Kirkasotsainen mies

LUIN KIRJAN 

Luin Zacharias Topeliuksen Maamme kirjan. Täytyy myöntää, että luin sen ensimmäisen kerran. Olin kyllä kuullut ja lukenut kirjasta, mutta en ollut lukenut itse kirjaa aikaisemmin. Alkuperäinen kirja on kirjoitettu ruotsiksi ja oli nimeltään "Boken om vårt land". Kirja ilmestyi vuonna 1875 ja käännettiin suomeksi 1876. Zacharias, tai kuten hän itse usein kirjoitti nimensä Zachris Topelius eli 1818 - 1898. Hän eli siis Suomen suuriruhtinaskunnassa, jolloin Suomi oli Venäjän keisarikunnan autonominen osa. Vielä kannattaa kirjoittaa, että hän keksi Suomen sinivalkoisen lipun, joka pohjautuu Venäjän laivaston sinivalkoiseen siniristiseen lippuun. Lisätietoja Topeliuksesta voi lukea netistä.

Kirjaa oli nautinto ja hauska lukea. Se on erittäin helppolukuinen. Versio, jonka luin oli jo 58:s painos ja pohjautui 16. suomenkieliseen painokseen vuodelta 1899. Kirja oli painettu 1981. Kirjan kustantaja on WSOY. Kuvitus perustui kuvateoksiin "Finland framsteldt i teckningar" ja "En resa i Finland - Matkustus Suomessa". Mielestäni kuvitus on onnistunutta ja kaunista ja perustuu aikansa taitavimpien taiteilijoiden teoksiin. Kirja on kokonaisuudessaan tyylikäs ja kaunis ja tekstin ja kuvituksen suhde erinomainen.

Kirjan alussa on Topeliuksen viisas kommentti Suomen erityisalueesta Euroopan kansainperheessä; "maamme on silta idän ja lännen välillä, mutta ei kummankaan etuvartio, ei itää eikä länttä vastaan". Tämä on todella hienosti sanottu ja olisi varsin monen suomalaisen hyvä ottaa huomioon myös tänä päivänä. "Raja railona aukeaa. Edessä Aasia, Itä Takana Länttä ja Eurooppaa; varjelen, vartija, sitä. (Uuno Kailas). Äskettäin katsoin englantilaisen dokumentin Skandinavian taiteesta. Suomea siellä ei näkynyt. Skandinaviaan kuuluvat siis vain Norja, Tanska ja Ruotsi, mutta ei Suomi. Meillä pyritään jatkuvasti painottamaan, että olemme länttä. Olen henkilökohtaisesti toista mieltä. Olemme SEKÄ Itää, että Länttä. Jo suomalaisten geeniperimä osoittaa tämän. Olemme siinä välissä emmekä mikään "etuvartio". Ja tämä olisi meidän hyvä ottaa huomioon juuri niin kuin Topelius kirjoittaa.

Kirja oli alunperin tarkoitettu koululaisten alempien luokkien lukukirjaksi. Kirja kuvailee Suomea, sen maakuntia, luontoa, kansaa ja historiaa. Kirjaa käytettiin 1940-luvulle saakka. Siihen lisättiin kuvitusta ja erilaisia tekstejä varsinkin 1930- ja 1940-luvuilla. Mukaan tuli myös poliittista propagandaa, joka on lukemastani painoksesta ansiokkaasti poistettu. Kirja on palautettu mahdollisimman paljon alkuperäisen version mukaiseksi.

Suomen alkujuurista Topelius kirjoittaa mm.: "Venäjän tasangoilla asui muinoin laajalla alueella kansa, jota venäläiset nimittivät "tshuudeiksi". Tämä kansa on hämärässä muinaisuudessa tullut Aasian vuoristoseuduilta ja hajaantunut sitten moniin haaroihin pohjoisille alueille ja suureen osaan luoteista Eurooppaa. Ruotsin ja Norjan kaikkein vanhimmat asukkaat olivat tätä samaa kansanheimoa ja heitä nimitettiin  näillä main milloin jotuneiksi, milloin kainulaisiksi, lappalaisiksi tai suomalaisiksi Venäläiset tarinat kuvaavat tshuudien olleen kookasta ja väkevää kansaa. Tshuudit rakensivat majansa yksinäisille  kunnaille, pitivät karjaa ja viljelivät maata sekä olivat taitavia seppiä." Tästä lienee peräisin venäläisten käyttämä haukkumasana suomalaisista "tsuhna", joka vastannee meidän "ryssä"-sanaamme venäläisistä.

Suomen kansasta Topelius kirjoittaa hauskasti: "Pähkinäsaaren rauhan jälkeen alkoivat nuo viisi aikaisemmin toisilleen vihamielistä heimoa, jotka siihen asti olivat asuneet tässä maassa - karjalaiset, hämäläiset, kainulaiset, lappalaiset ja ruotsalaiset - vähitellen sulautua yhdeksi kansaksi. He saivat nyt yhteisen isänmaan, yhteisen esivallan, yhteisen kristinuskon, yhteiset lait ja rauhallinen keskinäinen kanssakäyminen pääsi alkuun kaikkein eduksi. Tästä kasvoi vähitellen nykyinen Suomen kansa, joka oli ollut ennen ainoastaan  pirstaleina olemassa. Ja taaskin kului monta sataa vuotta ennen kuin tämä kansa alkoi elää rakkaudessa ja sovinnossa; jatkuupa tämä yhdessäolo vielä tänäkin päivänä."

Henrik-piispan kuolemasta ja Lalli-talonpojasta on kirjassa monta juttua, joista minä en ainakaan ole aikaisemmin tiennyt mitään. Mielenkiintoista luettavaa.

Laukkuryssistä Topelius kirjoittaa opettavaisesti: "Nuo pitkät vaaleatukkaiset maakauppiaat, jotka kulkevat kylästä kylään laukku selässä ja joita nimitetään laukkuryssiksi, eivät ole venäläisiä, vaan karjalaisia, jotka asuvat Pohjois-Venäjällä ja tunnustavat kreikkalaista uskoa."

Venäläisistä Topelius kirjoittaa: "Entisinä sota-aikoina ei tässä maassa hyvillä mielin katseltu venäläisiä, sillä he tulivat silloin vihollisina; mutta nyt he tulevat ystävinä, naapureina ja liittolaisina. Ja vaikka he monessa suhteessa ovat toisenlaisia  kuin tämän maan kansa ja puhuvat keskenään omaa venäläistä kieltään, jota ei ole helppo oppia, tulevat he hyvin toimeen maan asukkaitten kanssa. Sillä venäläiset ovat ahkeria, ilomielisiä, hyväsopuisia ja lapsia rakastavia; heillä on virkeämpi luonne, kuin suomalaisilla, he rakastavat soittoa ja laulavat mielellään. Heidän joukossaan on monia, jotka säästäväisyydellään ovat tulleet rikkaiksi, ja monta, jotka ovat tehneet hyvää köyhille. Joskus näet venäläisen sotamiehen jakavan ison leipäkakkunsa köyhille, pitävän talonpojan lapsia polvillaan ja laulavan heille vieraskielisiä lauluja."

Viipurin linnan synnystä Topelius kirjoittaa: "Vahva sotajoukko varustettiin, monet ritarit ottivat taas ristinmerkin, ja vuonna 1293 purjehti suuri ruotsalainen laivasto itään karjalaisten rannikolle. Täällä ruotsalainen sotajoukko nousi maihin Viipurinlahden rannalle ja rakensi lahden pohjukan suussa olevalle saarelle Viipurin linnan. Tämä luja varustus on pystyssä vielä  tänäkin päivänä, samaten kuin Turun ja Hämeen linna. Se on ollut kauan Suomen lukkona ja suojamuurina; sitä on urhoollisesi puolustettu monissa verisissä sodissa. Vuonna 1856 paloi linnan tornin katto. Viipurin kaupunki on syntynyt linnan turvissa, ja sekin on ollut muurien ympäröimä,  niin että linna ja kaupunki yhdessä olivat kauan yksi maamme mahtavimpia varustuksia."

Kirja on täynnä tietoa Suomen historiasta ja yksinkertaisella kielellä kirjoitettuna. Kirja kertoo katolisen uskon levittämisestä Suomeen ja myöhemmin protestanttisen uskon levittämisestä Suomeen. Kirja kertoo myös Ruotsin vallan ajasta, sen eri vaiheista ja hallitsijoista, suomalaisen sotaväen käytöstä Euroopassa, hakkapeliitoista ja lopulta Venäjän vallan monivaiheisesta tulosta Suomeen. Kirjasta selviää myös, mistä tulee esim. sanonta "Kreivin aikaan". Topeliuksen käsityksen mukaan Suomi oli köyhä ja karu maa. ja ankara työnantaja. Oli pakko tehdä ankarasti töitä selvitäkseen näissä oloissa. Tähän vaikutti 1870-luvun Suomen voimakas taloudellinen kasvu. Ihan hauskaa ja yksinkertaista luettavaa.

Hauska yksityiskohta, joka usein jää unohtumaan on kertomus ns. Pommeri sodasta: "Tästä ns "Pommerin sodasta", joka päättyi v. 1762, oli kuitenkin se hyöty, että suomalaiset sotamiehet toivat sieltä kotiin palatessaan laukuissaan mukanaan perunoita; ja siitä ajasta alkaen niitä sitten  vähitellen ryhdyttiin viljelemään nauriiden sijasta, jotka siihen asti olivat olleet yleisiä. Samoihin aikoihin alkoi kahvi ja tee tulla käyttöön meidän maassamme."