TULTA
Edellisellä kerralla aloitin eräänlaisen tutkimisen, joka ei ole vakava. Jatkan sitä tällä kertaa. Kuten kirjoitin silloin tarkoitukseni on käsitellä asioita lähinnä kahdelta kannalta. Katson niitä näkemyksiä, mitä meillä täällä lännessä on asioista ja niitä näkemyksiä, mitä vastakkaisella puolella on asioista. Tiedotusvälineet käsittelevät asioita aina hyvin yksipuolisesti. Ihmiset luottavat niihin sokeasti. Toivon aina, että näin ei kannattaisi tehdä. Niiden näkemykset ovat aina sen hetken tuote missä ajassa ja paikassa eletään. Pyrin jatkamaan siitä mihin viimekerralla jäin.
Ihminen on hyvin rajallinen ja siksi luottaa siihen mitä hänelle syötetään. Jos elää täällä Suomessa lännessä luottaa siihen tietoon mitä hänelle täällä syötetään. Se on hyvin yksipuolista ja silloin on vaikea ymmärtää, miksi toisaalla toimitaan toisin. Samoinhan on myös idässä. Mielestäni olisi ihan hyödyllistä nähdä myös vastakkaisen osapuolen näkemyksiä. Niistä voisi olla hyötyä monella tapaa. Kuten viimeksi kirjoitin osaan englantia, venäjää, vähän ukrainaa ja olen opiskellut Helsingin yliopistossa myös saksaa ja ranskaa, mutta niissä en ole kovinkaan taitava. Ymmärrän niistä kyllä jotain. Seuraamalla asioita kaikilta mahdollisilta tahoilta saan tietooni myös sellaista mitä täällä ei saa. Silloin ymmärtää paremmin, miksi jossain toimitaan toisin.
Viime aikoina lukijakuntani on kasvanut suuresti. Suurin osa lukijoistani on Suomesta ja Euroopasta, mutta myös Yhdysvalloista. Idästä päin ei juuri ole lukijoita. Siksi katson, että ihan hyödyllistä on katsoa asioita molemmilta kannoilta sekä lännestä, jonka me tunnemme että myös idästä, josta meillä ei ole tietoa. Näkemysero on suuri.
Viimekerralla
päädyin Maidanin vallankumoukseen 2014, jossa kuoli yli sata ihmistä.
Seurauksena Krimillä suoritettiin kansanäänestys 16. maaliskuuta 2014. Venäjän
mukaan 96,77 prosenttia äänesti Venäjään liittymisen puolesta. Venäjä hyväksyi
tuloksen ja liitti Krimin Venäjään. Kaikki tapahtui täysin verettömästi. Venäjä
lupasi, että kaikki ne jotka halusivat lähteä Krimiltä olivat vapaat lähtemään.
Lännessä nähtiin tulos kokonaan toisin. Länsi näki pieniä vihreitä miehiä Krimillä. Yhdysvaltojen suunnitelma oli häätää Venäjä Sevastopolin laivastotukikohdasta ja ottaa sen omaan käyttöönsä. Krim kuitenkin liitettiin Venäjään asukkaiden tahdon mukaisesti. Ukrainan valtaan noussut uusi hallitus piti tätä sodanjulistuksena. Vielä tähän päivään mennessä on valtioita, jotka eivät hyväksy Krimin liittämistä Venäjään.
Tähän väliin on ehkä hyvä ottaa pieni pala Krimin historiaa. Yllä on yksinkertaistettu kartta Ukrainan historiasta. Neuvostoliittoa johti Stalinin jälkeen pääsihteeri Nikita Sergejevitsh Hrustsjov. Hän liitti 1954 Krimin niemimaan Ukrainaan. Ukraina oli tuohon aikaan yksi Neuvostotasavalta. Hrustsjov oli syntyjään ukrainalainen, joten tätä taustaa vasten hänen toimenpiteensä oli varsin ymmärrettävä. Neuvostoliiton hajotessa 1990 Krim jäi Ukrainalle, vaikka siellä oli Venäjän laivaston Sevastopolin tukikohta. Venäjä maksoi tästä vuokraa Ukrainalle. Tilanne oli monimutkainen ja hankala molemmille osapuolille. Saihan Ukraina kuitenkin rahaa siitä.
Lännen tukeman Kiovan vallankaappauksen jälkeen 2014 tapahtui massiivinen rikos ja tragedia, kun äärioikeiston uusnatsit hyökkäsivät Odessassa anti-Maidan kansanliikettä vastaan 2. toukokuuta 2014. Tekijöinä olivat lähinnä uusnatsit ja oikeistosektori, jotka rahtasivat tekijöitä paikalle Odessaan busseilla muualta Ukrainasta. Kaupungin keskustassa ukrainalaiset nationalistit, mukaan lukien jalkapallofanit – ”ultrat” ja Maidanilla muodostetun ”oikeistosektori” -liikkeen jäsenet, hyökkäsivät anti-Maidan liikkeen telttaleiriin Kulikovon kentällä. Maidanin vastaiset aktivistit suojautuivat ammattiliittojen taloon, jonka natsit sytyttivät tuleen polttopulloilla. Seurauksena rakennuksessa syttyi tulipalo, jossa kuoli virallisten tietojen mukaan 48 ihmisiä. Liekeistä pakenevat hakattiin kuoliaaksi tai jopa ammuttiin kaduilla. Näin hakkaamalla tai ampumalla tapettiin ainakin 6 aktivistia. Kiovan uutta junttahallintoa palvelevat poliisit katselivat sivusta päästämättä pelastushenkilökuntaa tai palokuntaa paikalle. Seuraavia kuvia en suosittele herkille:
Tapahtumasta on olemassa runsaasti videomateriaalia. Tässä yksi:
https://www.youtube.com/watch?v=R8hOpZyVydc
Tragedian järjestämisestä vastanneet Kiovan vallankaappauksella valtaan nostetut Turchynov, Avakov, Parubiy, Kolomoisky ja Nalyvaichenko, eivät ole koskaan joutuneet vastaamaan joukkomurhasta. Virallisesti ammattiliittojen talossa ilmoitettiin kuolleen 48 ihmistä, mukaan lukien naisia ja lapsia, mutta silminnäkijöiden mukaan uhrien määrä olisi huomattavasti suurempi. Joukkomurhan tekijöitä ei koskaan rangaistu, vaikka heidät tunnettiin varsin hyvin. Yhtään natsia ei ole koskaan tuomittu murhista Odessassa eikä viranomaisia ole asetettu syytteeseen. Jälkipolemiikki on ollut runsasta puolin ja toisin. Tapauksesta ollaan melko samaa mieltä sekä meillä lännessä että Venäjällä. Mutta en katso aiheelliseksi käsitellä asiaa enempää.
Odessan
hyökkäyksen jälkeen Kiova lähetti samaisista ”ultrista” koottuja
natsipataljoonia, kuten Azov, Dniepr ja Aidar, Donetskiin ja Luhanskiin vastustamaan
DPR:n ja LPR:n perustamista kansanäänestyksillä. Ukrainan liittovaltioitumista
kannattavan anti-Maidan liikkeen oli pakko perustaa itsepuolustusjoukot, jotka muodostettiin
Donetskissa ja Luhanskissa. Seurauksena Donetskissa ja Luhanskissa
järjestettiin 11. toukokuuta 2014 kansanäänestys, jossa äänestettiin alueen
itsenäistymisestä tarkoituksena päästä eroon Ukrainasta. Äänestyksessä 89,7 % kannatti itsenäistymistä, 10,19 % oli
vastaan. Ukraina ja länsi ei koskaan ole hyväksynyt äänestyksen tulosta. Venäjä
ilmoitti kunnioittavansa äänestyksen tulosta ja ilmoitti toiveen, että tulos pantaisiin
toimeen neuvottelemalla eikä väkivaltaa käytetä.
Perustettiin Donetskin kansantasavalta johon sisältyi omat hallintoelimet ja oma armeija. Julistettiin, että kaikki muut alueella olevat sotilaselimet ovat laittomia. Tilanteen seurauksena Itä-Ukrainan tilanne muuttui konfliktiksi. 15. toukokuuta Donetskin joukot esittivät uhkavaatimuksen Ukrainan joukoille käyttää voimakeinoja jos ukrainalaiset joukot eivät vetäydy alueelta. Tämä sytytti Ukrainan sisällissodan ja siitä lähtien ovat sodan liekit roihunneet Euroopassa no... tai siis Ukrainassa.
Ukrainaan
valittiin 7. kesäkuuta 2014 uudeksi presidentiksi rikas makeisoligarkki Petro
Oleksijovytš Porošenko, jolla oli makeistehtaita myös Venäjällä. Ukrainan valtaan
noussut uusi hallitus piti Krimin liittämistä Venäjään sodan julistuksena.
Tällä oli vaikutuksensa myös Itä-Ukrainaan. Ukrainan uusi hallitus ja päättäjät
ryhtyivät tekemään Venäjän vastaisia päätöksiä. Venäjän kielen käyttö
kiellettiin vaikka käytännössä kaikki ukrainalaiset osasivat venäjää. Noin kolmas
osalla kansasta oli kotikielenä venäjä. Venäjän kielen käyttö tehtiin
käytännössä rangaistavaksi. Sitä ei saanut käyttää enää missään virallisissa
toimituksissa. Lisäksi kiellettiin venäjänkielisen kirjallisuuden lukeminen,
venäjän television katselu, venäläiset nettiyhteydet, venäjänkielinen koulutus
jne. Jopa venäläistä kirjallisuutta poltettiin, kuten Saksassa Hitlerin aikana.
Tässä vaiheessa minun on lyhennettävä ja jätettävä pois yksityiskohtia. Joka tapauksessa Ukraina lähetti joukkoja Donetskia ja Luhanskia vastaan. Mukana oli myös ulkomaalaisia joukkoja, Puolasta Othago pataljoona, amerikkalaiset palkka-armeijat Greystone ja Academi ja mahdollisesti Virosta yksikkö tarkka-ampujia, mutta pääosa oli kuitenkin ukrainalaisia. Donetskia ja Luhanskia avustamassa oli vapaaehtoisia venäläisiä yksiköitä sekä esimerkiksi espanjalaisia vapaaehtoisia yksiköitä. Ukrainan joukot alkoivat kärsiä tappioita ja Donetskin ja Luhanskin joukot saivat suuria voittoja. Ukrainalaisten moraali romahti ja kokonaiset joukko-osastot pakenivat rintamalta. Ukrainalaisia joukkoja kohtasi täydellinen tappio.
Ukrainan itsenäisyyspäivää vietettiin 24.8.2014. Samana päivänä järjestettiin Itäukrainassa vankien marssi halki Donetskin kaupungin. Ukrainalaisia vangeiksi jääneitä sotilaita marssitettiin asukkaiden katseiden edessä.
Hävittyään Ilovaiskin taistelun Ukraina joutui myöntymään neuvotteluihin, jotka pidettiin Minskissä Valkovenäjällä, jossa allekirjoitettiin 5.9.2014 sopimus tulitauosta Ukrainan hallituksen, Itä-Ukrainan, Venäjän ja Etyjin välillä. Sopimusta sanottiin Minsk I:ksi. Tulitauosta sovittiin, mutta sitä rikottiin jatkuvasti. Taistelut jähmettyivät pitkälti asemasodaksi. Kiova ryhtyi käyttämään fosforipommeja Donbassissa, Donetskissa ja Luhanskissa. Tulituksen kohteiksi joutuivat nimenomaan asuinalueet. Geneven sopimus kieltää fosforipommien käytön. Fosforipommeilla on semmoinen ominaisuus, että niitä on mahdotonta sammuttaa niin kauan kuin on jotain mikä palaa. Ihmiseen osuessaan sitä ei voi sammuttaa. Brittiläinen Vice News vahvistaa pommien käytön, mikä vahvistettiin myös kemiallisilla analyyseillä. Netistä löytyy Ukrainan presidentti Petro Porošenko puhe, jossa hän teki selväksi, että Kiova nimenomaan käy sotaa siviilejä vastaan, koska niin sota voitetaan. Fosforipommeja käytettiin ainakin 6 kertaa.
Ukrainasta
alkoi pakolaisvirta, jossa pääasiassa lapset, naiset ja vanhukset pakenivat
sotaa Venäjän puolelle. Syntyi pakolaisleirejä, joista sitten ihmisiä
lähetettiin eri puolille Venäjää. Ammattitaitoisille annettiin työtä. On
laskettu, että pakolaisia on 1 - 2,5 miljoonaa laskentatavasta riippuen.
Joukkoon liittyi myös nuoria miehiä, jotka eivät halunneet palvella Ukrainan
armeijassa. Erikoistapaus on mm. Maidanilla olleet poliisit, jotka pakenivat
Venäjän puolelle kostotoimien pelossa. He pääsivät Moskovan poliisin palvelukseen.
Ukraina ryhtyi rakentamaan kiivaasti uutta panssarikalustoa jopa 40 yksikköä päivässä, kuten presidentti Poroshenko ilmoitti. Ukraina suoritti liikekannallepanon ikähaitarilla 18 - 60 vuotta. Sotatoimet alkoivat vähitellen uudelleen. Uudelleen varustautuneen Ukrainan ilmeisenä pyrkimyksenä oli halkaista Itäukraina kahtia Donetskin ja Luhanskin välistä. Noin 8 000:n miehen valioarmeija valiokalustolla lähti hyökkäämään, mutta juuttui Debaltsevan kaupunkiin. Donetskin ja Luhanskin joukot piirittivät hyökkääjät Debaltsevassa ja surmasivat ainakin 3 000, joidenkin tietojen mukaan 3 500 Ukrainan armeijan sotilasta. He lupasivat piiritystilassa oleville vapaan pääsyn motista, jos jättävät aseensa paikoilleen. Noin 5 000 sotilasta pakeni näin piirityksestä. Joitakin uppiniskaisia otettiin kuitenkin vangiksi. Näin Ukrainan sotatoimet jo toistamiseen päättyivät katastrofiin. Katastrofin keskellä ja sen seurauksena Ukrainan presidentti Poroshenko suostui toiseen kokoukseen Minskissä.
Minskin toinen kokous järjestettiin 11.2.2015 ja siihen osallistuivat mm. Vladimir Putin, Angela Merkel, Francois Hollande ja Petro Poroshenko. Päätettiin mm. aselevosta, raskaan aseistuksen vetämisestä alueelta, kaikkien vieraiden joukkojen ja aseiden poistamisesta sekä Donetskin ja Luhanskin alueiden erityisasemasta. Venäjää ei mainita sopimuksessa nimeltä. Itäukrainalaiset toteuttivat kaikki kohdat ennätysajassa, mutta Ukraina ei vetänyt kaikkea raskasta aseistusta rajalinjalta eikä ole täyttänyt juuri muitakaan sopimuksen kohtia. Kahakat jatkuivat ja ukrainalaiset joukot käyttivät jopa raskasta aseistustaan pääasiassa siviilejä vastaan.
Miksi Minskissä järjestettiin nämä kokoukset? Valkovenäjän presidentti Aleksander Lukashenko tarjosi pääkaupunkiaan Minskiä neuvottelupaikaksi. Euroopan maat olivat kauhuissaan siitä, että Ukrainan kriisi syvenisi samanlaiseksi ikuiseksi konfliktiksi kuin Afganistan tai Irak olivat tuolloin ja vieläpä keskelle Eurooppaa. Leviämisen mahdollisuus muuhun Eurooppaan oli varteenotettava tekijä samoin kuin terrorismin leviäminen. Venäjän presidentti Putin ei halunnut maansa viereen tulehtunutta sotatilannetta. Ukrainan presidentti Poroshenko oli kärsinyt jo toisen sotilaallisen tappionsa ja halusi pelastaa kasvonsa. USA ei osallistunut, koska sillä ei ollut mitään kiinnostusta lopettaa tätä sotaa. Osapuolet eivät kuitenkaan koskaan noudattaneet sopimusta. Myöhemmin Angela Merkel ja Francois Hollande ovat vahvistaneet ja korostaneet, että tuota sopimusta ei koskaan ollut tarkoituskaan noudattaa. Jatkan seuraavalla kerralla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti