Kirkasotsainen mies

80 VUOTTA

"Verta käsissämme". Kuvalla ei ole mitään tekemistä kirjoituksen kanssa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta eräästä merkittävästä  ja paljon polemiikkia herättäneestä sopimuksesta. Sopimuksesta on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja. Tässä esitän omani. Ajattelin kirjoittaa toisen osan sarjasta, jonka aloitin edellisessä kirjoituksessani. Kuten jo viimeksi kirjoitin suuri osa lukijoistani ei tule olemaan kanssani samaa mieltä. Enkä missään nimessä taaskaan väitä, että kirjoitukseni olisi totuus näistä asioista. Toistan jälleen, että pari lukuisista harrastuksistani on historiantutkimus ja elämänkertojen lukeminen. Hyvin usein nämä asiat kohtaavat toisensa. Tällä kertaa kohteeni on Molotov-Ribbentrop-sopimus, jota pidetään eräänä toisen maailmansodan yhtenä tärkeänä tapahtumana. Itse ajattelen kuitenkin, että toinen maailmansota oli jatkoa ensimmäiselle maailmansodalle tai itse asiassa yhtä ja samaa sotaa, jossa näytti olleen vain eräänlainen pieni välivaihe sotatoimien välillä. Itse kukin päättää miten suhtautua näihin asioihin. Tässä on voimakkaasti lyhennettynä ja yksinkertaistettuna tapahtumien kronologia. Mutta nyt itse asiaan.

Kuvassa vasemmalta Ribbentrop, Molotov allekirjoittamassa, Stalin ja muita todistajia.

Molotov-Ribbentrop-sopimus oli Neuvostoliiton ja Saksan välinen sopimus, joka solmittiin 23. elokuuta 1939. Sopimus sai nimensä näiden maiden ulkoministereistä Vjateslav Molotovista ja Joachim von Ribbentropista, jotka allekirjoittivat sopimuksen. Sopimuksesta tulee kuluneeksi nyt siis tasan 80 vuotta. Sopimus ei ollut liitto vaan sen tarkoitus oli valmistella tulevaa sotaa. Neuvostoliiton silloinen ulkoministeri Maksim Litvinov ennusti varsin tarkkaan tulevat tapahtumat joten Stalin oli varsin hyvin perillä asioista. Neuvostoliitolle sopimus merkitsi olemassaolon taistelua, jossa kyseessä oli valtion olemassaolo tai tuho. Saksalle kyseessä oli valloitussota, jonka tarkoituksena oli tuhota Neuvostoliitto. Silloin kun sopimus allekirjoitettiin tiedettiin, että suureen sotaan ei ollut enää pitkää aikaa. Se oli jo hyvin lähellä. Sopimusta ja sen merkitystä on tulkittu lukuisin eri tavoin aikojen kuluessa. Sopimusta edelsi kuitenkin suuri määrä erilaisia tapahtumia, jotka johtivat tähän sopimukseen. Myös sopimus johti suureen määrään erilaisia tapahtumia. Näistä kaikista on esitetty valtava määrä erilaisia tulkintoja ja itsekin esitän yhden. Mutta aloitetaan siitä, mitä tapahtui ennen sopimusta.

Ribbentrop, Stalin ja Molotov sopimuksen allekirjoituksen jälkeen

Ensimmäisen maailmansodan jäljiltä Saksan kansa tunsi, että sitä oli kohdeltu väärin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmittu Versaillesin rauhansopimus koettiin Saksassa epäoikeudenmukaiseksi. Lisäksi tuli yleinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista 1929 ja levisi lähes kaikkiin maailman valtioihin. New Yorkin pörssi romahti 24. lokakuuta 1929. Eurooppaan lama levisi 1930-luvun puolella. Erityisen pahana sen koki Saksa. Tässä ympäristössä kuten tiedetään ensimmäisen maailmansodan korpraali Adolf Hitler suunnitteli sotaa. Toiminnallaan, johon tässä en sen enempää puutu, hän sai Saksan kansan helposti mukaansa. Ollessaan Landsbergin vankilassa 1923 epäonnistuneen ns. "olutvallakaappauksen" jälkeen hän kirjoitti kuuluisan kaksiosaisen teoksensa "Mein kampf" (Taisteluni). Tässä hän määritteli jo tulevaisuuden näkymiä. Hän yhdisti juutalaisuuden ja bolsevismin ja määritti Neuvostoliiton päävihollisekseen. Tärkeintä on sota Neuvostoliittoa vastaan ja elintilan (Lebensraum) hankkiminen saksalaisille sieltä. Siellä asuvaa kansaa voitaisiin käyttää orjakansana. Päästyään vankilasta hän sai toiminnallaan Saksan kansan puolelleen ja 2.8.1934 nimitti itsensä valtakunnan johtajaksi "Führer und Reichskanzler". Fasismi syntyi Italiassa heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sen tärkeimpiä synnyttäjiä oli Benito Mussolini. Hitler otti äärimmäisen muodon natsismista Saksaan. Alkoi varustautuminen sotaa varten.

Stalin oli tietoinen tästä ja oli ymmärtänyt, että ennemmin tai myöhemmin tulee Saksan hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan ja tämä voisi olla Neuvostoliiton kohtalonkysymys. Neuvostoliitto yritti luoda antifasistista blokkia Eurooppaan. Stalin kääntyi Britannian puoleen yrittäen saada antifasistista  liittoa aikaiseksi, mutta Britannia torjui jyrkästi hänet. Samoin kävi Ranskan kanssa. Siis mitä tehdä? Neuvostoliitto ei ollut vielä valmis tähän toiseen sotaan. Täytyi löytää aikaa varustautumiseen. Hitlerillä oli sama kysymys. Täytyi löytyä aikaa varustautumiseen. Lisäksi Hitlerillä oli ideana hyökätä ensin länteen ja korjata ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneet virheet niin kuin hän ajatteli. Mutta kahden rintaman sotaa hän ei halunnut. Joten molemmille osapuolille oli eduksi tehdä yhteinen sopimus ja voittaa aikaa. Pääasiassa näissä kuvioissa päätettiin tehdä Molotv-Ribbetrop-sopimus (saks. Deutsch-sowjetischer Nichtangriffspakt, ven.  Договор о ненападении между Германией и Советским Союзом). Sopimuksessa kumpikin osapuoli sitoutui olemaan liittymättä sellaiseen valtaryhmittymään, joka on tähdätty toista osapuolta vastaan. Näin saatiin ainakin väliaikainen rauha molemmille valtioille ja jatkotoimenpiteille. Tässä näin lyhyesti tausta sopimukselle.

Venäjänkielinen sopimus

Saksankielinen sopimus

Sopimuksessa oli myös etupiirijako, jossa Suomi, Baltian maat, Puola ja Romania jaettiin sopimuksen osapuolten kesken. Tällä tavoin Saksa sai Puolasta hyvän alustan tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitto puskurivyöhykkeen tulevalle Saksan hyökkäykselle maahansa. Baltian maat ja osa Puolaa muodostivat puskurialueen Saksan välissä. Suomi oli oma ongelmansa, koska Suomen raja oli liian lähellä Neuvostoliiton toiseksi tärkeintä kaupunkia Leningradia. Se sijaitsi tykinkantaman päässä. Siksi rajaa oli siirrettävä. Saksa oli jo liittänyt itseensä Itävallan ja Tsekkoslovakian. Saksa hyökkäsi Puolaan 1939, Neuvostoliitto hyökkäsi toiselta puolelta saaden osan Puolasta. Lisäksi Neuvostoliitto oli saanut myös Baltian maat rauhanomaisesti. Suomen kanssa syntyi ongelmia, koska neuvottelut eivät sujuneet, joten syntyi talvisota, johon palaan myöhemmissä kirjoituksissani. Näin itse sopimus oli kaksiosainen, voitettiin aikaa ja varauduttiin tulevaan suursotaan. Molemmat osapuolet tiesivät varsin hyvin, mistä sopimuksessa oli itse asiassa kyse. Valmistautumisesta Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.

Saksan hyökätessä Puolaan Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle 3. syyskuuta 1939. Saksalaiset olivat kehittäneet uuden sotamenetelmän "salamasota" (Blitzkrieg), jonka avulla käytännöllisesti katsoen koko Länsi-Eurooppa valloitettiin. Britanniaa ei kuitenkaan valloitettu ja se oli vakava virhe Saksalle. Molotov-Ribbetrop-sopimus takasi Saksalle rauhallisen selustan ja yhden rintaman sodan. Neuvostoliitto valtasi Suomelta talvisodassa 1939 - 1940 osan Karjalaa ja Viipurin kaupungin ja sai näin pienen turvavyöhykkeen Leningradin eteen. Mutta tästä tulen kirjoittamaan lisää myöhemmin. Tuli aika kääntää aseet toiseen suuntaan.

Sunnuntaiaamuna 22. kesäkuuta 1941 kello 03.15 operaatio Barbarossa (Punaparta) alkoi Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Yhtenä ilmeisenä vaikuttajana saksalaisten hyökkäykseen juuri tuona ajankohtana oli Neuvostoliiton huono menestys Suomessa talvisodan aikana. Neuvostoliitto oli huonosti varustautunut ja koulutus ja johtamistaito olivat ruostuneet. Lisäksi salamasota ja kokemus taisteluista lännessä olivat saksalaisten etu alussa. Saksalla oli hyökkäyksen alkaessa moninkertainen ylivoima ja Neuvostoliitto  tuli yllätetyksi. Mutta sodan edettyä neuvostosotilaiden uhrautuvaisuus ja sotateollisuuden kasvu yhdessä sotataidon kasvun kanssa alkoivat tuottaa tulosta. Saksan liittolaisina toimivat Suomi, Unkari ja Romania. Neuvostoliitto liittoutui Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan kanssa.

Molotov-Ribbetrop-sopimusta on tulkittu monella tavoin. Itse olen tulkinnut sen niin, että kaksi suurinta tuonaikaista sotilaallista valtioita varustautui kohtaamaan toisensa taistelussa, jossa oli kyse kahden eri ajatusmaailman törmäämisestä. Hitlerin johtama Saksa halusi tuhota Neuvostoliiton ja kommunismin ja vallata maata itselleen, rakentaa natsismiin pohjautuvan ennennäkemättömän valtakunnan, "tuhatvuotisen valtakunnan". Neuvostoliitto taisteli olemassaolostaan. Sillä ei ollut tarkoitus vallata Saksalta maata itselleen vaan puolustautua hyökkäystä vastaan. Sopimuksen kaksi päätarkoitusta oli siis varata aikaa varustautumiseen ja saada mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevalle sodalle. Sopimus ei ollut minkäänlainen liitto, kuten monet sen tulkitsevat. Sodassa Neuvostoliitto menetti yli 23 miljoonaa henkeä, joka oli noin 14 % kansasta. Suomi menetti vain 97 000 henkeä, joka oli noin 2,6 % kansasta.