sunnuntai 25. elokuuta 2019





TALVISOTA





Kuten viime kirjoituksessani lupasin palaan aiheeseen talvisota ja kirjoitan oman mielipiteeni asiasta. Talvisodasta tulee kuluneeksi nyt tasan 80 vuotta. Talvisota käytiin Suomen ja Neuvostoliiton välillä 30. marraskuuta 1939 - 13. maaliskuuta 1940 ja kesti siis 105 päivää. Olen aina pohtinut olisiko talvisota voitu välttää ja olisiko näin voitu välttää myös jatkosota? Mielestäni tämä olisi ollut täysin mahdollista, jos Suomi olisi toiminut järkevästi ja Suomessa olisi ollut viisaampi hallinto. Tätä ovat pohtineet muutkin ja nykyään yhä enenevässä määrin. Tiedän, että kaikki eivät ole samaa mieltä. Tämä on kolmas osa sarjasta, josta kaikki eivät ole samaa mieltä kanssani.

Tuona aikana alkoi toinen maailmansota, joka oli jatkoa ensimmäiselle maailmansodalle. Oli myös selvää, että Saksa hyökkäisi Neuvostoliittoon. Neuvostoliitto yritti varautua tulevaan sotaan. Tähän tähtäsi Molotov-Ribbetrop-sopimus, josta kirjoitin viime kerralla. Suomi on Neuvostoliiton naapurivaltio ja kuten hyvin tiedetään Suomi oli tuohon aikaan  hyvin saksalaismielinen. Suomen eliitti suorastaan palvoi saksalaista maailmaa. Jo jääkäriliike oli ollut osoituksena tästä. Suomeen ilmestyi natsimieliset Lapuanliike, IKL eli Isänmaallinen Kansanliike sekä Akateeminen Karjalaseura. Suomessa harjoitettiin kommunistivainoja ja Suomessa vallitsi yleisesti "ryssäviha". Suomessa harjoitettiin jopa sotilaallista toimintaa Saksan kanssa. Sukellusveneet oli Saksalta kielletty ensimmäisen maailmansodan jälkeen, mutta salaa yhteistoiminnassa Suomen kanssa Saksa ryhtyi kehittelemään sukellusveneitä Suomessa jo vuonna 1932. Lukuisiin yksityiskohtiin mm. kansainvälisiin on tässä turha paneutua. 

Neuvostoliiton toiseksi tärkein kaupunki oli Leningrad, mutta Suomen itäraja sijaitsi vain n. 30 kilometrin päässä Leningradistaja oli tuolloisen tykinkantaman päässä. Neuvostoliitto oli tietoinen tilanteesta ja halusi varautua asiaan. Neuvostoliiton lähetystön sihteeri Boris Jartsev oli jo useita kertoja vuoden 1938 aikana yrittänyt neuvotella suomalaisten kanssa tilanteesta. Hän tapasi mm. ulkoministeri Rudolf Holstin, pääministeri A. K. Cajanderin ja ministeri Väinö Tannerin. Hän kertoi, että Saksa suunnitteli hyökkäystä Neuvostoliittoon ja toi esiin epäilyjä Suomen kyvystä estää saksalaisten hyökkäystä Suomen kautta. Neuvostoliitto voisi antaa sotilaallista ja taloudellista apua tässä tapauksessa, mutta oli ilmiselvää, että tähän ei suhtauduttu myönteisesti Suomessa tuossa ilmapiirissä. Suomessa torjuttiin kaikki Neuvostoliiton ehdotukset.

 Neuvostoliiton ehdottamat rajat ja Suomen ehdottamat rajat. Viipuri olisi vielä meidän.

Tuloksettomien neuvottelujen seurauksena Neuvostoliitto halusi neuvotella Suomen kanssa rajasiirroista ja aluevaihdoksista suojellakseen Leningradia. Rajaneuvottelut alkoivat Moskovassa 5. lokakuuta 1939. Neuvotteluja käytiin kolmessa jaksossa 12. - 14. lokakuuta, 3. - 4. marraskuuta ja 9. marraskuuta 1939. Neuvottelijoina toimivat Suomen puolelta valtioneuvos J. K. Paasikivi, Suomen lähettiläs Aarno Yrjö-Koskinen, jaostopäällikkö Johan Nykopp ja sotilasasiantuntija Aladar Paasonen. Myöhemmin valtioministeri Väinö Tanner ja valtioneuvos Rafael Hakkarainen. Neuvostoliiton puolelta Neuvostoliiton korkein johto mm. Vjatseslav Molotov ja Josiv Stalin. Ehdotettiin aluevaihdoksia, jossa Suomi saisi yli kaksi kertaa isommat alueet Karjalasta Repolan ja Porajärven alueet vaihdosta alueisiin Leningradin edustalta, Suomenlahden ulkosaarista, sekä vuokrasta Hangon ja Lappohjan satamista. Suomen valtioneuvosto ei hyväksynyt vaihtokauppaa, koska yleinen mielipide ja eduskunta vastustivat sitä. Tuolloisessa ilmapiirissä Suomen hallitus ja johto varsinkin maalaisliitto ja kokoomus eivät hyväksyneet alkuunkaan ajatusta. Ulkoministeri Eljas Erkko (Helsingin Sanomien omistaja) vastusti jyrkästi neuvotteluja. Hänen mielestään ei saisi suostua mihinkään, koska Neuvostoliito ei ollut mikään suurvalta. Paasikivi ja Mannerheim olivat taas hyväksymisen kannalla. He tunsivat Neuvostoliiton, mutta eivät mahtaneet tilanteelle Suomessa mitään. Paasikivi nimittikin myöhemmin talvisotaa Erkon sodaksi.

 Princetonin yliopiston professori Stephen Kotkin ja hänen teoksensa "Waiting for Hitler".

Uusimman teoksensa toisessa osassa Stalinista, "Waiting for Hitler, 1929 - 1941" (Hitleriä osoteltaessa) Princetonin yliopiston professori Staphen Kotkin kuvailee varsin seikkaperäisesti myös Suomen tapahtumia ennen talvisotaa ja siihen ajautumista. Hän päätyy täysin samoin kuin minä päätelmään, että Suomi olisi voinut välttää talvisodan. Hänellä on ollut paljon uutta materiaalia käsissään sekä Suomen puolelta että Neuvostoliiton puolelta. Hän päätyy samaan tulokseen, että Suomen strategia syksyn 1939 neuvotteluissa Moskovassa ei nojannut realismiin. Neuvostoliiton salainen poliisi NKVD oli täysin tietoinen Suomen sotilaspiirien saksalaismielisyydestä. Myös Suomen hallituksessa mm. Hella Wuolijoki ja Caj Sundström raportoivat NKVD:lle , miten suhtauduttiin asioihin. Varsinkin ulkoministeri Eljas Erkon negatiivinen vaikutus neuvotteluihin oli ratkaiseva. Eräillä illallisilla Erkko oli nostanut maljoja "Saksan suurenmoisille asevoimille". Erkko ei ollut ainoa, mutta varsin tärkeä tekijä tulevissa tapahtumissa. En lähde pohtimaan tarkemmin itse neuvotteluja, mutta Stalinin sanoma oli "Koska Leningradia ei voi siirtää, maiden rajaa voidaan". Hän tarjosi korvikkeeksi yli kaksi kertaa suurempia alueita Karjalasta, joita Suomi oli Tarton rauhassa 1920 vaatinut itselleen. Pääministeri Cajander ja ulkoministeri Erkko eivät joustaneet, joten sota syttyi.

Neuvostoliiton vaihdossa tarjoamat alueet olivat yli kaksi kertaa isommat kuin luovutettavaksi tarkoitetut alueet.

Neuvottelujen katkettua Neuvostoliitto hyökkäsi Suomeen 30. marraskuuta. Tätä edelsi kuitenkin yhä salaperäinen tapahtuma "Mainilan laukaukset" 26. marraskuuta 1939. En rupea pohtimaan tätä asiaa, koska se ei kuulu aiheeseeni eikä itse asiassa vaikuttanut talvisotaan mitenkään.  Sota kesti siis 105 päivää ja päättyi Suomen ehdottomaan antautumiseen 13. maaliskuuta 1940. Jos Suomi olisi jatkanut sotaa vielä viikonkin, puolustuskyky olisi romahtanut täydellisesti. Suomi olisi miehitetty kokonaan. Suomi menetti toiseksi suurimman kaupungin Viipurin ja 11 prosenttia maa-alueestaan. Suomalaisia, pääasiassa nuoria miehiä kuoli 25 904, Neuvostoliitto  menetti 126 876 kaatunutta. Lisäksi tulevat haavoittuneet ja kadonneet. Erityisesti turhat ihmisuhrit surettavat minua. Talvi oli poikkeuksellisen kylmä ja ankara (talvi 1939 - 1940 oli vuosisadan kylmimpiä).

Talvisodassa Suomen menettämät alueet. Menetettiin myös Käkisalmi. Kannattiko?

No nyt on nyt sitten paikallaan ajatella kannattiko tuo sota? Sota on aina hyvin traagista aikaa. Suomessa on annettu talvisodalle paljon symbolista merkitystä. "Suomalaiset taistelivat urhoollisesti yhtenä miehenä suurta ylivoimaista vihollista vastaan". Siitä on muodostettu jonkinlainen positiivinen yhtenäisyyden ja urheuden symboli ja liturgia. Puhutaan "talvisodan hengestä".  Onko siinä järkeä? En voi olla ajattelematta, mitä Suomi menetti. Suomi menetti toiseksi suurimman kaupungin Viipurin. Suomi menetti melkein 26 000 nuorta parhaassa iässä olevaa miestä ja vammautuneina lähes 44 000 miestä. Suomi menetti suuren osan Karjalaa, pinta-alastaan 11 prosenttia. En voi olla ajattelematta myös niitä noin 127 000 kaatunutta Neuvostoliittolaista nuorta miestä ja melkein 200 000 haavoittunutta miestä. Mutta kaikesta huolimatta Neuvostoliitto saavutti tavoittelemansa. Jälkiseurauksena seurasi jatkosota, jota ei varmasti olisi ollut ilman talvisotaa. Näin ollen päädyn ilman muuta negatiiviseen tulemaan. Jos Suomen johtajilla olisi ollut hivenenkään järkeä, olisi voinut olla Suomelle suuri etu suostua Neuvostoliiton ehdotuksiin. Suomi olisi voinut säästyä Ruotsin tavoin kahdelta tuhoisalta sodalta.

 Raatteentie, Kuolemantie, hevosparatkin on ammuttu.

Talvisota voidaan kiteyttää muutamaan lauseeseen. Suomea hallitsi suunnaton tyhmyys, itsepäisyys ja "ryssäviha". Neuvostoliitto oli taas pakon edessä. Neuvostoliittoa uhkasi sota, jossa taisteltaisiin sen olemassaolosta. Neuvostoliiton tarjoukset suomalaisille olivat hyvin edullisia. Ne tulivat turvallisuuspoliittisesta näkökulmasta. Suomalaisilla ei vain riittänyt järkeä tarttua tarjoukseen. Melkeinpä ainoat järkevät poliitikot Suomen puolelta  olivat J. K. Paasikivi ja Gustaf Mannerheim, mutta heidän ehdotuksiaan ei noudatettu. Neuvostoliitto ja Stalin kohtelivat loppujen lopuksi Suomea varsin lempeällä kädellä sodan loputtua. Eihän Suomea edes miehitetty. On sanottu ja kirjoitettu, että tämä ehkä johtui siitä, että Stalin tunsi sympatiaa Suomea ja suomalaisia kohtaan. Hänhän kävi Suomessa usein ennen Venäjän vallankumousta.

Suomessa talvisodan myytti on kasvatettu äärimmäisyyksiin. Yhä meillä on vanheneva ja harveneva joukko, joka pitää talvisodan legendaa yllä. Erityisesti se sukupolvi, joiden isät taistelivat talvisodassa korostavat tätä legendaa. Nuoret ja nykynuoret ovat kuitenkin yhä harvemmin tässä mukana. Itsekin kuulun niihin, joiden mielestä Suomi teki suuren erehdyksen valitessaan sodan. Yhä enenevässä määrin käydään polemiikkia siitä, olivatko sodat tuolloin Suomelle välttämättömiä. Uudet tutkimukset tulevat osoittamaan avautuviin lähteisiin pohjautuen, että talvisota oli suuri erehdys Suomelle. On selvää, että talvisota johti sitten jatkosotaan, jossa haettiin revanssia. Tulen varmaan piakkoin kirjoittamaan tästäkin myyttikokoelmasta.

Tampere liekeissä.










sunnuntai 18. elokuuta 2019





80 VUOTTA



"Verta käsissämme". Kuvalla ei ole mitään tekemistä kirjoituksen kanssa.

Tänä vuonna tulee kuluneeksi tasan 80 vuotta eräästä merkittävästä  ja paljon polemiikkia herättäneestä sopimuksesta. Sopimuksesta on olemassa lukuisia erilaisia tulkintoja. Tässä esitän omani. Ajattelin kirjoittaa toisen osan sarjasta, jonka aloitin edellisessä kirjoituksessani. Kuten jo viimeksi kirjoitin suuri osa lukijoistani ei tule olemaan kanssani samaa mieltä. Enkä missään nimessä taaskaan väitä, että kirjoitukseni olisi totuus näistä asioista. Toistan jälleen, että pari lukuisista harrastuksistani on historiantutkimus ja elämänkertojen lukeminen. Hyvin usein nämä asiat kohtaavat toisensa. Tällä kertaa kohteeni on Molotov-Ribbentrop-sopimus, jota pidetään eräänä toisen maailmansodan yhtenä tärkeänä tapahtumana. Itse ajattelen kuitenkin, että toinen maailmansota oli jatkoa ensimmäiselle maailmansodalle tai itse asiassa yhtä ja samaa sotaa, jossa näytti olleen vain eräänlainen pieni välivaihe sotatoimien välillä. Itse kukin päättää miten suhtautua näihin asioihin. Tässä on voimakkaasti lyhennettynä ja yksinkertaistettuna tapahtumien kronologia. Mutta nyt itse asiaan.

Kuvassa vasemmalta Ribbentrop, Molotov allekirjoittamassa, Stalin ja muita todistajia.

Molotov-Ribbentrop-sopimus oli Neuvostoliiton ja Saksan välinen sopimus, joka solmittiin 23. elokuuta 1939. Sopimus sai nimensä näiden maiden ulkoministereistä Vjateslav Molotovista ja Joachim von Ribbentropista, jotka allekirjoittivat sopimuksen. Sopimuksesta tulee kuluneeksi nyt siis tasan 80 vuotta. Sopimus ei ollut liitto vaan sen tarkoitus oli valmistella tulevaa sotaa. Neuvostoliiton silloinen ulkoministeri Maksim Litvinov ennusti varsin tarkkaan tulevat tapahtumat joten Stalin oli varsin hyvin perillä asioista. Neuvostoliitolle sopimus merkitsi olemassaolon taistelua, jossa kyseessä oli valtion olemassaolo tai tuho. Saksalle kyseessä oli valloitussota, jonka tarkoituksena oli tuhota Neuvostoliitto. Silloin kun sopimus allekirjoitettiin tiedettiin, että suureen sotaan ei ollut enää pitkää aikaa. Se oli jo hyvin lähellä. Sopimusta ja sen merkitystä on tulkittu lukuisin eri tavoin aikojen kuluessa. Sopimusta edelsi kuitenkin suuri määrä erilaisia tapahtumia, jotka johtivat tähän sopimukseen. Myös sopimus johti suureen määrään erilaisia tapahtumia. Näistä kaikista on esitetty valtava määrä erilaisia tulkintoja ja itsekin esitän yhden. Mutta aloitetaan siitä, mitä tapahtui ennen sopimusta.

Ribbentrop, Stalin ja Molotov sopimuksen allekirjoituksen jälkeen

Ensimmäisen maailmansodan jäljiltä Saksan kansa tunsi, että sitä oli kohdeltu väärin. Ensimmäisen maailmansodan jälkeen solmittu Versaillesin rauhansopimus koettiin Saksassa epäoikeudenmukaiseksi. Lisäksi tuli yleinen lama, joka alkoi Yhdysvalloista 1929 ja levisi lähes kaikkiin maailman valtioihin. New Yorkin pörssi romahti 24. lokakuuta 1929. Eurooppaan lama levisi 1930-luvun puolella. Erityisen pahana sen koki Saksa. Tässä ympäristössä kuten tiedetään ensimmäisen maailmansodan korpraali Adolf Hitler suunnitteli sotaa. Toiminnallaan, johon tässä en sen enempää puutu, hän sai Saksan kansan helposti mukaansa. Ollessaan Landsbergin vankilassa 1923 epäonnistuneen ns. "olutvallakaappauksen" jälkeen hän kirjoitti kuuluisan kaksiosaisen teoksensa "Mein kampf" (Taisteluni). Tässä hän määritteli jo tulevaisuuden näkymiä. Hän yhdisti juutalaisuuden ja bolsevismin ja määritti Neuvostoliiton päävihollisekseen. Tärkeintä on sota Neuvostoliittoa vastaan ja elintilan (Lebensraum) hankkiminen saksalaisille sieltä. Siellä asuvaa kansaa voitaisiin käyttää orjakansana. Päästyään vankilasta hän sai toiminnallaan Saksan kansan puolelleen ja 2.8.1934 nimitti itsensä valtakunnan johtajaksi "Führer und Reichskanzler". Fasismi syntyi Italiassa heti ensimmäisen maailmansodan jälkeen. Sen tärkeimpiä synnyttäjiä oli Benito Mussolini. Hitler otti äärimmäisen muodon natsismista Saksaan. Alkoi varustautuminen sotaa varten.




Stalin oli tietoinen tästä ja oli ymmärtänyt, että ennemmin tai myöhemmin tulee Saksan hyökkäys Neuvostoliittoa vastaan ja tämä voisi olla Neuvostoliiton kohtalonkysymys. Neuvostoliitto yritti luoda antifasistista blokkia Eurooppaan. Stalin kääntyi Britannian puoleen yrittäen saada antifasistista  liittoa aikaiseksi, mutta Britannia torjui jyrkästi hänet. Samoin kävi Ranskan kanssa. Siis mitä tehdä? Neuvostoliitto ei ollut vielä valmis tähän toiseen sotaan. Täytyi löytää aikaa varustautumiseen. Hitlerillä oli sama kysymys. Täytyi löytyä aikaa varustautumiseen. Lisäksi Hitlerillä oli ideana hyökätä ensin länteen ja korjata ensimmäisen maailmansodan jälkeen syntyneet virheet niin kuin hän ajatteli. Mutta kahden rintaman sotaa hän ei halunnut. Joten molemmille osapuolille oli eduksi tehdä yhteinen sopimus ja voittaa aikaa. Pääasiassa näissä kuvioissa päätettiin tehdä Molotv-Ribbetrop-sopimus (saks. Deutsch-sowjetischer Nichtangriffspakt, ven.  Договор о ненападении между Германией и Советским Союзом). Sopimuksessa kumpikin osapuoli sitoutui olemaan liittymättä sellaiseen valtaryhmittymään, joka on tähdätty toista osapuolta vastaan. Näin saatiin ainakin väliaikainen rauha molemmille valtioille ja jatkotoimenpiteille. Tässä näin lyhyesti tausta sopimukselle.

Venäjänkielinen sopimus

Saksankielinen sopimus

Sopimuksessa oli myös etupiirijako, jossa Suomi, Baltian maat, Puola ja Romania jaettiin sopimuksen osapuolten kesken. Tällä tavoin Saksa sai Puolasta hyvän alustan tulevalle hyökkäykselle Neuvostoliittoon ja Neuvostoliitto puskurivyöhykkeen tulevalle Saksan hyökkäykselle maahansa. Baltian maat ja osa Puolaa muodostivat puskurialueen Saksan välissä. Suomi oli oma ongelmansa, koska Suomen raja oli liian lähellä Neuvostoliiton toiseksi tärkeintä kaupunkia Leningradia. Se sijaitsi tykinkantaman päässä. Siksi rajaa oli siirrettävä. Saksa oli jo liittänyt itseensä Itävallan ja Tsekkoslovakian. Saksa hyökkäsi Puolaan 1939, Neuvostoliitto hyökkäsi toiselta puolelta saaden osan Puolasta. Lisäksi Neuvostoliitto oli saanut myös Baltian maat rauhanomaisesti. Suomen kanssa syntyi ongelmia, koska neuvottelut eivät sujuneet, joten syntyi talvisota, johon palaan myöhemmissä kirjoituksissani. Näin itse sopimus oli kaksiosainen, voitettiin aikaa ja varauduttiin tulevaan suursotaan. Molemmat osapuolet tiesivät varsin hyvin, mistä sopimuksessa oli itse asiassa kyse. Valmistautumisesta Saksan hyökkäykseen Neuvostoliittoa vastaan.


Saksan hyökätessä Puolaan Britannia ja Ranska julistivat sodan Saksalle 3. syyskuuta 1939. Saksalaiset olivat kehittäneet uuden sotamenetelmän "salamasota" (Blitzkrieg), jonka avulla käytännöllisesti katsoen koko Länsi-Eurooppa valloitettiin. Britanniaa ei kuitenkaan valloitettu ja se oli vakava virhe Saksalle. Molotov-Ribbetrop-sopimus takasi Saksalle rauhallisen selustan ja yhden rintaman sodan. Neuvostoliitto valtasi Suomelta talvisodassa 1939 - 1940 osan Karjalaa ja Viipurin kaupungin ja sai näin pienen turvavyöhykkeen Leningradin eteen. Mutta tästä tulen kirjoittamaan lisää myöhemmin. Tuli aika kääntää aseet toiseen suuntaan.

Sunnuntaiaamuna 22. kesäkuuta 1941 kello 03.15 operaatio Barbarossa (Punaparta) alkoi Saksan hyökättyä Neuvostoliittoon. Yhtenä ilmeisenä vaikuttajana saksalaisten hyökkäykseen juuri tuona ajankohtana oli Neuvostoliiton huono menestys Suomessa talvisodan aikana. Neuvostoliitto oli huonosti varustautunut ja koulutus ja johtamistaito olivat ruostuneet. Lisäksi salamasota ja kokemus taisteluista lännessä olivat saksalaisten etu alussa. Saksalla oli hyökkäyksen alkaessa moninkertainen ylivoima ja Neuvostoliitto  tuli yllätetyksi. Mutta sodan edettyä neuvostosotilaiden uhrautuvaisuus ja sotateollisuuden kasvu yhdessä sotataidon kasvun kanssa alkoivat tuottaa tulosta. Saksan liittolaisina toimivat Suomi, Unkari ja Romania. Neuvostoliitto liittoutui Yhdysvaltojen, Britannian ja Ranskan kanssa.

Molotov-Ribbetrop-sopimusta on tulkittu monella tavoin. Itse olen tulkinnut sen niin, että kaksi suurinta tuonaikaista sotilaallista valtioita varustautui kohtaamaan toisensa taistelussa, jossa oli kyse kahden eri ajatusmaailman törmäämisestä. Hitlerin johtama Saksa halusi tuhota Neuvostoliiton ja kommunismin ja vallata maata itselleen, rakentaa natsismiin pohjautuvan ennennäkemättömän valtakunnan, "tuhatvuotisen valtakunnan". Neuvostoliitto taisteli olemassaolostaan. Sillä ei ollut tarkoitus vallata Saksalta maata itselleen vaan puolustautua hyökkäystä vastaan. Sopimuksen kaksi päätarkoitusta oli siis varata aikaa varustautumiseen ja saada mahdollisimman hyvät lähtökohdat tulevalle sodalle. Sopimus ei ollut minkäänlainen liitto, kuten monet sen tulkitsevat. Sodassa Neuvostoliitto menetti yli 23 miljoonaa henkeä, joka oli noin 14 % kansasta. Suomi menetti vain 97 000 henkeä, joka oli noin 2,6 % kansasta.







tiistai 13. elokuuta 2019





JOKAISELLE KYKYJENSÄ MUKAAN, KAIKILLE TARPEITTENSA MUKAAN







Ajattelin aloittaa uuden sarjan, josta tiedän, että suurin osa suomalaisista ei ole kanssani samaa mieltä tai jopa vastustaa ajatuksiani. Myös monissa muissa valtioissa monet ihmiset tulevat myös olemaan täysin eri mieltä kanssani. En missään nimessä väitä, että tulevat kirjoitukseni olisivat totuus asioista. Tarkoitukseni onkin herättää ajatuksia ja mahdollisesti polemiikkia siitä, että jospa asiat olisivatkin olleet toisin. Kuten olen kirjoittanut esittelyssäni tutkin historiaa ja luen elämänkertoja. Ihminen on minulle tärkeä. Kuten monet kyselyt Suomessa ovat osoittaneet Suomen suurimmaksi henkilöksi on aina yleensä valittu Carl Gustaf Emil Mannerheim. On myös niin, että ilmeisesti hänestä olen lukenut eniten elämänkertoja, myös hänen itsensä kirjoittaman. Tästä venäläisestä sotilaasta on ollut ilmeistä hyötyä Suomelle hänen taustastaan johtuen. Mutta tällä kertaa en aio käsitellä hänen elämäänsä vaan naapurimaamme Venäjän suosituinta henkilöä ja hänestä kerrottuja faktoja, legendoja ja yleisiä käsityksiä. En väitä että kirjoittamani on totuus. Ja on selvää, että joudun jättämään paljon tietoa ja faktatietoa pois, koska tällainen pieni tila ei anna siihen mitään mahdollisuutta. Venäläisten mielestä yleensä kaikissa tutkimuksissa Josif Stalin on aina noussut maailman merkittävimmäksi ihmiseksi. Hänessä ja hänen elämässään on paljon puolia, joita ei huomioida yleisesti. Hänen elämänkertojaan olen lukenut myös sekä brittiläisten että venäläisten kirjoittamina sekä myös kaikki suomeksi ilmestyneet teokset. Hänhän itse ei kirjoittanut elämänkertaansa.



Josif Stalin oikealta nimeltään Josif Vissarionovits Dzugasvili (ven. Ио́сиф Виссарио́нович Джугашви́ли, georg. იოსებ ბესარიონის ძე ჯუღაშვილი ) 1858 - 1953 oli syntyjään georgialainen (gruusialainen) ja kommunistivallankumouksellinen. Hänestä tuli Neuvostoliiton kommunistisen puolueen pääsihteeri Vladimir Leninin kuoltua 1924. Hänestä tuli siis Leninin seuraaja. Tässä on turha kirjoittaa enempää hänen henkilötietojaan, koska niitä löytyy netistä ja kirjoista vaikka kuinka paljon. Sen sijaan mitä hän teki ja mitä hän ei tehnyt on sitäkin mielenkiintoisempaa. Selvää on, että Venäjällä hän on suosituin sen takia, että hän voitti toisen maailmansodan. Tai kuten Venäjällä sanotaan hän johti Neuvostoliiton Suuren isänmaallisen sodan voittoon. Meillä hänet tunnetaan lähinnä "vankileirien saaristosta" ja pakkosiirroista lähivaltioissa. Mutta teki hän paljon muutakin. Siitä ajattelin vähän kirjoittaa.



Voidaan sanoa, että Stalin nykyaikaisti Neuvostoliiton. Hän rakensi ja sai alulle valtavan siihen aikaan modernin teollisuuden. Stalin teollisti Neuvostoliiton nopeammin kuin mikään muu valtio koskaan on teollistunut. Neuvostoliitosta tuli yksi silloisen maailman johtavista teollisuusmaista. Neuvostoliiton sähköistäminen oli teollisuuden tärkeimpiä osia, josta Stalin piti huolen. Stalin poisti työttömyyden. Hän uudisti terveydenhoidon ja teki sen ilmaiseksi, samaten koulutuksen ja opiskelun hän muutti ilmaisiksi. Hän poisti Neuvostoliitosta lukutaidottomuuden. Aikaisemmin Venäjällä 80 % kansasta ei osannut lukea, mutta Stalinin ansiosta lukutaidottomuus poistettiin mm. kouluttamalla väkisin jopa vanhempaa kansanosaa lukutaitoisiksi. Koulupakko johti jopa siihen, että lapset opettivat vanhempiaan lukemaan ja lukutaito kohosi kansan keskuudessa 100 %:ksi. Neuvostoliittolaiset olivat eräs maailman eniten lukeva kansa. Tämä ominaisuus on periytynyt jopa nykyiselle Venäjälle.



Stalin toteutti maatalouden kollektivisoinnin. Oli todettavissa, että tämä ei sujunut helposti. Osa maatalousväestöstä vastusti kollektivisointia ja varsinkin rikas talonpoikaisluokka vastusti pakkokollektivisointia. Heitä kutsuttiin kulakeiksi (eli nyrkeiksi) ja heitä jouduttiin pistämään vankileireihin. Leirejä kutsuttiin GULAG nimellä (lyh. ven. Главное управление лагерей, ГУЛаг, eli Glavnoje upravlenije lagerei). Muutosvaihe ja vastustus aiheuttivat nälänhädän Neuvostoliitossa, mutta tästä päästiin kun yksityisomistaminen lakkautettiin ja valtavat kolhoosit ja sovhoosit pääsivät vauhtiin. Tosin Stalin salli yhden perheen pienviljelmät, joiden tuotteita sitten myytiin kaupunkien toreilla. Nopea teollistaminen ja kollektivisointi johtivat voimakkaaseen kaupungistumiseen ja elinkeinot muuttuivat maatalousvaltaisesta teollisuusvaltaiseksi. Näin Neuvostoliitosta tuli teollisuusyhteiskunta.




Konstantin Stanislavski

Myös uusi yhteiskuntamuoto vaikutti aluksi vapauttavasti kulttuuriin. Neuvostoliitosta tuli uusien kulttuurimuotojen kehto. Tärkeimpänä taidemuotona Stalin piti elokuvaa kuten muutkin neuvostojohtajat. Neuvostoliitosta tuli elokuvien uusien tulkintamuotojen kärkimaa. Mainittakoon vain Sergei Eisensteinin kuuluisat elokuvat. Myös teatteriin ja sen tulkintoihin kehittyi aivan uusia muotoja ja baletin, oopperan ja musiikin alueilla Neuvostoliitosta tuli maailman johtavia maita. Konstantin Stanislavskin uudet näyttämötyön teoriat ovat vaikuttaneet koko maailman näyttelijöiden tulkintoihin yhä tänäkin päivänä. Kaikissa maailman teatterikouluissa se on yhä vakio-opetusta näyttelijätyöhön.  Valokuvaus ja maalaustaide kehittyivät aivan uusiin sfääreihin. Mainittakoon vaikka Kazimir Malevitsin kuuluisa musta neliö. Aivan nykypäivinä on löydetty tuntemattomia neuvostotaiteilijoita, joiden maalaukset ohittavat jopa saman ajan ranskalaiset kuuluisat maalarit. Näiden taiteilijoiden näyttelyitä on pidetty viime vuonna ja tänä vuonna. Jos maailma olisi tuntenut heidät omana aikanaan heitä olisi pidetty edelläkävijöinä maailman taiteissa.





Anarkismi oli aatesuunta, joka syntyi lähinnä 1800-luvulla. Sen periaatteita olivat mm. "jokaiselta kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan", rahaa ei tarvita, poliisivoimia ei tarvita. Anarkistisia yhteisöjä syntyi mm. eripuolille Espanjaa, mutta Caudillo Francisco Franco tuhosi ne aikoinaan. Näitä aatteita lainasi myös Stalin kommunismiinsa. Oli vaihe, jolloin raha poistettiin käytöstä ja poliisivoimat lopetettiin Neuvostoliitossa. Ajateltiin, että kommunismi ei tarvitse rahaa eikä poliiseja, koska rikollisuutta ei ole. Mutta  huomattiin, että se ei pitänyt paikkaansa eikä toimi ja ne palautettiin jälleen käyttöön. Perustettiin myös salainen poliisi, koska Britannia ja Ranska ja paljolti koko Eurooppa toimivat salaisesti nuorta Neuvostoliittoa vastaan. Mm. näiden maiden venäläiset emigrantit toimivat jopa Suomen kautta suomalaisten emigranttien avustamina. Harjoitettiin vakoilu- . ja sabotaasitoimintaa. Maailman ensimmäisellä kommunistisella tai sosialistisella valtiolla ei ollut juuri ystäviä. Salaisen poliisin edeltäjä oli Leninin perustama Tseka. Myöhemmin salainen poliisi sai ajanmittaan lukuisia eri lyhenteitä mm. GPU ja sittemmin GUGB, KGB ja nykyisin FSB. Nykyään sanalla "anarkismi" on ihan uudenlaisia toisenlaisia merkityksiä.


Maailman ylivoimaisesti suurimman valtion johtaminen tällaisessa ympäristössä ei ollut Stalinillekaan helppoa. Hänen erään lähimmän miehensä Sergei Kirovin murha 1934 vaikutti Staliniin voimakkaasti. Erilaisia teorioita murhaajasta tai murhaajista ja murhan takana olleista on runsaasti. Pidän täysin mahdollisena, että murhan takana olivat ulkomaiset tahot, mutta myös paikallista apua on tarvittu. Joka tapauksessa tämä lisäsi Stalinin epäilyjä ja toimintaa ja on vaikuttanut häneen myös psykologisesti. En ihmettele yhtään hänen käytöstään tässä tilanteessa ja siitä lähtien.

On tärkeää huomata, että olen jättänyt tarkoituksella pois eräät aiheet. Mutta niitä on käsitelty ja käsitellään niin paljon muissa kirjoituksissa meillä ihan yleisesti, että en ole katsonut mielekkääksi käydä läpi niitä tässä kirjoituksessa. Negatiivisia seikkoja on helppo löytää tästä aiheesta, jos on tietty poliittinen asenne. Avointa mieltä ja ennakkoluulottomuutta on harvalla ihmisellä. Joistakin asioista on vaikeaa löytää uusia ajatuksia, jos elää tietyissä ympäristöissä. Mutta ehkä olisi hyvä joskus vähän katsoa asioita toistenkin ja toiseltakin kannalta. Monista aiheista vaietaan tarkoituksella, monista aiheista puhutaan ja valehdellaan tarkoituksella. Yksipuolisuus on yleinen asenne ihmisellä.

Stalin tunnetaan meillä lähinnä vankileireistä. Nämä vankileirit eivät suinkaan olleet Stalinin keksintöjä. Niitä oli jo tsaarien aikana ja ihmisiä lähetettiin myös Siperiaan. Stalin teki kuitenkin sen, että pisti nämä vangit töihin. On sanottu, että Stalin otti oppia näihin leireihin jopa Suomen punavankileireistä, joissa ihmisiä kuoli myös nälkään. Ihmisten karkottaminen eräistä valtionosista kuten esim. Karjalasta ja Baltian maista johtuivat siitä, että heihin ei luotettu. Yritettiin päästä epäluotettavista kansanosista rajaseuduilla tulevan sodan ollessa uhka. Edessä oli raaka sota, jossa oli kyseessä koko Neuvostoliiton kansan tulevaisuus. Rajaseuduilla piti päästä eroon mahdollisesta epäluotettavasta aineksesta. Aikaa tarkkaan valikointiin ei yksinkertaisesti ollut. Kuten sitten huomattiin, asia ei ollut aivan aiheeton. Saksalaisten saapuessa heidät toivotettiin tervetulleiksi Viroon, Latviaan ja Liettuaan ja esimerkiksi näistä maista tapettiin kaikki juutalaiset. Jopa sodan jälkeen esimerkiksi Virossa esiintyi neuvostovastaisuutta ns. metsäkaartilaisten muodossa.

Toisen maailmansodan voittaminen on täysin Stalinin ja neuvostoihmisen ansiota. Alkuhankaluuksien jälkeen Stalingradissa (suom. Stalinin kaupunki) 1943 tapahtuneen voiton seurauksena Hitlerin Saksa ja natsismi hävisivät. Vaikka lännessä amerikkalaiset, britit ja ranskalaiset eivät olisi tehneet maihinnousua olisi Stalin ja Neuvostoliitto silti voittanut sodan. Eurooppa olisi nyt vain toisenlainen. Lännelle tuli hätä, että menetetään koko Eurooppa ja siksi tuli kiire tehdä maihinnousu Normandiaan 1944 sotimaan ja valtaamaan maata. Alkujaan sodan aikana Winston Churchill, tämä brittiläinen suuri humoristi ehdotti, että annetaan venäläisten ja saksalaisten tuhota toisiaan ja kun he sitten ovat ihan lopussa tapettuaan toisiaan noustaan maihin ja otetaan koko Eurooppa ja Venäjä haltuun. Jos Stalinia ja neuvostosotilaita ei olisi ollut voisi maailma olla hyvinkin toisen näköinen. Ehkä maailmaa hallitsisi hakaristi ja sen ajatusmaailma. En ihmettele nykyvenäläisten Stalinin ihailua ja hänen kunnioittamistaan. Mutta palaan asioihin ehkä joissakin seuraavissa kirjoituksissani.

Volgogradissa (Stalingradissa) Mamajevin kurgaani-kukkulan päällä Äiti synnyinmaa muistomerkki.





maanantai 5. elokuuta 2019





KADONNUT MIES






Hän on kadonnut mies. Kukaan ei tunnu tietävän missä hän on tällä hetkellä. Hän on rikas, hyvin rikas meidän mittapuillamme mitattuna. Omaisuutensa hän on hankkinut "likaisilla" keinoilla epärehellisesti. Hän oli aikanaan suhteellisen korkeassa asemassa ja monet osoittivat kunnioitustaan häntä kohtaan. Hän on surmauttanut tuhansittain ihmisiä, joten voinen sanoa häntä murhaajaksi. Hänen henkensä voi olla vaarassa. Kuka on tämä salaperäinen henkilö ja missä hän piileskelee tällä hetkellä?

Vaikka suomalaiset eivät ole kiinnostuneita Ukrainasta ja sen tapahtumista palaan jälleen ikävä kyllä Ukrainaan. Pyydän anteeksi lukijoiltani! Kadonnut henkilö on Ukrainan entinen presidentti Petro Oleksijovits Poroshenko. Lehtimiehet kysyivät häneltä äskettäin missä hän näkee itsensä kymmenen vuoden kuluttua. Hän vastasi "Toivottavasti olen vielä hengissä." Hän on kadonnut Ukrainasta ja kukaan ei tunnu tietävän minne. Hän lähti yksityiskoneellaan. Häntä syytettiin ainakin 13 rikoksesta Ukrainassa ja häntä odottavat oikeudenkäynnit. Uusi Ukrainan presidentti Vladimir Zelenski vaalilupauksissaan lupasi pistää hänet vankilaan. Paitsi, että Petro on itse kadonnut myös hänen perheensä on kadonnut. Hänen vaimonsa Marina, kaksi tytärtä ja kaksi poikaa katosivat jo pari päivää ennen Petroa. Ennen katoamistaan hän siirsi omaisuuttaan ja kavallettua (esimerkiksi yli 30 miljoonaa dollaria) ja muuta varallisuutta ulkomaisille tileille lähinnä veroparatiiseihin.

 Poroshenko perhekuvassa

Poroshenkoa syytetään mm. korruptiosta, maanpetoksesta, virkamiesaseman väärinkäytöstä, rahanpesusta, veropetoksista, maan oikeuslaitoksen kähmimisestä jne. Mutta Poroshenko on tehnyt myös rikoksia, joista häntä ei todennäköisesti syytetä. Jo astuessaan virkaansa Ukrainan presidentiksi 2014 hän rikkoi Ukrainan lakia. Entinen presidentti Viktor Janukovits oli vielä virkaa tekevä Ukrainan presidentti ja hän oli elossa eikä ollut eronnut virastaan, joten uuden presidentin valitseminen hänen tilalleen oli laiton teko ihan Ukrainan lain mukaan. Janukovits oli maanpaossa Venäjällä, koska hänen henkeään uhattiin. Näin ollen uuden presidentin valitseminen oli laitonta. Heti aluksi presidenttinä hän kokosi sotavoimat ja hyökkäsi Itäukrainaan Donetskiin ja Luhanskiin. Sotatoimien sytyttäminen on mielestäni rikollista toimintaa. Sotatoimet hän hävisi ja peräti kaksi kertaa (joidenkin mielestä kolme kertaa).

Ensimmäinen tapahtui vuonna 2014, jolloin Ukrainan sotavoimat kärsivät totaalisen tappion Itäukrainan joukoille. Seurasi ensimmäinen Minskin kokous 14.11.2014, jolla yritettiin tehdä rauhaa. Mutta tämähän ei lannistanut Poroshenkoa, vaan hän kokosi uudet joukot ja yritti uudelleen 2015. Ilmeinen tarkoitus oli katkaista Itäukraina kahtia Debaltsevan kohdalta, mutta joukot jäivätkin saarroksiin. Seurasi kuuluisa Debaltsevan piiritys 12. - 17. helmikuuta, jossa eliittinen pääosa Ukrainan sotajoukoista n. 8 000 miestä oli piiritetty Debaltsevan alueelle. Näistä noin 3 000 sai surmansa ja loput päästettiin piirityksestä, jos luovuttivat aseensa. Näin tapahtui. Tämä oli mielestäni virhe. Kyseessä oli Ukrainan armeijan eliittiosasto, jonka tarkoituksena oli katkaista Donbass kahteen osaan. Nämä joukot olisi pitänyt tuhota kokonaan. Ukrainan armeijan selkäranka olisi katkennut. Yleensä Ukrainan armeijan moraali on heikko ja tämä olisi ratkaissut sodan. Sotiminen ja johtaminen ovat heikkoa ja sotilaat tienaavat mielellään pimeää rahaa myymällä uusinta amerikkalaisilta saatua aseistusta (esim. pimeänäkölaitteita) kelle tahansa, jolta saavat rahaa.

 Debaltsevan piiritys helmikuussa 2015

Seurasi Minskin toinen kokous, jonka päätöstä Poroshenko ei koskaan noudattanut. Mielestäni sota Itäukrainassa on Poroshenkon syytä ja ne yli 13 000 ihmistä, jotka ovat menettäneet henkensä tässä sodassa ovat Poroshenkon syntilistalla. Minskin sopimuksesta huolimatta sotatoimia jatkettiin ja yksi syy on ilmiselvä. Proshenkolla on asetehtaita, mm. panssarivaunutehdas, joten on selvää, että hän tienaa jos soditaan. Pidän myös Poroshenkon syynä sitä, että 108 ihmisen murhaa Maidanilla ja 48 ihmisen elävältä polttamista Odessassa vuonna 2014 ei olla tutkittu. Poroshenko olisi voinut pitää huolta, että asia tutkitaan ja syylliset olisi asetettu vastuuseen. Lisäksi Poroshenko teki ns. Kertsinsalmen provokaation 25.11.2018 kohottaakseen äänimääräänsä presidentin vaaleissa parilla prosenttiyksiköllä. Tämän on vahvistanut ukrainalainen korkea-arvoinen upseeri. Näin hän uhkasi 24 merisotilaan henkeä, jotka ovat nyt vankeina Venäjällä, mutta hengissä. Aivan yhtä hyvin he voisivat maata kuolleina Mustanmeren pohjalla.


Poroshenkon asunto (palatsi) Kiovassa

Sisäänkäynti palatsiin.

Poroshenko on Ukrainan rikkaimpia miehiä. Absurdeinta on, että hän oli Euroopan köyhimmän valtion Euroopan rikkain päämies. Kukaan ei tiedä hänen omaisuutensa kokoa ja arvoa, mutta se lasketaan miljardeissa. Ukrainan presidenttinä ollessaan hän moninkertaisti omaisuutensa. Jotkut sanovat, että hän kasvatti omaisuuttaan  jopa 19-kertaisesti tuona aikana. Suurin osa hänen omaisuudestaan on veroparatiiseissa. Häntä on sanottu suklaaparoniksi, koska hän aloitti Rochen-nimisellä suklaatehtaalla, joka sijaitsee Venäjällä. Venäjä on nyt takavarikoinut tehtaan maksamattomien verojen vuoksi.


Oli asia miten tahansa tämä muistuttaa hämmästyttävällä tavalla yhtä aikaisempaa tapausta. Mikheil Saakashvili niminen  mies pääsi Georgian presidentiksi ns. ruusuvallankumouksen avulla vuonna 2004, Poroshenko verisen Maidanin vallankumouksen avulla 2014. Saakashvili hyökkäsi 7.8.2008 Etelä-Ossetiaan, jota puolustivat venäläiset rauhanturvajoukot. Venäläiset hyökkäsivät takaisin 8.8.2008 ja Saakashvili kärsi murskatappion. Vuonna 2012 häntä ei enää valittu presidentiksi. Häntä vastaan nostettiin lukuisia syytteitä mm. poliittisten vastustajien murhista, valtion varojen kavaltamisesta jne. Häntä odotti monien vuosien, jopa 27 vuoden vankeustuomio. Saakashvili pakeni maasta Yhdysvaltoihin. Georgia antoi hänestä kansainvälisen pidätysmääräyksen, jota yksikään valtio ei ole noudattanut. Jos hän palaa maahan hänet voidaan vangita. Nykyisin hän on Ukrainan kansalainen.

Mikheil Saakashvili parhaimpina päivinään.

Nyt Poroshenko on siis kadonnut. Hän on rikas mies. Kiovassa hän asui palatsimaisessa asunnossa. Espanjassa Esteponassa Costa del Solissa Välimeren rannalla hänellä on upea huvila. Alue on elitistinen. Alueella asuu Hollywoodin filmitähtiä, superurheilijoita ja poliittista eliittiä. Poroshenko ei ole ilmestynyt huvilalleen. Jotkut sanovat, että hän on Malediiveilla, jotkut sanovat, että hän on Dubaissa. Ukrainan kansalaisuuden lisäksi Poroshenkolla on ainakin Sveitsin ja Israelin kansalaisuudet. Poroshenko on hakenut oikeusapua Yhdysvalloista. Kerrotaan, että se, että hän pääsi maasta niin helpolla johtuu siitä, että hänellä on sopimus Ukrainan nykyisen hallinnon kanssa. Jos hän häipyy äkkiä maasta hän ei joudu oikeuteen. Näin nykyinen hallinto ja presidentti Zelenski pääsisivät helpolla hänestä.

 Poroshenkon huvila Espanjassa Costa del Solissa.

On selvää, että jos Poroshenkoa uhkaa vaara tai vankeus Ukrainassa lännestä kyllä löytyy hänelle turvapaikka. Ukrainassa käydään parhaillaan polemiikkia lähtikö hän lomalle niin kuin ilmoitti vai pakeniko hän maasta? Ensimmäinen oikeuden istunto on tämän kuun 19. päivänä. Jää nähtäväksi saapuuko hän sinne.