SUOMI SOTIEN JÄLKEEN
YYA-sopimuksen allekirjoitustilaisuus 6.4.1948. Allekirjoittamassa Vjateslav Molotov. Vasemmalla Neuvostoliiton edustajia, Keskellä Josiv Stalin, oikealla Suomen edustajat, joiden joukossa mm. Urho Kekkonen
Jatkan sarjaani, jossa olen käsitellyt toisen maailmansodan vaikutuksia Suomeen ennen sotia, sotien aikana ja sotien jälkeen. Pakostakin kirjoituksestani jää pois paljon yksityiskohtia, mutta otan mukaan joitakin välttämättömiä aineksia ja uusia näkökulmia aiheisiin. Edelliset sarjan osat ovat Jokaiselle kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan ilm.13.8.2019, 80 vuotta ilm. 18.8.2019, Talvisota ilm. 25.8.2019 ja Jatkosota ilm. 7.9.2019. Tässä sarjassa yritän käsitellä asioita näkökulmista, joita harvoin otetaan esille. Monet ovat varmasti eri mieltä kanssani. Olen kirjoittanut tämän sarjan sen pohjalta, että harrastan historian tutkimista ja elämänkertojen lukemista. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta Suomen jatkosodan loppumisesta.
Kuten kirjoitin edellisessä osassa Suomi selvisi toisesta maailmansodasta ihmeen vähillä jälkiseuraamuksilla vaikka hävisi sodan. Alueellisia menetyksiä oli vain alueita Karjalassa, Viipurin kaupunki, Petsamon nikkelikaivokset ja yhteys Jäämerelle, Suomen lahden saaria sekä Sallan alue. Porkkala jouduttiin vuokraamaan 50 vuodeksi, mutta tämäkin aika lyhennettiin myöhemmin. Suomea ei miehitetty. Sotarikollisia ei hirtetty, kuten muissa valtioissa. He saivat vain lieviä vankeustuomioita ja suurin osa ei saanut mitään jälkiseuraamuksia. Mannerheim pakeni Sveitsiin, mutta häntä vastaan ei edes nostettu mitään syytettä. Sotakorvauksia jouduttiin maksamaan 300 miljoonan dollarin edestä, mutta tätäkin kevennettiin myöhemmin. Sotakorvauksista oli hyötyäkin, koska siitä seurasi se, että Suomi joutui kehittämään raskasta teollisuuttaan, josta tuli myöhemmin Suomelle paljon hyötyä. Erityisesti tästä hyötyi telakkateollisuus, mutta myös muu metalliteollisuus, joita jouduttiin pakon edessä kehittämään. Sotakorvaukset Suomi maksoi kokonaan ainoana maailmassa. Tämä muistetaan mainita usein, kun halutaan ilmentää suomalaista rehellisyyttä. On vaikea sanoa onko siitä ollut hyötyä, mutta tätä on pidetty Suomessa kunniakkaana asiana.
Mannerheim oli valittu 4.8.1944 presidentiksi ja tästä alkoi rauhanprosessi. En mene rauhaprosessin yksityiskohtiin, koska siitä on kirjoitettu varsin runsaasti. Kuitenkin terveydellisistä syistä Mannerheim joutui matkustamaan leikattavaksi Tukholmaan ja sitten toipumislomalle Portugaliin. Jotkut sanovat tätä pakomatkaksi, ettei hän joutuisi sotasyylliseksi oikeudenkäynteihin. Maaliskuussa 1946 hän erosi presidentin virastaan ja muutti Sveitsiin, jossa ryhtyi sanelemaan elämänkertaansa, joka suoraan sanoen on hyvin epätäydellinen ja ei kovin rehellinen. Usein sanotaan, että mikään ei valehtele ihmisestä niin paljon, kuin itse kirjoitetut elämänkerrat. Mannerheimin sankari koko hänen elämänsä ajan oli Venäjän keisari Nikolai II ja hän ei koskaan päässyt irti Venäjän keisarikunnasta. Elämänsä loppuun asti hän kantoi mukanaan Keisari Nikolai II:n muotokuvaa. Mannerheim kuoli 27.1.1951 (28.1.1951).
Carl Gustaf Emil Mannerheim pakeni Sveitsiin.
Mannerheimin jälkeen Suomen presidentiksi valittiin maaliskuussa 1946 J. K. Paasikivi. Paasikivellä oli Moskovassa varsin hyvä maine. Hän ymmärsi, että olisi Suomen etujen mukaista luoda hyvät ja luottamukselliset suhteet Neuvostoliittoon. Rauhansopimus allekirjoitettiin voittajavaltioiden kanssa Pariisissa 10. helmikuuta 1947. Voittajavaltiot, jotka allekirjoittivat Pariisin rauhansopimuksen, olivat Neuvostoliitto, Yhdysvallat, Britannia ja Ranska. 6. huhtikuuta 1948 allekirjoitettiin Neuvostoliiton kanssa sopimus Ystävyydestä, yhteistoiminnasta ja keskinäisestä avunannosta eli legendaarinen ns. YYA-sopimus. YYA-sopimuksella on huono maine, mutta moni ei tule ajatelleeksi, että tämä takasi Suomeen rauhan todella moniksi vuosikymmeniksi. Paasikivi valittiin toiselle kaudelle presidentiksi 1950. Suomi liittyi 1955 Pohjoismaiden neuvostoon sekä Yhdistyneisiin kansakuntiin. Yksi Paasikiven uran huipentuma oli syksyllä 1955 tehty matka Moskovaan, jolloin Porkkalan vuokra-alue palautettiin Suomelle. Paasikiven saavutuksiin kuuluu myös, että sotakorvausten maksuaikaa pidennettiin ja nimellisarvoa alennettiin 300 miljoonasta dollarista 226,5 miljoonaan dollariin. Viimeinen sotakorvausjuna meni rajan yli 18. syyskuuta 1952. Sotakorvausjärjestelmä perustui tavaratoimituksiin, ei käteismaksuihin. Tämä oli selvä Suomen etu ja teollisuutta kehittävä vaikutus, josta oli myöhemmin valtavasti hyötyä, kuten tuossa jo aikaisemmin kirjoitin. Suomen kehitys hyvinvointivaltioksi lähti käyntiin. Vuonna 1956 Paasikiveä ei enää valittu presidentiksi.
Viimeinen sotakorvausjuna lähti Vainikkalasta 18.9.1952
Uudeksi presidentiksi valittiin 1956 Urho Kaleva Kekkonen, josta tuli kaikkien aikojen pisimpään ollut presidentti Suomen historiassa. Kekkonen jatkoi Paasikiven linjaa politiikassa. Tätä sanotaankin Paasikivi-Kekkosen linjaksi. Linjaa pidetään puolueettomuuslinjana, jossa kuitenkin otetaan Neuvostoliiton rajan turvallisuus huomioon. Kekkosella oli erittäin hyvä suhteet Neuvostoliittoon ja henkilökohtaiset suhteet sen johtajiin mikä johti siihen, että Suomi sai suhteellisen vapaat kädet toimia maailmassa. Paitsi YYA-sopimusta Suomen ja Neuvostoliiton välillä vallitsi bilateraalinen kaupankäynti. Tämä oli jatkoa metalliteollisuuspainotteisille sotakorvauksille ja erittäin edullista Suomelle. Tämä mahdollisti suuria yksittäisiä teollisia yhteistyöhankkeita, mutta myös ulkomaankauppaa se hyödytti. Esimerkiksi öljytoimituksia Neuvostoliitosta voitiin myydä ulkomaille.
Kekkonen ja Paasikivi
Maailmassa tajuttiin ihan hyvin, että Suomi kuului Neuvostoliiton valtapiiriin ja kukaan ei kyseenalaistanut sitä. Tosin CIA salaa yritti toimia ahkerasti Suomessa maan alla ja rahoitti erilaisia toimia ja järjestöjä sekä yksityisiä ihmisiä Neuvostoliittoa vastaan. Suomi-Neuvostoliitto-Seura (SNS), joka perustettiin jo heti 15. lokakuuta 1944 oli suurin seura maassa ja siihen kuuluivat kaikki suomalaiset silmäätekevät henkilöt. Järjestön tehtävänä oli vaalia Suomen ja Neuvostoliiton välisiä ystävällisiä suhteita ja sille muodostui vahva valtiollinen ja puoluepoliittinen luonne. Lisäksi Suomessa oli ns. "Kotiryssä" tapa, jossa jokaisella silmäätekevällä poliitikolla oli oma "tukihenkilö" Neuvostoliiton konsulaatissa. Tämä oli normaali-ilmiö tuolloin ja henkilö, jolla ei ollut omaa "Kotiryssää" ei ollut mitään.
Urho Kaleva Kekkonen on todennäköisesti älykkäin Suomen presidentti kautta historian. Hänen henkilökohtaiset suhteensa tuolloisen Neuvostoliiton johtoon antoivat Suomelle käytännössä itsenäisyyden. Tämä luottamus antoi Suomelle vapaat kädet esimerkiksi liittyä Eftan jäseneksi jo 1961. Samana vuonna 30. lokakuuta alkoi ns. Noottikriisi. Sanotaan, että Noottikriisi oli Neuvostoliiton ja Kekkosen yhdessä suunnittelema tilaustyö tarkoituksena kaataa Honka-liitto ennen vaalikampanjaa ja antaa Kekkoselle aihe kaataa tuolloinen eduskunta. Kekkonen oli tuolloin matkoilla Yhdysvalloissa eikä tullut edes kriisin aikana Suomeen. Näin kekkonen varmisti uudelleenvalintansa. Tosin kaikki tutkimukset asiasta eivät ole yksimielisiä.
Yleismaailmallisesti katsottuna Suomi eli hyvin turvallista elämää "Suuren ja mahtavan Neuvostoliiton" kainalossa. Läntinen sotilasliitto Nato perustettiin 1949 ja vastapainoksi perustettiin itäinen Varsovan liitto 1955. Maailmassa vallitsi tasapaino kahden sotilasliittouman välillä. Sanotaan, että vielä koskaan maailma ei ollut niin turvallinen paikka elää. Tosin rauhan katkaisi lyhytaikaisesti Kuuban ohjuskriisi 1962, joka johtui siitä, että Yhdysvallat oli sijoittanut ydinohjuksia Turkkiin jolloin Neuvostoliitto lähti tekemään samaa Kuubaan. Asia ratkaistiin sillä, että Yhdysvallat veti ohjuksensa pois Turkista ja Neuvostoliitto Kuubasta. Tosin Yhdysvallat hyökkäsi Vietnamiin ja alkoi Vietnamin sota 1961 - 1975, jota vastaan Suomessakin osoitettiin mieltä. Yhdysvallat hävisi sodan mutta Suomi sai elää rauhassa suuren Karhun kainalossa. Kuitenkin myöhemmissä tutkimuksissa on osoitettu, että Yhdysvalloissa oli suunnitelmia hyökätä Neuvostoliittoon ydinohjuksin ja lentokonein Suomen ilmatilan kautta ja Suomessakin oli kohteita, joihin olisi käytetty ydinohjuksia ja ydinpommeja, mutta tätä ei koskaan rohjettu lähteä toteuttamaan. Kaikki ymmärsivät, että tästä olisi voinut seurata ihmiskunnan tuho.
Urho Kaleva Kekkonen oli kahdeksas Suomen tasavallan presidentti. Presidenttinä hän toimi yhtäjaksoisesti vuodesta 1956 vuoteen 1982, jolloin hän joutui eroamaan sairauden takia. Hän oli siis Suomen historian pitkäaikaisin presidentti. Hänen seuraajakseen valittiin 1982 Mauno Koivisto. Vuonna 1988 Koivisto valittiin toisen kerran presidentiksi. Koivisto korosti aluksi jatkavansa Kekkosen linjaa, mutta hänen kykynsä eivät yksinkertaisesti siihen riittäneet. Hän oli heikko presidenttinä ja idänsuhteet kovin heikot. Koiviston aikana alkoi Suomessa presidentin valtaoikeuksien rajoittaminen, joka jatkuu yhä tänä päivänä. Tämä korostaa eduskunnan ja hallituksen vallan kasvattamista ja presidentin aseman voimakasta kaventamista. Presidentti Koiviston aikana tapahtui myös suuria mullistuksia maailmassa. Hänen aikanaan tapahtui Suomessa 1990-luvun alun suuri lama, joka on Suomen historian pahimpia talouskriisejä, pahempi kuin 1930-luvun lama Suomessa. Lamalla oli syvä vaikutus Suomen talouteen, erityisesti työllisyyteen, kulttuuriin, politiikkaan ja ilmapiiriin. Bruttokansantuote laski 13 % ja työttömyys nousi 3,5 %:sta 18,9 %:iin, todellisuudessa vieläkin suuremmaksi. Tästä Suomi ei ole vieläkään toipunut. Suoritettiin devalvaatio, joka osaltaan pahensi monien kohdalla entisestään tilannetta. Syntyi pankkikriisi, joka yksinkertaisesti hoidettiin väärällä tavalla. Se hoidettiin veronmaksajien rahoilla vaikka tehokkain keino olisi ollut ottaa pankit valtion haltuun ja myöhemmin sitten järjestellä asiat kuntoon. Mutta onneksi Koiviston presidentinkausi päättyi 1994.
Kekkonen ja tuleva presidentti Mauno Koivisto.
Neuvostoliitto hajosi vuonna 1991. En ryhdy spekuloimaan hajoamisen syitä, mutta seuraukset Neuvostoliitossa ja nuorella Venäjällä olivat aluksi kaameat. Tässä tilanteessa Suomi olisi voinut itsenäistyä täydellisesti, mutta Suomi liittyi EU:hun 1. tammikuuta 1995 ja menetti näin itsenäisyytensä. Suomen kansa on kansa, joka ei osaa eikä halua olla itsenäinen. Nyt Suomea hallitaan EU:sta Brysselistä käsin. Käytännössä Suomi ei voi juuri päättää mistään asioista itsenäisesti, ei edes kesäaikaan siirtymisestä. Varsinainen liittyminen ei tapahtunut enää Mauno Koiviston aikana, mutta koko liittymistä edeltävä prosessi tapahtui hänen aikanaan. Seuraavaksi presidentiksi valittiin 1.3.1994 Martti Ahtisaari. Hänen valintansa oli kaksivaiheinen. Hänen aikanaan siis Suomi allekirjoitti EU-jäsenyyssopimuksen. Ahtisaari ei paljoakaan paneutunut Suomen sisäpolitiikkaan vaan viihtyi paljon ulkomailla. Presidentin valtaoikeuksia kavennettiin voimakkaasti Ahtisaaren presidenttikaudella. EU:hun liittymisen myötä eriarvoisuus alkoi kasvaa myös Suomessa. Tuolloin syntyivät leipäjonot ja ovat siitä lähtien olleet normaali ilmiö Suomessa. Suomi otti Euron käyttöön valuuttana 1.1.1999 ja käteisenä 2002. Monien asiantuntijoiden mielestä tämä oli suuri virhe. Mikään muu Pohjoismaa ei näin tehnyt. Näin Suomi menetti mahdollisuuden määritellä oman valuuttansa arvon. Vuoden 2000 presidentin vaaleihin Ahtisaari ei enää osallistunut.
Martti Ahtisaari
Suomen olisi syytä yhä edelleen miettiä asemaansa ja naapurisuhteitaan eri valtioihin. Tänä syksynä tulee kuluneeksi tasan 75 vuotta jatkosodan loppumisesta. Tulen jatkamaan sarjaa.
Ohessa edellisten osien osoitteet:
Jokaiselle kykyjensä mukaan, kaikille tarpeittensa mukaan
80 vuotta
Talvisota
Jatkosota
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti