, joilla on vähän erilaisia käsityksiä asioiden hoidosta. Puolan taloutta kehutaan vaikka se saa EU:n tukirahoja joka vuosi yli 30 miljardia euroa. Miten Suomen talous loistaisikaan jos sekin saisi joka vuosi 30 miljardia euroa? Suomi on nettomaksaja EU:lle ja maksaa joka vuosi yli 2 miljardia euroa. Kreikalla ja Italialla on heikko talous, ja niitä Suomikin on joutunut paikkaamaan. Kreikan lainoja jouduttiin tukemaan, vaikka niitä olivat myöntäneet lähinnä saksalaiset yksityiset pankit. Oikea menetelmä olisi ollut antaa näiden saksalaisten pankkien kaatua eikä käyttää niihin suomalaisten verovaroja. Tämä oli verovarojen lahjoittamista yksityisille osakkeenomistajille. EU:n merkitys maailmassa ja sen taloudessa on taantuva. Eripuraisuus lisääntyy. Hyvin usein on sanottu, että EU kaatuu jossain vaiheessa.

Yhdysvalloilla on ollut hegemonia maailmassa Neuvostoliiton kaaduttua, mutta nyt se on menettämässä asemansa. Kiina, Venäjä ja Intia ovat muita maailman nousevia napoja. Venäjä on toipunut Neuvostoliiton kaaduttua ja on kasvanut yhdeksi voimatekijäksi maailmassa. Venäjä on maailman suurin valtio ja esimerkiksi sen luonnonresurssit ovat mittaamattomia ja ylivoimaisesti maailman suurimmat.. Tällä alueella kasvunäkymät ovat rajattomia. Venäjän talous kasvaa ja on nyt jo kuudennella sijalla maailmassa tällä hetkellä. Sotilaallisesti se kuuluu kolmen suureen joukkoon. Poliittisesti Venäjä on yksi johtavia valtioita maailmassa. Yhdysvallat on ottanut EU:n välineeksi Yhdysvaltojen ja Venäjän väliseen valtataisteluun. Tässä on käytetty hyväksi Ukrainan tilannetta, jota tarkoituksellisesti pidetään yllä. Venäjää vastaan Yhdysvallat käyttää sanktioita, joista nimenomaan EU joutuu kärsimään, ei Yhdysvallat. EU:ssa suurimpia  kärsijöitä  on Suomi. Euroopassa on tosin tendenssi päästä näistä sanktioista eroon. Varsinkin Kreikka, Italia ja jossain määrin Ranska ja Saksa ovat tätä mieltä. Puola ja Baltian maat ovat voimakkaasti sanktioiden puolesta. Suomelle olisi suuri etu päästä näistä sanktioista.

 Antti Rinne

Nykyään Antti Rinteen hallitus johtaa Suomea. Tämä hallitus on johtanut Suomea jo yli 100 päivää. Suurimman osan vaalilupauksistaan Rinne on pettänyt. Tämä on suomalainen tapa. Köyhien eläkkeitä piti korottaa 100 euroa kuukaudessa. Todellisuudessa vain joidenkin eläkeläisten eläkkeet nousivat joillakin senteillä. Aktiivimalli työttömyyden hoidossa piti poistaa heti. Näin ei ole tapahtunut. Sen sijaan hallitus lisäsi hurjasti poliittisten avustajien määrää ja rahaa tähän riitti yllin kyllin. Velkaa tullaan kasvattamaan, mutta sehän on jokaisen hallituksen vakiotehtävä.  Vaalilupaukset erityisesti vanhusten hoivapalveluihin ja hoitajamitoituksien  lisäämiseksi eivät toteudu, koska rahaa ei ole. Tosin rahaa riittää neljän korvetin rakentamiseen 1,3 miljardia euroa, operointiin 1,7 miljardia euroa ja yhteenlaskettuun elinkaareen vähintäänkin 3 miljardia euroa. Olen varma, että tämä ei riitä. Tosin on muistettava, että edellisten hallitusten Vanhasen, Kataisen, Stubbin ja erityisesti Sipilän hallitusten virheitä ei ole helppoa korjata nopealla aikataululla. Antti Rinne sanoi torstaina 12.9.2019 sanatarkasti näin : "Sanoisin näin, ylipäätään työllisyyspolitiikkaan, meillä on yli 400 000 ihmistä, jotka ovat työttöminä eri tavoin tällä hetkellä. Siellä on varmaan tuhansia, jotka eivät kuuluisi enää työnhakijoiksi vaan eläkkeelle, tämä kokonaisuus täytyy perata. Väitän, että siellä on satojatuhansia työvuosia näissä ihmisissä käytettävissä, jos me osataan oikealla lailla luoda polku työelämään." Rinne korostaa, ettei kustannusten hillintä "halpatyövoimalla" käy missään nimessä.

Suomi on hankkimassa uusia hävittäjiä, joiden on ennustettu maksavan 10 miljardia euroa. Mutta kaikkien edellisten kokemusten mukaan se tulee nousemaan huimasti riippuen tietenkin koneiden määrästä. On sanottu, että hanke nousee ainakin 30 miljardiin euroon. Monet pitävät etusijalla Lockheed Martin F-35 konetta. Tämä on tarjokkaista kaikkein kallein ja sen kehittäminen on tullut maksamaan Yhdysvalloille enemmän kuin mikään muu sotilasprojekti. Kone on yksimoottorinen, sen lentomatka on lyhyt, kantokyky pieni ja kehittelyssä on löydetty yhä tänä päivänä jatkuvasti teknisiä vikoja. Koneita on pudonnut hämärissä olosuhteissa eri puolilla maailmaa, viimeksi Japanissa. Yhdysvalloissa vain 30 % koneista on ollut käyttökunnossa huollon monimutkaisuuden takia. Kone on häivekone, mutta tekniikan kehittyessä tutkanäkymättömyys tulee menettämään merkityksensä. Tämän ovat kaikki sotilasasiantuntijat ilmoittaneet. Hävittäjät eivät ole puolustuksellisia aseita. Näitä ovat esimerkiksi ilmatorjuntaohjukset,  jotka ovat huomattavasti halvempia kuin hävittäjät. Lisäksi ne torjuvat myös muita ohjuksia mitä hävittäjät eivät juuri tee. Jos on pakko hankkia hävittäjiä niin mieluummin pienempi määrä ja tietenkin Euroopasta. Lisäksi kunnon ilmatorjuntaohjuksia.

Sipilän hallitukseen kuului puolustusministeri Jussi Niinistö. Hän oli natointoilija ja yritti liittää Suomea monin eri tavoin sotilasliitto Natoon. Suomalaisten enemmistö ei kuitenkaan kannata Suomen liittämistä Natoon. Siksi Niinistö toimi usein salaa, jopa niin, että hallitus ja tasavallan presidentti eivät tienneet asioista mitään. Yksi tällainen sopimus oli Suomen ja Naton välinen isäntämaasopimus. Viime vuosina Suomi on käyttänyt suunnattomia summia osallistuessaan natoharjoituksiin vuosittain. Tämä ei ole Suomen etujen mukaista. Venäjä pitää Suomen läheistä suhdetta Natoon vaarallisena tekijänä.

Yhdysvallat sanoi irti lyhyen ja keskimatkan ohjuksia rajoittavan INF-sopimuksen. Tämä on selvä vaaratekijä Euroopalle, koska Venäjä ilman muuta vastaa sopimuksen irtisanomiseen. Euroopassa on Yhdysvaltojen ydinaseita Belgiassa, Saksassa, Italiassa, Hollannissa ja Turkissa. Lisäksi Yhdysvalloilla on  tukikohdat lukuisissa muissa Euroopan maissa ja koko maailmassa yli 700. Mutta Naton suhteen Yhdysvallat on ilmoittanut Trumpin suulla, että se on kyllästynyt maksamaan Naton kuluja muiden puolesta. Oikeastaan Yhdysvallat ei tee mitään Natolla ja koko systeemin voisi purkaa. Se on aikansa elänyt. Näin sanoi Trump. Vaikea on myös Naton ja Turkin suhde. Turkki taistelee Venäjän ja Iranin rinnalla Syyriassa terroristeja vastaan. Turkki on toiseksi suurin Naton jäsen. Vastoin Yhdysvaltojen tahtoa se hankki venäläisiä S-400 ilmatorjuntaohjuksia aseistukseensa, jolloin Trump raivostui ja kieltäytyi myymästä Turkille F-35 hävittäjiä ja niiden osia. Turkin presidentti Erdogan ilmoitti, että se voi hankkia aseensa vaikka Venäjältä. Nato on siis nykyään aika eripurainen ja on todennäköistä, että se hajoaa ajan kuluessa. Ranskan presidentti Emmanuel  Macron ilmoitti, että ne ajat ovat ohi, jolloin Euroopassa luotettiin muiden apuun. Hän vaati, että Euroopan tulee perustaa armeija suojaamaan Eurooppaa Venäjältä, Kiinalta ja jopa Yhdysvalloilta.

 Turkin presidentti Erdogan tutkii venäläistä häivehävittäjää SU-57 MAKS-2019-näyttelyssä Moskovassa 27.8.2019.


Nykyaikana Euroopassa on paljon puhuttu, että tämä aika muistuttaa hämmästyttävän paljon aikaa ennen toista maailmansotaa. Näin on myös Suomen kohdalla. Suomen läheinen suhde Natoon on vaarallinen Suomelle. Usein sanotaan, että Nato on puolustuksellinen liitto, mutta tämä ei pidä paikkaansa.  Nato tai Naton jäsenet ovat hyökänneet lukuisia kertoja eri puolilla maailmaa. Pelkästään  hyökkäykset Jugoslaviaan tai Libyaan ovat hyvänä esimerkkinä asiasta. Jos jossain tapahtuu Naton ja Venäjän välinen konflikti voi Suomi joutua konfliktiin huolimatta siitä, onko Suomi muodollisesti Naton jäsen vai ei, jos meillä on yhteisiä sopimuksia. On muistettava, että Venäjän toiseksi tärkein kaupunki Pietari on yhä aivan rajamme takana. Siellä on asukkaita yhtä paljon kuin koko Suomessa ja se on neljänneksi suurin kaupunki koko Euroopassa. Jos olemme läheisessä suhteessa Natoon tai Naton jäseniä, olemme ilman muuta kohteina Venäjän puolustukselle. Kuten totesin jo aikaisemmin Yhdysvaltojen päävihollinen on Venäjä. Yhdysvallat näkisi mielellään Suomen sota-alustana hyökkäyksessä Venäjää vastaan. Tämä olisi ilman muuta katastrofaalista Suomelle. Jotenkin näyttää siltä, että Suomessa on paljon yhteneväistä ja samanlaisia tekijöitä ajassa ennen toista maailmansotaa ja tässä nykyajassa. Suomen olisi syytä yhä edelleen miettiä asemaansa ja naapurisuhteitaan läheisiin valtioihin. Puolueettomuus ja hyvät suhteet kaikkiin naapureihin on Suomelle turvallisin ja paras ratkaisu. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta jatkosodan loppumisesta.

 Postimerkki Pariisin rauhansopimuksesta vuodelta 1947. Akseli Gallen-Kallela. Ilmarinen kyntää kyisen pellon.


Ohessa edellisten osien osoitteet:

Jokaiselle kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan

80 vuotta

Talvisota

Jatkosota

Suomi sotien jälkeen







sunnuntai 22. syyskuuta 2019





SUOMI SOTIEN JÄLKEEN



YYA-sopimuksen allekirjoitustilaisuus 6.4.1948. Allekirjoittamassa Vjateslav Molotov. Vasemmalla Neuvostoliiton edustajia, Keskellä Josiv Stalin, oikealla Suomen edustajat, joiden joukossa mm. Urho Kekkonen

Jatkan sarjaani, jossa olen käsitellyt toisen maailmansodan vaikutuksia Suomeen ennen sotia, sotien aikana ja sotien jälkeen. Pakostakin kirjoituksestani jää pois paljon yksityiskohtia, mutta otan mukaan joitakin välttämättömiä aineksia ja uusia näkökulmia aiheisiin. Edelliset sarjan osat ovat Jokaiselle kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan ilm.13.8.2019, 80 vuotta ilm. 18.8.2019, Talvisota ilm. 25.8.2019 ja Jatkosota ilm. 7.9.2019. Tässä sarjassa yritän käsitellä asioita näkökulmista, joita harvoin otetaan esille. Monet ovat varmasti eri mieltä kanssani. Olen kirjoittanut tämän sarjan sen pohjalta, että harrastan historian tutkimista ja elämänkertojen lukemista. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta Suomen jatkosodan loppumisesta.

Kuten kirjoitin edellisessä osassa Suomi selvisi toisesta maailmansodasta ihmeen vähillä jälkiseuraamuksilla vaikka hävisi sodan. Alueellisia menetyksiä oli vain alueita Karjalassa, Viipurin kaupunki, Petsamon nikkelikaivokset ja yhteys Jäämerelle, Suomen lahden saaria sekä Sallan alue. Porkkala jouduttiin vuokraamaan 50 vuodeksi, mutta tämäkin aika lyhennettiin myöhemmin. Suomea ei miehitetty. Sotarikollisia ei hirtetty, kuten muissa valtioissa. He saivat vain lieviä vankeustuomioita ja suurin osa ei saanut mitään jälkiseuraamuksia. Mannerheim pakeni Sveitsiin, mutta häntä vastaan ei edes nostettu mitään syytettä. Sotakorvauksia jouduttiin maksamaan 300 miljoonan dollarin edestä, mutta tätäkin kevennettiin myöhemmin. Sotakorvauksista oli hyötyäkin, koska siitä seurasi se, että Suomi joutui kehittämään raskasta teollisuuttaan, josta tuli myöhemmin Suomelle paljon hyötyä. Erityisesti tästä hyötyi telakkateollisuus, mutta myös muu metalliteollisuus, joita jouduttiin pakon edessä kehittämään. Sotakorvaukset Suomi maksoi kokonaan ainoana maailmassa. Tämä muistetaan mainita usein, kun halutaan ilmentää suomalaista rehellisyyttä. On vaikea sanoa onko siitä ollut hyötyä, mutta tätä on pidetty Suomessa kunniakkaana asiana.

 Kenraalieversti Andrei Zhdanov allekirjoittaa sotakorvaussopimuksen 17.12.1944. Vasemmalla seisomassa J. K: Paasikivi.

Mannerheim oli valittu 4.8.1944 presidentiksi ja tästä alkoi rauhanprosessi. En mene rauhaprosessin yksityiskohtiin, koska siitä on kirjoitettu varsin runsaasti. Kuitenkin terveydellisistä syistä Mannerheim joutui matkustamaan leikattavaksi Tukholmaan ja sitten toipumislomalle Portugaliin. Jotkut sanovat tätä pakomatkaksi, ettei hän joutuisi sotasyylliseksi oikeudenkäynteihin. Maaliskuussa 1946 hän erosi presidentin virastaan ja muutti Sveitsiin, jossa ryhtyi sanelemaan elämänkertaansa, joka suoraan sanoen on hyvin epätäydellinen ja ei kovin rehellinen. Usein sanotaan, että mikään ei valehtele ihmisestä niin paljon, kuin itse kirjoitetut elämänkerrat. Mannerheimin sankari koko hänen elämänsä ajan oli Venäjän keisari Nikolai II ja hän ei koskaan päässyt irti Venäjän keisarikunnasta.  Elämänsä loppuun asti hän kantoi mukanaan Keisari Nikolai II:n muotokuvaa. Mannerheim kuoli 27.1.1951 (28.1.1951).

Carl Gustaf Emil Mannerheim pakeni Sveitsiin.

Mannerheimin jälkeen Suomen presidentiksi valittiin maaliskuussa 1946 J. K. Paasikivi. Paasikivellä oli Moskovassa varsin hyvä maine. Hän ymmärsi, että olisi Suomen etujen mukaista luoda hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon. Rauhansopimus allekirjoitettiin voittajavaltioiden kanssa Pariisissa 10. helmikuuta 1947. Voittajavaltiot, jotka allekirjoittivat Pariisin rauhansopimuksen, olivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. 6. huhtikuuta 1948 allekirjoitettiin Neuvostoliiton kanssa sopimus Ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta eli legendaarinen ns. YYA-sopimus. YYA-sopimuksella on huono maine, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että tämä takasi Suomeen rauhan todella moniksi vuosikymmeniksi. Paasikivi valittiin toiselle kaudelle presidentiksi 1950. Suomi liittyi 1955 Pohjoismaiden neuvostoon sekä Yhdistyneisiin kansakuntiin. Yksi Paasikiven uran huipentuma oli syksyllä 1955 tehty matka Moskovaan, jolloin Porkkalan vuokra-alue palautettiin Suomelle. Paasikiven saavutuksiin kuuluu myös, että sotakorvausten maksuaikaa pidennettiin ja nimellisarvoa alennettiin 300 miljoonasta dollarista 226,5 miljoonaan dollariin. Viimeinen sotakorvausjuna meni rajan yli 18. syyskuuta 1952. Sotakorvausjärjestelmä perustui tavaratoimituksiin, ei käteismaksuihin. Tämä oli selvä Suomen etu ja teollisuutta kehittävä vaikutus, josta oli myöhemmin valtavasti hyötyä, kuten tuossa jo aikaisemmin kirjoitin. Suomen kehitys hyvinvointivaltioksi lähti käyntiin. Vuonna 1956 Paasikiveä ei enää valittu presidentiksi.

Viimeinen sotakorvausjuna lähti Vainikkalasta 18.9.1952

Uudeksi presidentiksi valittiin 1956 Urho Kaleva Kekkonen, josta tuli kaikkien aikojen pisimpään ollut presidentti Suomen historiassa. Kekkonen jatkoi Paasikiven linjaa politiikassa. Tätä sanotaankin Paasikivi-Kekkosen linjaksi. Linjaa pidetään puolueettomuuslinjana, jossa kuitenkin otetaan Neuvostoliiton rajan turvallisuus huomioon. Kekkosella oli erittäin hyvä suhteet Neuvostoliittoon ja henkilökohtaiset suhteet sen johtajiin mikä johti siihen, että Suomi sai suhteellisen vapaat kädet toimia maailmassa. Paitsi YYA-sopimusta Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi bilateraalinen kaupankäynti. Tämä oli jatkoa metalliteollisuuspainotteisille sotakorvauksille ja erittäin edullista Suomelle. Tämä mahdollisti suuria yksittäisiä teollisia yhteistyöhankkeita, mutta myös ulkomaankauppaa se hyödytti. Esimerkiksi öljytoimituksia Neuvostoliitosta voitiin myydä ulkomaille.

Kekkonen ja Paasikivi

Maailmassa tajuttiin ihan hyvin, että Suomi kuului Neuvostoliiton valtapiiriin ja kukaan ei kyseenalaistanut sitä. Tosin CIA salaa yritti toimia ahkerasti Suomessa maan alla ja rahoitti erilaisia toimia ja järjestöjä sekä yksityisiä ihmisiä Neuvostoliittoa vastaan. Suomi-Neuvostoliitto-Seura (SNS), joka perustettiin jo heti 15. lokakuuta 1944 oli suurin seura maassa ja siihen kuuluivat kaikki suomalaiset silmäätekevät henkilöt. Järjestön tehtävänä oli vaalia Suomen ja Neuvostoliiton välisiä ystävällisiä suhteita ja sille muodostui vahva valtiollinen ja puoluepoliittinen luonne. Lisäksi Suomessa oli ns. "Kotiryssä" tapa, jossa jokaisella silmäätekevällä  poliitikolla oli oma "tukihenkilö" Neuvostoliiton konsulaatissa. Tämä oli normaali-ilmiö tuolloin ja henkilö, jolla ei ollut omaa "Kotiryssää" ei ollut mitään.

Urho Kaleva Kekkonen on todennäköisesti älykkäin Suomen presidentti kautta historian. Hänen henkilökohtaiset suhteensa tuolloisen Neuvostoliiton johtoon antoivat Suomelle käytännössä itsenäisyyden. Tämä luottamus antoi Suomelle vapaat kädet esimerkiksi liittyä Eftan jäseneksi jo 1961. Samana vuonna 30. lokakuuta alkoi ns. Noottikriisi. Sanotaan, että Noottikriisi oli Neuvostoliiton ja Kekkosen yhdessä suunnittelema tilaustyö tarkoituksena kaataa Honka-liitto ennen vaalikampanjaa ja antaa Kekkoselle aihe kaataa tuolloinen eduskunta. Kekkonen oli tuolloin matkoilla Yhdysvalloissa eikä tullut edes kriisin aikana Suomeen. Näin kekkonen varmisti uudelleenvalintansa. Tosin kaikki tutkimukset asiasta eivät ole yksimielisiä.

 Kekkosella oli erittäin hyvä suhde neuvostojohtajiin. Kuvassa Kliment Voroshilov, Nikita Hrustsov ja Kekkonen

Yleismaailmallisesti katsottuna Suomi eli hyvin turvallista elämää "Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton" kainalossa. Läntinen sotilasliitto Nato perustettiin 1949 ja vastapainoksi perustettiin itäinen Varsovan liitto 1955. Maailmassa vallitsi tasapaino kahden sotilasliittouman välillä.  Sanotaan, että vielä koskaan maailma ei ollut niin turvallinen paikka elää. Tosin rauhan katkaisi lyhytaikaisesti Kuuban ohjuskriisi 1962, joka johtui siitä, että Yhdysvallat oli sijoittanut ydinohjuksia Turkkiin jolloin Neuvostoliitto lähti tekemään samaa Kuubaan. Asia ratkaistiin sillä, että Yhdysvallat veti ohjuksensa pois Turkista ja Neuvostoliitto Kuubasta. Tosin Yhdysvallat hyökkäsi Vietnamiin ja alkoi Vietnamin sota 1961 - 1975, jota vastaan Suomessakin osoitettiin mieltä. Yhdysvallat hävisi sodan mutta Suomi sai elää rauhassa suuren Karhun kainalossa. Kuitenkin myöhemmissä tutkimuksissa on osoitettu, että Yhdysvalloissa oli suunnitelmia hyökätä Neuvostoliittoon ydinohjuksin ja lentokonein Suomen ilmatilan kautta ja Suomessakin oli kohteita, joihin olisi käytetty ydinohjuksia ja ydinpommeja, mutta tätä ei koskaan rohjettu lähteä toteuttamaan. Kaikki ymmärsivät, että tästä olisi voinut seurata ihmiskunnan tuho.

Urho Kaleva Kekkonen oli kahdeksas Suomen tasavallan presidentti. Presidenttinä hän toimi yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982, jolloin hän joutui eroamaan sairauden takia. Hän oli siis Suomen historian pitkäaikaisin presidentti. Hänen seuraajakseen valittiin 1982  Mauno Koivisto. Vuonna 1988 Koivisto valittiin toisen kerran presidentiksi. Koivisto korosti aluksi jatkavansa Kekkosen linjaa, mutta hänen kykynsä eivät yksinkertaisesti  siihen riittäneet. Hän oli heikko presidenttinä ja idänsuhteet kovin heikot. Koiviston aikana alkoi Suomessa presidentin valtaoikeuksien rajoittaminen, joka jatkuu yhä tänä päivänä. Tämä korostaa eduskunnan ja hallituksen vallan kasvattamista ja presidentin aseman voimakasta kaventamista. Presidentti Koiviston aikana tapahtui myös suuria mullistuksia maailmassa. Hänen aikanaan tapahtui Suomessa 1990-luvun alun suuri lama, joka on Suomen historian pahimpia talouskriisejä, pahempi kuin 1930-luvun lama Suomessa. Lamalla oli syvä vaikutus Suomen talouteen, erityisesti työllisyyteen, kulttuuriin, politiikkaan ja ilmapiiriin. Bruttokansantuote laski 13 % ja työttömyys nousi 3,5 %:sta 18,9 %:iin, todellisuudessa vieläkin suuremmaksi. Tästä Suomi ei ole vieläkään toipunut. Suoritettiin devalvaatio, joka osaltaan pahensi monien kohdalla entisestään tilannetta. Syntyi pankkikriisi, joka yksinkertaisesti hoidettiin väärällä tavalla. Se hoidettiin veronmaksajien rahoilla vaikka tehokkain keino olisi ollut ottaa pankit valtion haltuun ja myöhemmin sitten järjestellä asiat kuntoon. Mutta onneksi Koiviston presidentinkausi päättyi 1994.

Kekkonen ja tuleva presidentti Mauno Koivisto.

Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. En ryhdy spekuloimaan hajoamisen syitä, mutta seuraukset Neuvostoliitossa ja nuorella Venäjällä olivat aluksi kaameat. Tässä tilanteessa Suomi olisi voinut itsenäistyä täydellisesti, mutta Suomi liittyi EU:hun 1. tammikuuta 1995 ja menetti näin itsenäisyytensä. Suomen kansa on kansa, joka ei osaa eikä halua olla itsenäinen. Nyt Suomea hallitaan EU:sta Brysselistä käsin. Käytännössä Suomi ei voi juuri päättää mistään asioista itsenäisesti, ei edes kesäaikaan siirtymisestä. Varsinainen liittyminen ei tapahtunut enää Mauno Koiviston aikana, mutta koko liittymistä edeltävä prosessi tapahtui hänen aikanaan. Seuraavaksi presidentiksi valittiin 1.3.1994 Martti Ahtisaari. Hänen valintansa oli kaksivaiheinen. Hänen aikanaan siis Suomi allekirjoitti EU-jäsenyyssopimuksen.  Ahtisaari ei paljoakaan paneutunut Suomen sisäpolitiikkaan vaan viihtyi paljon ulkomailla. Presidentin valtaoikeuksia kavennettiin voimakkaasti Ahtisaaren presidenttikaudella. EU:hun liittymisen myötä eriarvoisuus alkoi kasvaa myös Suomessa. Tuolloin syntyivät leipäjonot ja ovat siitä lähtien olleet normaali ilmiö Suomessa. Suomi otti Euron käyttöön valuuttana 1.1.1999 ja käteisenä 2002. Monien asiantuntijoiden mielestä tämä oli suuri virhe. Mikään muu Pohjoismaa ei näin tehnyt. Näin Suomi menetti mahdollisuuden määritellä oman valuuttansa arvon. Vuoden 2000 presidentin vaaleihin Ahtisaari ei enää osallistunut.

Martti Ahtisaari

Suomen olisi syytä yhä edelleen miettiä asemaansa ja naapurisuhteitaan eri valtioihin. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta jatkosodan loppumisesta. Tulen jatkamaan sarjaa. 


Ohessa edellisten osien osoitteet:

Jokaiselle kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan

80 vuotta

Talvisota

Jatkosota




maanantai 16. syyskuuta 2019





TAPAHTUMIA







Tämän kesän lopussa ja syksyn alussa on tapahtunut paljon mielenkiintoisia asioita, joita en ole ehtinyt kommentoida. Ranskassa Biarritzissa pidettiin G7- kokous, Puolassa Varsovassa muistettiin 1.9.2019 toisen maailmansodan alkamisen 80-vuotispäivää, Moskovassa oli Maks 2019, joka on eräs maailman suurimmista ilmailunäytöksistä  ja Vladivostokissa oli Vladivostokin itäinen talousfoorumi, joka järjestetään joka vuosi.



G7-KOKOUS


Riitaisa G7 haluaa lähettää selvän viestin Brasilialle metsäpalojen...

Mutta aloitetaan Ranskasta Biarritsista, jossa 24.-26.8.2019 kokoontui G7-kokous. Kuten tavallista kokousta seurasi suuri mielenosoitusten kavalkadi, joita lehdistömme ei juuri kommentoinut. Kokouksen pääanniksi muodostui kommentointi pitäisikö Venäjä ottaa mukaan tähän kokoukseen? Ensimmäisenä Ranskan presidentti Emmanuel Macron otti asian esille ja Trump seurasi perässä. Heidän mielestään maailmassa ei mitään tärkeitä asioita voi päättää ilman Venäjää. Tällöin G7-kokous olisikin taas G8-kokous. Putin kommentoi, että Venäjä ei ole kiinnostunut tämmöisestä. Kokoukseen pitäisi osallistua vähintäänkin myös Kiina ja Intia ja mahdollisesti myös Turkki. Venäjä on paljon kiinnostuneempi G20-kokouksesta, koska siinä jotain järkeäkin. G7-kokouksen tulos jäi hyvin laihaksi. Puheenjohtaja Donald Tusk kommentoi "Edelleenkään ei ole varmuutta siitä, kykeneekö ryhmä löytämään yhteisiä ratkaisuja – ja tämänhetkiset globaalit haasteet ovat todella vakavia – vai juuttuuko se turhanpäiväisiin keskinäisiin kiistoihin. Viime vuosina on käynyt selväksi, että yhteisen sävelen löytäminen on yhä vaikeampaa, vaikka maailma tarvitsisi nyt yhteistyötämme aiempaa enemmän. Tämä saattaa olla viimeinen tilaisuus eheyttää poliittinen yhteisömme." Emmanuel Macron kommentoi kokouksen päätyttyä "Me näemme lännen hegemonian loppuvan maailmassa. Geopoliittiset olosuhteet muuttuvat. Maailmaan kasvaa uusia voimakkaita valtioita. Kiina ja Venäjä kasvattavat vaikutustaan. Tätä ei voi jättää huomiotta!".


VARSOVA


Lech Walesa

Puolassa Varsovassa muisteltiin 1.9.2019 toisen maailmansodan 80-vuotisalkamispäivää. Muistotilaisuus pidettiin Wetterplatten niemimaalla, jossa käytiin sodan ensimmäinen taistelu. Tilaisuuteen oli kutsuttu kaikkien voittajavaltioiden päämiehet paitsi Venäjän Vladimir Putinia. Yksikään näistä valtionjohtajista ei saapunut paikalle. Trump ilmoitti, ettei hän voinut tulla hurrikaani Dorianin takia. Tämä oli ilmiselvä tekosyy. Hän ei vain pitänyt tilaisuutta niin tärkeänä lentääkseen tuhansia maileja Puolaan. Myös Britannian Boris Johnsonilla oli omat ongelmansa ja Ranskan Emmanuel  Macron ei ilmoittanut syytä. Ainoa tärkeä henkilö tilaisuudessa oli Saksan liittokansleri Angela Merkel, joka pyysi anteeksi Saksan käytöstä sen hyökätessä Puolaan 1939. Siis niin absurdilta kuin kuulostaakin paikalla olivat vain sodassa hävinneiden valtioiden johtajia. Koko tilaisuus oli vähän absurdi. Neuvostoliitto oli voittanut Saksan ja tuhonnut 80 prosenttia sen joukoista. Neuvostoliitto oli menettänyt enemmän ihmishenkiä toisen maailmansodan aikana, kuin mikään muu valtio. Mm. Puolan entinen presidentti ja poliitikko, rauhanpalkinnon saanut Lech Walesa kommentoi, että ensimmäisenä olisi nimenomaan pitänyt kutsua tilaisuuteen Venäjän presidentti Putin. Varmaan silloin olisivat tulleet muutkin, kuin vain Saksan toisen maailmansodan liittolaiset. Walesan sanojen mukaan oli "hävytöntä" olla kutsumatta Putinia tilaisuuteen. Tämä osoittaa vain Puolan nykyisen poliittisen asenteen.


MAKS-2019


SU-57

Presidentti Erdogan tutustuu SU-57 hävittäjään.

Moskovassa pidettiin 27.8.-1.9.2019 kansainvälinen ilmailunäyttely MAKS-2019. Näyttely pidetään joka toinen vuosi ja se on eräs maailman suurimmista. Näyttelyssä vieraili Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan Putinin vieraana. Hän tutustui mm. Venäjän uusimpiin taisteluhävittäjiin mm. viidennen polven SU-57 hävittäjiin ja SU- 35S ja SU-30SM taisteluhävittäjiin sekä myös uusimpiin taisteluhelikoptereihin. Yhdysvallat on kieltäytynyt myymästä Turkille F-35 hävittäjiä tai niiden osia koska Turkki osti venäläisiä S-400 ilmatorjuntaohjuksia. Erdogan ilmoitti, että Turkki voi ostaa Venäläisiä hävittäjiä tilalle. Sitä paitsi F-35 hävittäjissä on ilmennyt jatkuvasti vikoja, joten ehkä ajatus on järkevä. Turkki sai juuri uuden erän S-400 ohjuksia.

Putin tarjoaa jätskit Erdoganille.

SU-35S



ULAN BATOR


Näin komeaa kunniakomppaniaa ei ole missään muualla.

Presidentti Putin ja Mongolia presidentti Haltmaagiin Battulga

Khalkhin Golissa Mongoliassa käytiin 3.9.1939 taistelu, jossa Mongolian ja Neuvostoliiton joukot voittivat Japanin joukot, jotka ajettiin pakosalle. Venäjän presidentti Vladimir Putin suoritti virallisen vierailun 3. syyskuuta 2019 Mongolian tasavaltaan, jossa vietettiin voiton 80-vuotisjuhlaa. Ulan Batorissa hänet otti vastaan Mongolian presidentti Haltmaagiin Battulga. Mongolia on pinta-alaltaan melkein viisinkertainen Suomeen verrattuna. Mongolia on rikas luonnonvaroiltaan, mutta toistaiseksi ei ole käyttänyt luonnonvaroja hyväkseen. Mongolia tuottaa kuparia ja fluoriittia ja lisäksi maassa on varsin merkittävät öljy- ja maakaasuvarat. Lisäksi maassa on runsaasti kivihiiltä, molybdeeniä, fosfaattia, tinaa ja kultaa, mutta pääasiassa toistaiseksi maa saa elantonsa maanviljelystä. Maa on sisämaa ja sillä ei ole yhteyksiä mihinkään meriin. Vierailullaan Ulan Batorissa (suom. Punaiset soturit) allekirjoitettiin ystävyys- ja strateginen kumppanuussopimus Venäjän ja Mongolian välille. Tämä oli jo toinen tapaaminen presidenttien välillä tänä vuonna. Venäjä tarjosi Mongolialle suoria yhteyksiä Kaukoidän satamiin. Mongolia haluaa liittyä Euraasian talousunioniin. Unohdin kirjoittaa, että myös Turkki on halukas liittymään Euraasia talousunioniin. Euraasian talousunionin jäsenmaita ovat Venäjä, Valko-Venäjä, Armenia, Kazakstan ja Kirgisia.

Kunniakomppaniaa



VLADIVOSTOK


Vasemmalta haastattelija, Japanin pääministeri Shinzo Abe, Intian pääministeri Narendra Modi, Vladimir Putin, Mongolian presidentti Halmaagin Battulga ja Malesian pääministeri Bin Mohamad.

Vladivostokissa järjestettiin 4.- 6. syyskuuta 2019 jokavuotinen Itäinen talousfoorumi, johon osallistui maailman johtavia politiikkoja, liikemiehiä, tutkijoita ja asiantuntijoita Aasian ja Tyynenmeren alueen maista. Tilaisuus edustaa ylivoimaisesti suurinta osaa ihmiskuntaa. Tilaisuus järjestettiin jo viidennen kerran. Joka vuosi tilaisuudessa on jollain valtiolla pääosa. Viimevuonna se oli Kiinalla ja tänä vuonna se oli Intialla. Intian pääministerillä Narenda Modilla oli näin ollen tärkeä rooli foorumissa. Suurin valtuuskunta oli kuitenkin Kiinalla. Mukana olivat myös Etelä- ja Pohjois-Korea, Pohjois-Korea ensimmäistä kertaa. Narenda Modi ilmoitti, että Intia sijoittaa Vladivostokiin miljardi dollaria. Japanin pääministeri ehdotti Putinille rauhan solmimista Japanin ja Venäjän välille. Putin vastasi, että asia ei ole niin yksinkertainen. On paljon ratkaistavia asioita. Muistutan, että viimevuonna Putin ehdotti samaa, mutta Japani halusi ensin Kuriilien saaret ennen rauhanneuvottelujen aloittamista. Näin neuvotteluista ei tullut mitään.

Tänä vuonna oli jo kolmas kerta kun Narendra Modi ja Putin tapasiva.

Vladivostok on tällä hetkellä voimakkaasti kehittyvää aluetta. Venäjä on keskittänyt kauppaansa itään, koska Eurooppa ei oikein "vedä" ja kauppa on hidastunut. Idässä ei ole kauppaa hidastavia sanktioita. Kaukoitä on voimakkaasti kehittyvää aluetta. Siellä on suuret teollisuusvaltiot Kiina, Intia, Etelä-Korea ja Japani. Nämä tarvitsevat yhä enemmän energiaa, jota Venäjällä on yllin kyllin. Alueelle on rakenteilla lukuisia Kaasu- ja öljyputkia. Venäjä panostaa nykyään tehokkaasti alueeseen. Vladivostokissa on vapaakauppasatama ja telakka-alue, jossa rakennetaan mm. maailman suurimpia aluksia, atomijäänsärkijöitä jne. Sinne on suora rautatieyhteys Euroopasta. Se on koillisväylän päätepiste. On ilman muuta selvää, että Vladivostokilla on suuri tulevaisuus paitsi poliittisesti myös taloudellisesti.




SUOMI FINLAND


Miksi mennä merta edemmäs kalaan kun meillä on omakin malka silmässä? Suomessa pidettiin mielenosoituksia Brasilian metsäpalojen takia. Suomi on soiden luvattu maa. Joidenkin tietojen mukaan Suomi on prosentuaalisesti maailman soisin maa. Suo on suuri hiilinielu. Kuitenkin Suomessa jatkuvasti ojitetaan, kuivataan soita ja poltetaan turvetta, joka saastuttaa enemmän kuin kivihiili. Näillä toimenpiteillä paitsi saastutetaan vesistöjä saastutetaan myös ilmastoa. Suomen luonnonsuojeluliitto ilmoittaa, että Keski-Suomi on soiden ja niiden luonnonvarastojen tuhoamisen keskus maailmassa. Tässä maakunnassa ilmasto on lämmennyt jo noin 2-3 astetta eli noin kaksinkertaisesti maapallonlämpötilan keskimääräiseen nousuun verrattuna. Kansainvälisten määrittelyjen mukaan turve ei ole bioenergiaa (YK, EU, IPCC ovat näin ilmoittaneet). Mutta näin ei ole Suomessa. Suomessa pyritään huijaamaan sillä, että turpeenpoltto lasketaan mukaan biotalouteen. Suot ja orgaaniset maaperät sisältävät 30 prosenttia kaikesta maaperän hiilestä, mutta ne kattavat vain kolme prosenttia maanpinta-alasta. Turve on varastoitunutta hiiltä. joka on kertynyt soihin 5000 -10 000 vuoden aikana. Turpeen poltosta vapautuu 8-11 miljoonaa hiilidioksiditonnia vuodessa. Turpeen käytöstä aiheutuu noin 20 prosenttia Suomen energiatuotannon hiilidioksidipäästöistä. Hiilidioksidi säilyy ilmakehässä vuosisatoja. Turvetta kerryttävä suo toimii tehokkaana hiilinieluna.  Etelä-Suomen suoluontotyypeistä 3/4 on uhanalaisia. Ahneus voittaa eettisyyden.  Suoalueiden suojelu, ennallistaminen ja hyvä hallinto ovat keskeisiä välineitä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi. Suot ovat Suomen kansallisaarre. Suomen nimikin jo viittaa siihen.

Se, että mennään mukaan osoittamaan mieltä Brasilian metsäpalojen takia osoittaa suomalaisten itsenäisyyden puutetta. Ei ajatella järjellä vaan tehdään, koska muutkin tekevät. Tämä on tyypillistä suomalaista toimintaa. Emme halua olla itsenäisiä, itsenäisesti ajattelevia. Mennään eduskuntatalon rappusille osoittamaan mieltä Brasiliasta kuin lampaat laumassa huomioimatta, että omallakin takapihalla on asiat vinossa. Eikö kaikkein järkevintä olisi ensin hoitaa omat asiat kuntoon omassa maassa ja sitten mennä osoittamaan mieltä siitä mitä tapahtuu tuhansien kilometrien päässä? Soiden ojituksen ja kuivauksen kieltäminen voitaisiin hoitaa hetkessä, mutta haluja ja järkeä siihen ei ole. Antaa vain muiden kärsiä, kunhan ei osu omalle kohdalle. Meillä olisi helposti saatavilla täysin saasteetonta energiaa ihan naapurista. Biokaasu on käytännössä poltettaessa saasteetonta ja energisesti hyvin tehokasta. Meillä ei vain riitä halua siihen. Tästä kärsii koko maapallo ja sen ilmasto, emme pelkästään me suomalaiset. Mutta eipä ole näkynyt eduskuntatalon rappusilla mielenosoitusjoukkoja osoittamassa mieltä soiden tuhoamista vastaan.

Uusi uutinen oli, että SF6-eriste on 23 500 kertaa  hiilidioksidia pahempi kasvihuonekaasu ja sen käyttö lisääntyy voimakkaasti. Syynä on vihreä energia. SF6-kaasua käytetään eristeenä mm. tuulivoimaloissa, erilaisissa kytkinlaitoksissa. Rikkiheksafluoridi eili SF6 on voimakkain ihmiskunnan tuntema kasvihuonekaasu. Se säilyy ilmakehässä ainakin 1 000 vuotta. Pääasiassa tätä kaasua käytetään tuulivoimaloissa, aurinkoenergian tuottamisessa, maalämmön tuottamisessa jne. Kaasua ei esiinny luonnossa vaan se tuotetaan. Kaasu on erinomainen eriste ja se on halpa tuottaa. Cardiffin yliopiston tutkimuksen mukaan vuonna 2017 SF6-kaasun päästöt pelkästään EU:n alueella vastasi samaa kuin teille olisi tullut 1,4 miljoonaa uutta autoa. Lisäksi tuulivoimaloiden ja aurinkopaneeleiden valmistaminen saastuttaa enemmän kuin niiden elinikä vähentää ilmansaasteita ainakin meidän leveysasteillamme.






lauantai 7. syyskuuta 2019





JATKOSOTA



Alkuperäinen kuva: yksityiskokoelma, kuvaa ei ole ennen julkaistu.

Talvisotaa seurasi välirauha. Välirauhaksi kutsutaan ajanjaksoa Moskovan rauhasta 13. maaliskuuta 1940 jatkosodan alkuun 25. kesäkuuta 1941. Vaikka Suomessa vallitsi rauha, Euroopassa jatkui sota. Saksa valtasi Tanskan, Norjan, Ranskan, Alankomaat, Belgian ja Luxemburgin.  Taistelu Britanniasta alkoi. Tänä aikana Suomessa jatkettiin suhteiden parantamista Saksaan ja Suomesta tuli yhä enemmän Saksan liittolainen. Talvisodassa Suomi oli menettänyt osan Karjalaa ja yhdeksi tekijäksi muodostui siirtoväen asuttaminen. Ruotsi ei joutunut sodan kohteeksi ja omituiseksi ilmiöksi muodostui 7. - 8. syyskuuta 1940 kolmimaaottelu Suomi, Ruotsi ja Saksa.

Tuona aikana Suomi alkoi kuitenkin varustautumisen. Saksan erikoislähettiläs Karl Schnurre tuli Suomeen 5. toukokuuta, jolloin Risto Ryti tiedusteli mahdollisuutta hankkia Suomelle aseita Saksasta. Berliinissä käydyissä kauppaneuvotteluissa saksalaiset vihjasivat, että Saksan todellinen vihollinen oli Neuvostoliitto. Heinäkuun lopulla Saksan virkamies Ludwig Weissauer tiedusteli Mannerheimilta ja Rytiltä Suomen asennetta mahdollisessa Neuvostoliiton ja Saksan välisessä sodassa. Herman Göringin luottomies Joseph Veltjens vieraili 17. elokuuta Suomessa, ja hänen kanssaan Ryti ja Mannerheim sopivat, että Saksasta toimitetaan runsaasti sotatarvikkeita Suomelle. Samalla sovittiin kauttakulkusopimus, jossa Saksa saisi huoltaa Pohjois-Norjassa olevia joukkojaan Suomen kautta. Kauttakulkusopimus pyrittiin pitämään salassa, mutta kun ensimmäiset alukset saapuivat 21. syyskuuta 1940 Suomen rannikolle asia paljastui. Asiasta ei noussut kuitenkaan mitään hälyä. Kenraali Paavo Talvela vieraili syksyn 1940 aikana peräti neljä kertaa Saksassa ja selvitteli avun ja aseavun saamista tarvittaessa. Selvästikin Suomi aloitti sotavalmistelut jo tuolloin.

Saksan sotilasasiamies eversti Rössing pyysi lokakuussa 1940 Suomen sotilastietoja laitteista, maastosta ym. Mannerheim ja Suomen ylin sotilasjohto suostuivat tähän. Saksa ilmoitti Suomelle, että mahdollinen hyökkäys Neuvostoliittoon tapahtuisi aikaisintaan vuoden 1941 keväällä. Marraskuussa Neuvostoliitto vaati Saksaa vetämään kaikki joukkonsa pois Suomesta, mutta tähän eivät Saksa eikä Suomi reagoineet millään tavoin. Joulukuussa kenraali Talvela vieraili Berliinissä ja keskusteli Saksan sotilasjohdon kanssa tulevaisuuden sotilaallisista näkemyksistä. Talvelan piti välittää viesti Suomen yleisesikunnalle: tieto Suomen sotilaallisesta valmiudesta. Tammikuun 30. 1941 kenraali Erik Heinrichs matkusti Berliiniin, jossa hän tapasi saksalaisen kenraalieverstin Franz Halderin ja kenraali Friedrich Pauluksen.  Saksa esitti ehdotuksen, jossa saksalaiset joukot hyökkäisivät  Pohjois-Suomen kautta Neuvostoliittoon. Tätä matkaa kutsutaan "kenraali Heinrichsin ratkaisevaksi Saksan matkaksi". Operaatio "Barbarossa" alkoi hahmottua. Helmikuusta lähtien suomalaiset ja saksalaiset sotilasjohdot pitivät asian tiimoilta jatkuvasti yhteyttä. Helmi-maaliskuussa kenraali Hans-Georg von Seidel ja eversti Erich Buschenhagen vierailivat Suomessa ja tutustuivat eversti Kustaa Tapolan johdolla koko Suomen itärajaan Suomussalmelta aina Petsamoon saakka.

Huhtikuussa aloitettiin suomalaisten vapaaehtoisten värvääminen Waffen-SS Wiking -divisioonan suomalaispataljoonaan, joiden raakuuksista on viime aikoina polemisoitu varsin runsaasti. Toukokuussa Suomen ja Saksan sotilasvaltuuskunnat tapasivat useita kertoja. Saksan pääesikunnan päällikkö kenraali Alfred Jodl selosti Saksan tulevaa hyökkäystä. Hän kertoi mm. että Norjassa olevat saksalaiset joukot hyökkäisivät Suomen läpi kohti Muurmannin rataa. Samalla esitettiin yhteistyötä Saksan ja Suomen joukkojen välillä. Esitettiin mm. että Suomi osallistuisi hyökkäykseen Leningradia kohti. Kesäkuussa pidettyjen neuvottelujen jälkeen saksalaiset pitivät selvänä, että Suomi on Saksan liittolainen tulevassa sodassa. Risto Ryti totesi, että sodan syttyessä "Suomi ei voisi pysyä toimettomana tarkkailijana. Jos Neuvostoliitto ei hyökkää kuuden päivän kuluessa, niin Suomi tekee sen". Tämä merkitsi selkeästi sopimuksen syntymistä Suomen ja Saksan välille.

Suomessa tämä merkitsi sitä, että alettiin unelmoida talvisodassa luovutettujen alueiden takaisinsaamisesta. Lisäksi yritettiin perustella tieteellisesti sitä, että koko Itä-Karjala kuuluisi Suomelle. Monet haaveilivat "Suursuomen" syntymisestä. Varsinkin sotilasjohdossa tämä oli yleistä. Monet haaveilivat Suomen alueen kasvattamista Kuolan niemimaalla ja etenemisestä aina Uralin vuoristoon saakka. Saksa oli menestynyt Länsi-Euroopan valloituksessa niin nopeasti ja tehokkaasti "salamasodan" (Blitzkrieg) ansiosta, että se antoi Suomelle kuvan helposta valloitussodasta. Lisäksi talvisodassa Neuvostoliitto osoitti heikkoutta, joten odotettiin menestystä tulevassa sodassa. Tietenkin "ryssäviha" kantoi oman hedelmänsä tähän kasaan. Suomessa ei vain tiedetty, että Saksalla oli salainen suunnitelma, jossa Suomesta tehtäisiin vain yksi maakunta lisää Saksaan ja suomalaisista saksalaisten orjia.

Kesäkuun 8. päivänä saksalaiset joukot aloittivat siirtymisen Norjasta Suomen Lappiin. Jo 7. kesäkuuta Norjasta siirtyi SS-taisteluryhmä Nord rajan yli kohti etelää, kuten oli sovittu saksalaisten kanssa. Saksalaisten kanssa tehtyjen sopimusten mukaisesti tehtiin Suomessa liikekannallepano, joka tapahtui 17. kesäkuuta. Petsamon nikkelivaroista suurin osa meni Saksan käyttöön. Lopulta Suomen ulkomaankaupastakin 90 prosenttia tapahtui Saksan kautta. Kaikkea yhteistyötä on tässä mahdotonta luetella, mutta väite, että Suomi olisi käynyt erillistä sotaa, kumoutuu totaalisesti. Suomi oli Saksan liittolainen. Suomi antoi maa-aluettaan Saksan käyttöön, alisti joukkojaan Saksalle ja sai aseapua Saksalta. Suomen Lapin rintama oli saksalaisten käytössä ja eteläosa suomalaisten vastuulla. Kesäkuun 21. päivänä Suomen hallitus määräsi 45 000 Neuvostoliiton rajoilla asunutta suomalaista evakuoitaviksi.

Kuva: yksityiskokoelma.

Ja sitten se alkoi, nimittäin jatkosota. Alkoi operaatio "Barbarossa". Saksa hyökkäsi Neuvostoliittoon yöllä 22. kesäkuuta 1941. Neuvostoliitto tuli täysin yllätetyksi. Saksalla oli valtava ylivoima joukoissa ja aseistuksessa. Saksalaiset pommikoneet lensivät Suomen ilma-alueen halki Neuvostoliittoon mm. jopa Leningradin seuduille 21. -  22. välisenä yönä pommituslennoille. Ne käyttivät suomalaisia lentokenttiä tankkaukseen ja suomalaisia radioasemia suunnistukseen. 21-22. päivän välisenä yönä saksalaiset yhteistyössä Suomen Valtiollisen poliisin kanssa valtasivat Neuvostoliiton Petsamon konsulaatin ja pidättivät koko konsulaatin henkilökunnan perheineen. Saksan merivoimat käyttivät Suomen merialuetta ja satamia hyväkseen. Suomalaiset ja saksalaiset sukellusveneet aloittivat 22. päivänä Suomenlahden miinoittamisen tarkoituksena sulkea Neuvostoliiton laivasto Suomenlahdelta. Suomalaiset miinoittivat mm. Viron edustaa. Adolf Hitler julisti radiossa 22. kesäkuuta Suomen taistelevan yhdessä Saksan kanssa Neuvostoliittoa vastaan. Se viestitti maailmalle, että Suomi oli liittoutunut Saksan kanssa tässä sodassa. Seurauksena neuvostoliittolaiset lentokoneet tekivät ensimmäiset pommihyökkäykset 22. kesäkuuta myös Suomeen. Sotatoimet alkoivat myös Suomea vastaan. Kaiken tämän mukaan ns. "ajopuuteoria", jonka mukaan Suomi ajautui jatkosotaan ilman omaa syytään, romuttui täysin. Nykyään se ei enää ole käypä termi.

Kuva: yksityiskokoelma. Kuvaa ei ole aikaisemmin julkaistu.  Viipuri valloitettiin 1941.

Suomalaiset joukot hyökkäsivät Neuvostoliittoon 25. kesäkuuta 1941. Suomalaisilla oli noin kaksinkertainen ylivoima. Lähdettiin hakemaan revanssia. Jotkut lähtivät rakentamaan "suursuomea".  Suomalaiset joukot valtasivat nopeasti talvisodassa menetetyt alueet ja vähän siitä ylikin, yli Syvärin ja lähelle Leningradia. Monet olisivat jatkaneet Uralille asti. Ajateltiin, että tämä sota on nopeasti ohi.  Menestyksestä johtuen ajateltiin, että pian päästään kotiin syystöihin ja syyskylvöihin tai ainakin joulunviettoon ja sitten kevätkylvöihin. Mutta ei se niin käynyt. Suomalaiset pysäytettiin. Siinä Mannerheim teki varsin viisaasti. Suomihan oli jaettu kahtia saksalaisten ja suomalaisten kesken. Saksalaiset joukot toimivat Lapissa. He eivät osanneet sotia niissä maisemissa. He eivät pystyneet katkaisemaan Muurmannin rataa eivätkä pystyneet etenemään Murmanskiin. Suomen rintamilla alkoi kaksi vuotta kestänyt asemasota. Vuoleskeltiin lampunjalkoja ja aseteltiin kivireunuksia upseereiden korsujen tienvarsiin.

Suomen jatkosodassa valtaama alue.

Saksalaiset joukot etenivät syksyn 1941 aikana nopeasti Leningradin ja Moskovan edustalle. Saksalaiset kutsuivat hyökkäystä operaatio Barbarossaksi, Neuvostoliitto nimitti sotaa "Suureksi isänmaalliseksi sodaksi (ven. Великая Отечественная Война, Velikaja Otetšestvennaja Voina)". Saksalaisten liittolaisia Suomen lisäksi olivat Italia, Unkari, Romania ja Bulgaria. Kaikista näistä maista oli joukkoja hyökkäämässä Neuvostoliittoon. Sitten hyökkäys pysähtyi. Saksalaiset pääsivät jopa 8 kilometrin päähän Moskovasta. Monet näkivät Moskovan jo omin silmin. Taistelu Moskovasta käytiin 30. syyskuuta 1941 - 7. tammikuuta 1942 välisenä aikana. Neuvostoliittolaiset voittivat taistelun ja saksalaiset ajettiin 200 kilometriä takaisin länteen. Tämän lähemmäksi Moskovaa saksalaiset eivät enää koskaan päässeet. Tämä oli ensimmäinen taistelu, jonka saksalaiset olivat hävinneet toisen maailmansodan aikana.  Tärkeää roolia näissä taisteluissa esittivät pakkaset, joihin saksalaiset eivät olleet osanneet varautua ja neuvostoliittolaisten uusi panssarivaunu T-34 sekä neuvostoliittolaisten taistelutahto ja sitkeys.

Ilmeisesti tämä häviö herätti Mannerheimin ja joitakin muita Suomen johdossa ajattelemaan, että Saksa loppujen lopuksi kuitenkin häviää sodan. Mannerheim tiesi, miten venäläiset taistelevat. Ilmeisesti siksi hän pysäytti suomalaisten etenemisen. Itärintama tuohon aikaan  oli noin 3 000 kilometriä pitkä ja Suomen osuus tuosta oli kolmas osa, 1 100 kilometriä. Jos Suomi olisi irtautunut tuossa vaiheessa sodasta, Suomella olisi ollut paljon etuja. Mutta Suomen tyhmä poliittinen johto ja "ryssäviha" oli liian kova pala. Oltaisiin voitu välttyä lähes 97 000 kuolleelta suomalaiselta nuorelta mieheltä haavoittuneista puhumattakaan. Neuvostoliitto olisi voinut kohdistaa kaikki voimansa saksalaisten kukistamiseen. Toinen maailmansota olisi loppunut jo paljon aikaisemmin. Mutta Mannerheimille ei merkinnyt ihmishenki mitään. Hän ei edes yrittänyt. Kunnia oli hänelle tärkeämpi.

Alkuperäinen kuva: yksityiskokoelma, kuvaa ei ole ennen julkaistu. Täisotaa!

Asemasodan aikana paitsi että askarreltiin lampunjalkoja ja kivireunustettiin upseereiden korsujen tienvarsia, vangittiin valloitetulta Karjalan alueelta kaikki venäjää kotikielenään puhuvat siviilit ja suljettiin vankileireihin. Vanhukset, naiset ja lapset suljettiin leireihin, joissa heitä kohdeltiin samoin kuin saksalaiset juutalaisia. Asiasta on vaiettu ja sitä on tutkittu hyvin vähän. Kohtelu oli raakaa ja ihmisiä kuoli nälkään suuret määrät. Asiaa on pyritty vähättelemään toteamalla, että suomalaisillakaan ei ollut ruokaa. Samoin kohdeltiin Neuvostoliittolaisia sotavankeja. En esitä tässä lukuja, koska mitään varmoja ei ole.

Alkuperäinen kuva: yksityiskokoelma, kuvaa ei ole ennen julkaistu. Kortinpeluuta korsun edessä.

Merkittävimpiä tapahtumia etelämpänä oli Leningradin (suom. Leninin kaupunki) piiritys, joka alkoi jo 8. syyskuuta 1941. Piiritys kesti lähes 900 päivää ja sen aikana kuoli eri tietojen mukaan jopa yli 800 000 ihmistä. Saksalaiset yrittivät saada suomalaisia osallistumaan piiritykseen, mutta Mannerheim ei tätä halunnut. Leningrad eli entinen Pietari oli hänen kotikaupunkinsa, jossa hän vietti suurenmoisen osan elämäänsä. Mannerheim lähti 20-vuotiaana Pietariin ja pääsi opiskelemaan 1887 Nikolajevin ratsuväen opistoon. Siellä hän menestyi hyvin ja hänet ylennettiin kornetiksi. Hän pääsi keisarinnan Chevalier-kaartin ratsuväen rykmenttiin, jossa hänet ylennettiin kaartinluutnantiksi sitten kaartinaliratsumestariksi ja edelleen kaartinratsumestariksi. Siellä hän vietti railakasta yöelämää, huvitteli ja rakasti. Siellä hän meni naimisiin, sai kaksi tytärtä ja palveli keisari Nikolai II:sta. Hän osallistui keisarin kruunajaiskulkueeseen yhdellä kunniapaikalla. Hitler oli uhannut, että kun Leningrad valloitetaan, hän ei jätä kaupungista kiveä kiven päälle. Eihän tähän Mannerheim halunnut osallistua. Hänestä Pietari oli maailman kaunein kaupunki. Keisari Nikolai II oli hänen suurin sankarinsa. Hän piti koko elämänsä ajan keisari Nikolai II muotokuvaa mukanaan. Pietarista oli tullut Mannerheimille kohtalon kaupunki, josta hän ei päässyt koko elämänsä aikana.

Mannerheim vietti 75-vuotispäiväänsä 4.6.1942. Yllätysvieraakseen hän sai Adolf Hitlerin. Tosin vierailu ei ollut mikään yllätys, kuten on annettu ymmärtää vaan Suomen ylimmästä sodanjohdosta eräät (nimiä mainitsematta) olivat pyytäneet Hitleriä marsalkan syntymäpäiville. Hitlerin vierailu ei ollut mieluista marsalkalle, koska hänellä oli vahva antipatia saksalaisia kohtaan. Hänhän oli taistellut upseerina Venäjän joukoissa saksalaisia vastaan ensimmäisessä maailmansodassa ja tämä antipatia säilyi läpi koko hänen elämänsä. Hitlerin vierailu aiheutti joitakin poikkeusjärjestelyjä. Hitler oli vegetaristi eikä syönyt lihaa missään muodossa. Lisäksi hän oli absolutisti eikä käyttänyt alkoholia, mitä taas Mannerheim käytti päivittäin. Mannerheimin kuuluisa ruokaryyppy "Marskin ryyppy" oli piripintaan täytetty väkevä alkoholiannos. Alkuperäisen ryypyn juomasekoitus on kadonnut eikä sitä tiedä kukaan. Lisäksi Hitler ei polttanut ja hän oli kuuluisa siitä, että hänen lähistöllään ei myöskään saanut polttaa rangaistuksen uhalla. Tästä Mannerheim ja hänen juhlaseurueensa eivät välittäneet, vaan he polttelivat koko syntymäpäiväjuhlallisuuksien ajan. Mannerheim poltti sikareita.

Juhlat pidettiin Immolassa Marskin junan salonkivaunussa. Juhlat tulivat kuuluisiksi siitä syystä, että suomalainen Yleisradion ääniteknikko Thor Damen heitti juhlavaunun hattuhylylle mikrofonin, jolla keskustelua tallennettiin salaa. Nauha on tiettävästi ainoa dokumentti Hitlerin ei-julkisesta puhe- ja keskustelutyylistä. Hitlerin keskusteluista käy ilmi, että saksalaisten taistelu Neuvostoliittoa vastaan ei ollutkaan niin ilmeisen helppoa, kuin oli kuviteltu. Hitler mm. valitti, että venäläisten panssarivoimien voima tuli täytenä yllätyksenä. Sota Neuvostoliittoa vastaan ei sujunutkaan, kuten oli suunniteltu. Tästä Mannerheim ja jotkut Suomen ylimmässä sodanjohdossa ymmärsivät, että Saksa tulee häviämään sodan. Tästä käytiin myöhemmin Suomen päämajassa Mikkelissä polemiikkia, mutta asialle ei tehty vielä mitään. Hitler olisi halunnut, että suomalaiset olisivat osallistuneet Leningradin piiritykseen ja katkaisseet Muurmannin radan, mutta Mannerheim ei tähän suostunut, koska hän alkoi ymmärtää kokonaistilannetta. Saksalaiset eivät itse kyenneet Muurmannin radan katkaisemiseen. Muurmanskiin toimitettiin länsivaltojen sotatarvikkeita Neuvostoliittoon laivasaattueissa, jotka sitten junailtiin rintamalle Muurmannin rataa pitkin. Tosin tällä tarvikekuljetuksella ei ollut mitään merkitystä sodan lopputulokseen. Neuvostoliitto maksoi kaikki tarvikkeet viimeistä centtiä myöten.

Koko sodan ja samalla Suomen jatkosodankin ratkaiseva taistelu käytiin Stalingradissa (suom. Stalinin kaupunki) 23. elokuuta 1942 - 2. helmikuuta 1943 välisenä aikana. Neuvostoliittolaiset voittivat taistelun ja Saksa menetti yli 850 000 sotilasta. Tästä alkoi saksalaisten perääntyminen. Saksalaisia johti kenraali Friedrich Paulus. Hän tuli kuuluisaksi siitä, että Hitler ylensi hänet marsalkaksi ennen hänen antautumistaan ja näin ollen hän oli ensimmäinen saksalainen marsalkka, joka koskaan oli antautunut viholliselle. Myöhemmin Paulus siirtyi Neuvostoliiton puolelle ja neuvoi miten saksalaiset olivat ryhmittyneet ja miten heitä vastaan kannatti taistella. Päivä saksalaisten antautumisesta, siis 3. helmikuuta 1943, Suomen hallituksen sisäpiiri kokoontui Mannerheimin kutsusta Mikkelin päämajaan. Mukana olivat Mannerheim, Väinö Tanner, presidentti Risto Ryti, pääministeri J. W. Rangell ja ulkoministeri Rolf Witting. Kokouksessa päämajan tiedustelujohtaja Aladar Paasonen esitti, ettei Saksa enää kykene voittamaan Neuvostoliittoa. Neuvostoliitto tulisi voittamaan sodan. Tämä merkitsi sitä, että myös Suomi häviäisi jatkosodan. Näin ollen Neuvostoliitto tulisi yhä olemaan Suomen naapuri ja sen kanssa olisi pyrittävä rauhaan. Sama esitettiin myös eduskunnan ulkoasiainvaliokunnalle. Eduskunnassa ei kuitenkaan hyväksytty Paasosen ja Mannerheimin näkemystä vaan osa kansanedustajista väheksyi sitä. "Ryssäviha" oli niin syvällä. Tuona keväänä Suomi kuitenkin aloitti rauhantunnustelut Neuvostoliiton kanssa.

Toisen maailmansodan kuuluisin panssarivaunu neuvostoliittolainen T-43

Saksalaiset päättivät pysäyttää Neuvostoliiton etenemisen Kurskin kaupungin lähettyvillä. Syntyi maailman kaikkien aikojen suurin panssaritaistelu Kurskin taistelu 4. - 22. heinäkuuta 1943. En mene lukuihin, koska niitä riittää niin erilaisia, mutta muutama pääperiaate on hyvä tietää. Saksalaiset olivat koonneet paikalle kaikkein uusimmat uuden sukupolven panssarivaunut Pantterit (Panther) ja Tiikerit (Tiger). Niissä oli kuitenkin muutamia heikkouksia. Ne olivat arkoja vioille, joita oli vaikea korjata. Niiden moottorit olivat herkkiä lialle, pölylle ja loalle. Usein niistä kaksi kolmasosaa oli korjattavana ja niitä ei voinut käyttää. Neuvostoliiton T-34 -vaunut tulivat kuuluisiksi siitä, että niitä oli helppo korjata ja huoltaa jopa taisteluolosuhteissa suoraan taistelukentillä. Moottorin vaihtokin sujui kenttäoloissa parissa tunnissa. Lisäksi saksalaiset vaunut olivat raskaita, mutta T-34 liikkui ketterästi millaisissa oloissa tahansa. Niissä oli leveät telaketjut, joten ne pystyivät liikkumaan lumessa ja loassa, mihin saksalaiset eivät pystyneet. Kurskin häviö oli Saksalle kova isku, josta Saksa ei enää toipunut. Se oli Saksan sodankäynnille lopun alku. Saksalaiset hävisivät taistelun ja siitä lähtien saksalaiset perääntyivät yhä kiihtyvällä vauhdilla. Neuvostoliittolaiset toivat rintamalle yhä kasvavan määrän panssarivaunuja, tykistöä ja raketinheittimiä, joista kuuluisin oli "Katjusa" eli "Stalinin urut". Stalinilla ja Hitlerillä oli yksi keskeinen erilaisuus. Mitä pitemmälle sota eteni sitä enemmän Stalin neuvotteli ja antoi valtaa kenraaleilleen ja päälliköilleen. Hitler toimi täsmälleen päinvastoin. Mitä pitemmälle sota eteni sen enemmän Hitler otti valtaa itselleen ja määräsi sodasta.

Katjusa eli "Stalinin urut" oli kuuluisa neuvostoliittolainen raketinheitin toisessa maailmansodassa. Useita malleja mm. BM-8, BM-13, BM-31.

Nyt länsiliittoutuneille tuli kiire. Koko sodan ajan Stalin oli pyytänyt länsiliittoutuneita muodostamaan toisen rintaman länteen, mutta mitään ei ollut tapahtunut. Kuuluisa brittikoomikko Winston Churchill oli haaveillut, että venäläiset ja saksalaiset tappavat toisensa ja sitten tulisivat britit ja amerikkalaiset ja valloittaisivat koko maailman. Nyt tulikin pelko, että Neuvostoliitto ottaakin kaiken. Heinäkuun 10. päivänä 1943 tapahtui länsiliittoutuneiden maihinnousu Sisiliaan ja edelleen Italiaan. Saksalaiset olivat siirtäneet pääjoukkonsa Italiasta itärintamalle Neuvostoliittoa vastaan ja Italia antautui 8. syyskuuta 1943. Vasta 6. kesäkuuta 1944 länsiliittoutuneet nousivat maihin Ranskaan Normandiaan ja alkoi kilpajuoksu Berliiniin. Tämä vaikutti myös Suomen jatkosotaan.

Itärintaman pituus, kuten jo kirjoitin oli yli 3 000 kilometriä, josta Suomen osuus oli noin 1 100 kilometriä. Tätä piti saada lyhyemmäksi, joten Neuvostoliitto päätti yksinkertaisesti poistaa Suomen pois pelistä. Neuvostoliitto keräsi aseellisesti ja määrällisesti ylivoimaiset joukot ja aloitti suurhyökkäyksen Karjalan Kannaksella 9. kesäkuuta 1944 vain neljä päivää Normandian maihinnousun jälkeen. Ja "suomipoika" juoksi. Viipuri vallattiin melkein taisteluitta muutamassa tunnissa, mikä sai Mannerheimin raivoihinsa. Tässä rytäkässä petettiin saksalaisia. Presidentti Ryti teki omiin nimiinsä saksalaisista aseista petollisen sopimuksen, jota ei aiottukaan pitää. Saatiin Saksasta aseapua, mutta sekään ei riittänyt. Kesäkuun 19. päivänä Mannerheim sai tiedon tiedustelupäällikkö Aladar Paasoselta, että Neuvostoliitto ei aikonut miehittää Suomea vaan tehdä rauhan. Neuvostoliitto oli aloittanut kilpajuoksun Berliiniin. Siksi se halusi rauhaa 1 100 kilometrin matkalle ja joukot etelään. Syyskuun 4. päivänä aseet vaikenivat Suomen rintamalla ja tuli rauha.

Moskovassa allekirjoitettiin 19. syyskuuta välirauha. Suomessa on aina pidetty rauhaehtoja ankarina, mutta mielestäni ne olivat harvinaisen lievät. Suomea ei miehitetty, kuten useimmat voitetut valtiot. Sotasyyllisiä ei hirtetty, kuten muissa voitetuissa valtioissa. Suomi joutui luovuttamaan talvisodassa menetettyjen alueiden lisäksi vain Petsamon ja sen nikkelikaivokset, yhteyden Jäämerelle ja Sallan alueen. Porkkala jouduttiin vuokraamaan 50 vuodeksi ja sinne sotilaille vapaa pääsy. Saksan joukot oli karkotettava pohjoisesta ja armeija supistettava 42 000 mieheen. Sotakorvauksia tuli maksaa 300 miljoonaa dollaria kuudessa vuodessa. Fasistiset järjestöt oli lopetettava. Sotarikolliset oli tuomittava. Siinäkin Suomi pääsi loppujen lopuksi helpolla. Tuomion saivat vain Risto Ryti, J. W. Rangell, Edwin Linkomies, Väinö Tanner, T. M. Kivimäki, Heikki Ramsay, Antti Kukkonen ja Tyko Reinikka ja hekin vain vankeutta. Muualla heidät olisi hirtetty. Mannerheim pakeni rangaistuksen pelossa ulkomaille Sveitsiin, vaikka häntä ei edes esitetty rangaistavien joukossa. Erityisen episodin muodosti asekätkentäjuttu, jonka johtajien olisi pitänyt saada kunnon rangaistukset. Tällaisia olivat eversti Valo Nihtilä, everstiluutnantti Usko Haahti, eversti Reino Hallamaa, majuri Vilho Pösö ja monia muita.

Neuvostoliitolle luovutetut alueet 1944

Olen käsitellyt jatkosotaa laajemmasta näkökulmasta kuin yleensä on käsitelty. On selvää, että Suomen toimintaan vaikutti muualla maailmassa tapahtunut toiminta, varsinkin Saksan ja Neuvostoliiton. Tietenkin on selvää, että olen jättänyt pois paljon yksityiskohtia, koska tässä ei ole tilaa, eikä se ole ollut aiheellista. Ajopuuteoria ja erillissota voidaan unohtaa. Samoin ns. "torjuntavoitto" on myöhemmin keksitty käsite, jolla ei ole pohjaa. Tällä on yritetty vain parantaa käsitystä suomalaisista taistelijoista jatkosodassa. Suomi oli jo lyöty ja aseita ja taistelijoita tarvittiin jo muualla kohti Berliiniä, joten Neuvostoliiton ei tarvinnut jatkaa hyökkäystä Suomeen.

 Suomen sotilasjohto tiesi jo varsin varhain, että Saksa tulee häviämään sodan, mutta asialle ei tehty mitään. Tämä merkitsi Suomelle paljon, nuorten miesten kuolemia ja alueellisia menetyksiä. Kaksi pahinta on Viipurin menetys ja Petsamon menetys, jossa menetettiin paitsi nikkelikaivos myös ainoa yhteytemme Jäämerelle. Suomen olisi syytä yhä edelleen miettiä asemaansa ja naapurisuhteitaan eri valtioihin. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta jatkosodan loppumisesta. Tulen palaamaan asioihin.