VASTAKKAISIA MIELIPITEITÄ
Se mikä minua ilahduttaa on, että viime aikoina olen saanut huomattavasti lisää lukijoita. Ilmeisesti aiheet ovat kiinnostaneet. Pääosa lukijoistani tulee tietenkin Suomesta, mutta paljon on Euroopasta ja jopa Amerikoista. He käyttävät kääntäjiä. Venäjältä ei juuri ole lukijoita. Tiedotusvälineet käsittelevät asioita aina hyvin yksipuolisesti. Korostaisin sanaa "yksipuolisuus". Itse pyrin tasapuolisuuteen tai ehkä monipuolisuuteen. Usein on vaikea tulla ymmärretyksi. Osaan englantia, venäjää, vähän ukrainaa ja olen opiskellut jopa saksaa. Tällä kertaa en pyri totuuteen. Totuus paljastuu normaalisti aina vuosien kuluttua ja se on aina aikansa ja paikkansa tuote.
Tällä kertaa tarkoitukseni on käsitellä asioita lähinnä kahdelta kannalta. Katson niitä näkemyksiä mitä meillä täällä lännessä Euroopassa on asioista ja niitä näkemyksiä, joita vastakkaisella puolella on asioista. On hyvä tietää mikä vaikuttaa kunkin osapuolen toimintaan ja ajatuksiin. Miksi kukin toimii niin kuin toimii. Mihinkään tuomarointiin en pyri. Nykyään kuulee hyvin usein sanonnan, että Eurooppa on sodassa. Onko näin on mielenkiintoinen kysymys? Keskiössä on tietysti Ukraina ja sen ympärillä käytävä polemiikki. Olisikohan hyödyllistä tarkastella näitä eri näkökannoilta?
On selvää, että Venäjällä ja Länsi-Euroopalla on huomattava näkemysero tämän sotatilan syntymisestä ja syistä. Eurooppa käyttää tyypillisesti nimitystä "hyökkäyssota", Venäjä käyttää nimitystä "Erityinen sotilasoperaatio". Näillä nimityksillä on huomattava käsite-ero ja myös merkitys. Olisi tärkeää ajatella molempien merkitystä ja taustaa. Asioiden tarkastelu saattaa syventää molempia näkemyksiä. Ajatelkaa miltä kuulostaa "hyökkäyssota", miltä kuulostaa "Erityinen sotilasoperaatio". Miettikääpä, millainen merkitys on molemmilla sanonnoilla.
Ehkä
on syytä lähteä tämän tapauksen syntysijoilta. Alkuun on todella pitkä matka,
mutta eräs kohta tässä konfliktissa on Venäjän syntyminen nykyiseen muotoon.
Syntyminen voidaan ajoittaa noin vuoteen 1990, jolloin Neuvostoliitto hajosi.
Neuvostoliittoa johti Mihail Gorbatšov niminen mies, jonka tarkoitus oli
uudistaa Neuvostoliittoa. Avainsanoja olivat perestroika
(uudelleenrakentaminen) ja glasnost
(avoimuus), mutta hänellä ei riittänyt kykyjä alkuunkaan toimia näiden asioiden
hoitamiseksi. Hänellä ei ollut mitään edellytyksiä tähän. Tuloksena oli
Neuvostoliiton hajoaminen. Tästä hyvästä Gorbatšoville myönnettiin Nobelin
rauhanpalkinto 1990. Nobelin palkinnot ovat aina poliittisia. Tätä ei aina ymmärretä
tai haluta myöntää.
Monien
muiden seikkojen ohessa on hyvä pitää mielessä, että syntyneelle uudelle
valtiolle Venäjälle luvattiin, että sotilasliitto Nato ei tule lähestymään
tuumaakaan syntyneen Venäjän rajoja. Tämä oli todellinen lupaus ja ehto uuden
valtion synnyttämiselle. Tätä lupausta ei olla pidetty. Meillä lännessä on tämä
lupaus kokonaan unohdettu joko tarkoituksella tai välittämättä mistään
lupauksista tai sopimuksista. Venäjä oli tuolloin todella heikossa
tilassa. Talous oli katastrofaalinen,
sotilaallinen tilanne romahtanut, maailman suurin valtio hajonnut osiin, uusi
presidentti Boris Jeltsin oli alkoholisti, jota kaikki käyttivät hyväkseen.
Venäjällä lupausta ei olla unohdettu. Tämä on oleellinen ero lähtökohdille. Usein sanotaan tai pidetään varsinkin täällä lännessä, että kyseessä on väärinkäsitys. Huomionarvoista on kuitenkin se, että näin Venäjällä asia käsitetään ja sitä pidetään edelleen totena. Siellä se on totta, täällä lännessä ja varsinkin Euroopassa koko asiaa ei muisteta, tai se piilotetaan, tai yksinkertaisesti siitä ei edes tiedetä, eikä siitä puhuta missään mitään. Tässä on selkeästi yksi lähtökohta. Venäjä oli tuolloin liian heikko hoitamaan asioita.
Meillä lännessä pidetään kiinni siitä, että jokaisella valtiolla on oikeus pyrkiä Natoon, jos haluaa. Kaikista vanhoista sopimuksista ei välitetä yhtään tai ne unohdetaan, mahdollisesti jopa tarkoituksella? Unohdetaan myös, että Venäjä on pyrkinyt jopa kaksi kertaa Naton jäseneksi, mutta sitä ei olla hyväksytty. Joka tapauksessa tässä on huomattava näkemysero Venäjän ja lännen välillä. Venäjällä ihmiset yhä muistavat tämän sopimuksen, mutta meillä lännessä ei muisteta tällaista sopimusta ollenkaan. Ainakaan siitä ei puhuta. Mutta on tärkeää, että jos tästä sopimuksesta oltaisiin pidetty kiinni tuskin oltaisiin Euroopassa nykyisen kaltaisessa tilassa. Ukrainakin eläisi rauhassa.
No tähän liittyy Venäjällä yksi ajatusrakennelma, jota presidentti Putinkin on käyttänyt joissakin tilanteissa keventääkseen tunnelmaa. Lännestä on usein hyökätty Venäjälle menneinä vuosisatoina. Ensimmäisenä mainitaan Ruotsin Kaarle XII hyökkäys Venäjälle Pietari Suurta vastaan. Pietari Suuri voitti ruotsalaiset Pultavassa 1709, josta ruotsalaiset eivät enää nousseet. Toisena mainitaan Napoleon Bonaparten hyökkäys Venäjälle 1812. Venäjän keisari Aleksanteri I voitti kuitenkin sodan ja Napoleon ei oikeastaan enää noussut tuon jälkeen. Kolmantena mainitaan Hitlerin hyökkäys Neuvostoliittoon 1941. Stalin voitti kuitenkin Hitlerin ja marssitti joukkonsa Berliiniin, jossa Hitler oli tehnyt itsemurhan 1945.
Nyt tähän on liitetty sotilasliitto Nato, joka heti 1990- luvun lopusta lähtien on aalto toisensa jälkeen lähtenyt hyökkäykseen kohti Venäjää. Natoahan pidetään Venäjän pahimpana vihollisena. Nyt Nato on jo kiinni Venäjän rajoissa melkein joka puolelta jälleen lännestä käsin. Johonkin oli asetettava raja ja tällä kertaa se oli Ukraina. Mutta tämä on nyt tällainen kevennys, jota presidentti Putinkin käyttää joskus. Se ei ole varsinainen syy näkemyseroihin, mutta pitihän minun mainita se. Vakavahan se on koska, jos tällaisesta sopimuksesta olisi pidetty kiinni ei Ukraina olisi uhri nyt.
Sitten mennäänkin jo vakavimpiin asioihin. Tähän väliin on pakko ottaa ns. Georgian venäjäksi Gruusian Ruusuvallankumous, joka tapahtui 2003. Tällä on ollut vaikutuksensa nykyiseen tilanteeseen Euroopassa ja ennen kaikkea Ukrainassa. CIA:n vaikuttaessa taustalla nousi Georgian presidentiksi Yhdysvalloissa opiskellut Mikheil Saakašvili. Henkilökohtaisesti pidän häntä vähän sekopäisenä. Vallankumous johti siihen, että 7. elokuuta 2008 Georgia hyökkäsi yöllä suurella tykistökeskityksellä Etelä-Ossetiaan, joka ei halunnut kuulua Georgiaan. Etelä-Ossetiaa suojelivat venäläiset rauhanturvajoukot, jotka joutuivat tulituksen alle ja kohteiksi. Venäjän presidenttinä toimi silloin Dmitri Medvedjev. Hän johti Venäjän hyökkäykseen Georgiaan, jonka Venäjä voitti helposti. Amerikkalaiset, joilta Georgia odotti apua eivät auttaneet vaan pakenivat paikalta. Abhasia käytti tilannetta hyväkseen ja hyökkäsi Georgiaan vallatakseen maa-alueita takaisin.
Meillä täällä lännessä hyvin usein pidetään, että Venäjä aloitti sodan Georgiaa vastaan estääkseen Georgiaa liittymästä Natoon. Mutta kansainvälisesti on hyväksytty EU:n Brysselissä 2009 laatima raportti, jonka mukaan Georgia aloitti sodan. Lähes1200-sivuinen raportti on kattavin selvitys tästä sodasta. Meillä tosin jatkuvasti kyseenalaistetaan tämä raportti, mikä on ymmärrettävästi tämän hetken huomioon ottaen ihan normaali ilmiö, kun katsoo Euroopan ja Naton nykyistä asennetta ja tilannetta.
Venäjä olisi voinut helposti vallata koko Georgian, mutta ei tehnyt sitä. Nykyisin Abhasia ja Ossetia ovat itsenäisiä alueita, jotka haluavat liittyä Venäjään. Monet valtiot ovat tunnustaneet niiden itsenäisyyden, monet eivät. Saakašvili pakeni lopulta paikalta Yhdysvaltoihin varastaen suuren määrän Georgian valtion rahoja juhliakseen nuorten kaunottarien helmoissa. Sieltä hän pakeni Ukrainaan, jossa riiteli monen merkittävän ukrainalaisen kanssa. Vuonna 2021 hän palasi Georgiaan tarkoituksenaan päästä jälleen valtaan, mutta hänet vangittiin heti ja pistettiin vankilaan. Sieltä hän joutui sairaalaan. Tietääkseni nykyisin hän on suljettu mieli... tai sanoisinko hullujen huoneelle. Kuuluisin video hänestä on, kun hän syö omaa solmiotaan vuonna 2008.
https://www.youtube.com/watch?v=ylcIJdZEYHI
https://www.youtube.com/watch?v=uyNocJFUloA
https://www.youtube.com/watch?v=syKMsDS2OzE
https://www.youtube.com/watch?v=fHEDxEHdexA
George Soros miljonääri ja poliittinen aktivisti
Mutta Venäjällä asia näyttää aivan toisenlaiselta. Vuonna 2013 ja varsinkin 2014 Ukrainan Maidanilla ryhdyttiin osoittamaan mieltä silloista valtaa ja presidentti Viktor Janukovytšia vastaan. Venäjän mukaan vallankaappaus tapahtui ennen kaikkea amerikkalaisten CIA:n ja poliittisen aktivistin George Sorosin rahoituksen yllyttämänä ja avustamana. Amerikkalaiset erilaiset poliittiset järjestöt osallistuivat vallankaappaukseen. Kun vallankaappaus ei näyttänyt onnistuvan palkattiin georgialaisia, liettualaisia ja amerikkalaisia tappajia ampumaan mielenosoittajia täysin mielivaltaisesti . Mielenosoittajia vastassa olleilla poliiseilla ei ollut aseita. Yli sata ihmistä kuoli. Janukovytš uhattiin tappaa, jolloin hän joutui pakenemaan Venäjälle. Tuolloin häneltä riistettiin valta, vaikka hän oli yhä laillinen presidentti. Hän ei ollut eronnut. Kyseessä oli siis verinen vallankaappaus. Kaiketi kuvat selittävät paljon:
https://www.youtube.com/watch?v=wR1NFI6TBH0
https://www.youtube.com/watch?v=V0rR2Fh1zWI
"Amerikkalaiset olivat tilanneet ampujat. Tarkoituksena oli siis ampua mielenosoittajia ja poliiseja valikoimatta uhreja tekemättä eroa heidän välillään. Ampuminen tehtiin hotelli Ukrainasta. Meidän piti provosoida mielenosoittajia ja poliiseja ja syy vieritettiin presidentti Viktor Janukovitshille. Aseet toi Ukrainan varapääministeri Sergei Pashinski ja kolme muuta henkilöä, joiden joukossa oli Vladimir Parasjuk, joka nykyään on Ukrainan parlamentin jäsen. Nämä kolme ampujaa eivät kuitenkaan olleet ainoat ampujat. He kertovat, että viereisessä hotellihuoneessa oli muita ampujia. He olivat liettualaisia ja amerikkalaisia. Meidän piti jatkuvasti olla yhteydessä tähän amerikkalaiseen Boyengeriin. Hän antoi meille määräyksiä. Täytyi noudattaa kaikkia hänen ohjeitaan. Maidanin tapauksen jälkeen amerikkalainen Boyenger meni Donbassiin ohjaamaan taistelua itäukrainalaisia vastaan." Näin kertoivat ampujat.
Dokumentin tiedot kumoavat täysin nykyisten viranomaisten virallisen version, jonka mukaan teurastuksen Kiovan keskustassa järjesti Janukovistin hallitus. Tätä käsitystä useimmat länsimaat tukevat. Itse asiassa näitä murhia ei ole ollenkaan tutkittu eikä ketään ole saatettu koskaan vastuuseen. Kaikki todisteet on hävitetty mm. kaatamalla puut, joihin luoteja oli osunut. Mistä syystä murhia ei olla tutkittu? Presidentti Poroshenko julisti aikoinaan täydellisen amnestian (armahduksen) Maidanin tapahtumiin osallistuneille. Itse en ota kantaa asiaan.
On tietenkin selvää, etten voi käsitellä kaikkia asioita yksityiskohtaisesti enkä yhdellä kertaa. Jatkan käsittelyä seuraavalla kerralla. Kannattaa lukea.
Tyttö
Maidanilta 2014 haki leipää.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti