Kirkasotsainen mies

UUSIA SODANKÄYNNINMUOTOJA

Kaikki tiedämme elektronisen sodankäynnin ainakin nimeltä. Siitä on kirjoitettu paljon. Samoin elektroninen vakoilu, jossa lähinnä USA on saanut kyseenalaista kunniaa NSA:n harjoittaman vakoilun ansiosta – USA ei ole kunnioittanut edes omien kansalaistensa yksityisiä oikeuksia. Tällaisia keskuksia meitä lähinnä ovat Ruotsissa FRA ja Englannissa GCHQ. Nämä tekevät yhteistyötä NSA:n kanssa. Uusi keskus on rakenteilla Saksaan. Molemmista (siis elektronisesta sodankäynnistä ja elektronisesta vakoilusta) on tiedotusvälineissä puhuttu ja kirjoitettu paljon. Kirjoituksessani keskityn nyt kuitenkin vähemmän tunnettuihin menetelmiin.

Värilliset vallankumoukset

Neuvostoliiton kaaduttua maailmalla alkoi syntyä ns. värillisiä vallankumouksia. Kirgisiassa syntyi ns. tulppaanivallankumous, Ukrainassa oranssi vallankumous eli Maidan ykkönen ja Georgiassa (Gruusiassa) ruusuvallankumous. Sitten Ukrainassa 2014 tuli Maidan kakkonen. Kaikki nämä ovat aiheuttaneet  maailmalla levottomuutt, mm. Georgian sodan ja Ukrainassa sisällissodan. Yhteistä kaikissa niissä on, että ne ovat Venäjän vastaisia.

Näissä "värivallankumouksissa" kaikki ei todellakaan ole sitä, miltä näyttää. Lähemmin tarkasteltuna näistä vallankumouksista löytyy asioita, jotka eivät kestä päivänvaloa. Ne ovat selvästi ulkopäin manipuloituja ja johdettuja, niissä käytetään sosiaalisia medioita hyväksi, lietsotaan väkivaltaa vallitsevaa hallintoa vastaan, käytetään epävakaisia aineksia ja nuorisoa hyväksi, varsinkin tyytymättömissä kansanosissa, rahoitus tulee salaisesti ulkomailta (CIA kanavoi rahansa erilaisten säätiöiden kautta) ja maailmalla seuraa valtava tiedotuskampanja asiasta. Ne lavastetaan näyttämään sisäsyntyisiltä. Ihmiset ovat manipuloituja ymmärtämättä sitä itse. Tuskin he osallistuisivat, jos tietäisivät olevansa vieraan valtion pelinappuloita. Jäljet johtavat ihan määrättyyn suuntaan valtameren taakse. Nämä kaikki näkyvät myös Maidan kakkosessa Ukrainassa. Tulen kirjoittamaan Ukrainasta lisää tulevissa blogikirjoituksissani.

Uusimpia ovat Arabimaissa syntyneet vallankumoukset, joiden syntytapa on aivan vastaava näiden värillisten vallankumousten kanssa. Käytetään samanlaisia menetelmiä. Tällaisia ovat mm. Libya, Tunisia ja Egypti. Aikaisempi oli Syyriassa 2011 puhjenneet mielenosoitukset, joiden tarkoituksena oli kumota Basar al-Assadin hallinto. Yhteistä näille kaikille on väkivalta ja varsinkin siviilien kärsimykset. Libya ja Syyria ovat edelleen väkivaltaisessa kierteessä. Palaan molempiin myöhemmissä blogikirjoituksissani.

Itse asiassa menetelmä ei ole uusi vaan ikivanha. Uutta näissä vallankumouksissa on se, että niissä on otettu käyttöön uudet sosiaaliset mediat (esim. netti, kännykät jne.), joka antaa niille uuden ulottuvuuden. Niitä on helpompi muodostaa ja niitä on helpompi salata ulkomailta johdetuiksi tarkalleen valittuun suuntaan. Jäljet on helpompi hävittää.

Tarkoitus on kumota vallassa oleva hallinto ja asettaa uusi omille tarkoituksille mukautuvampi systeemi. Tarpeeksi manipuloituina (ja osaksi maksettuina) ne alkavat kasvaa eksponentiaalisesti ja elää omaa elämäänsä ja sopivasti ohjattuina muodostaa suunniteltuun tarkoitukseen suunnatun aseen. Muodostuu massareaktio, jopa massahysteria. Osallistujista valtaosa ei koskaan tiedä missä ovat mukana. He luulevat ajavansa omaa asiaansa, mutta ovat todellisuudessa aseita tai aseiden kantajia, jotka tietämättään ajavat vieraan vallan asiaa. Perimmältään ei koskaan ole kyse asioiden parantamisesta, vaan olemassa olevan vallan vastustamisesta tarkoituksena vaihtaa valta USA:n haluamaan valtaan ja tätä kautta päätösten tekoon. Tähän otetaan mukaan massamediat valtavalla volyymilla, joita USA hallitsee länsimaissa suvereenisesti.

Aikaisemmin näitä menetelmiä käytettiin myös Venäjää vastaa Venäjän sisällä, mutta Venäjän otettua käyttöön lain ulkomaalaisen rahoituksen saavien järjestöjen rekisteröinnistä Ulkomaalaisiksi  agenteiksi ja selvitykset rahoituksista mielenosoitukset ovat laanneet ja väkivalta tältä osin loppunut. Laki sai paljon huomiota länsimaissa ja siitä puhuttiin varsin negatiiviseen sävyyn. Siihen sekoitettiin sana "demokratia". Ei vain otettu huomioon, että laki oli melkein täydellinen kopio jo 1940 ja 1950 luvuilla USA:ssa laadituista laeista kommunismia vastaan. Nämä ovat yhä voimassa. Siis ei mitään uutta auringon alla!

Pari muuta muotoa

Yksi tähän läheisesti liittyvä on yksi terrorismin muoto, jossa muodostetaan terroristiryhmiä, joita kutsutaan ystävällismielisiksi terroristeiksi. Näitä rahoitetaan ja aseistetaan ja käytetään kohteena olevan maan vallitsevan järjestelmän terrorisoimiseen. USA sanoo, että näitä ei pidä sekoittaa muihin terrorismin muotoihin. Kuuluisimpia varmaan ovat USA:n Afganistaniin 1970- ja 1980-luvuilla muodostamat ryhmät, joista sittemmin muodostui Al-Qaidan- ja Taliban-liikkeet. USA on käyttänyt tätä menetelmää varsin runsaasti ja käyttää yhä edelleen. Yksi tällainen on Syyriassa ns. demokraattiset voimat. Usein lopputulos on odottamaton ja varsin verinen.

Uusimpia aseita on myös talouspakotteiden ohella venäläisten Visa ja MasterCard luottokorttien toiminnan lopettaminen ja mitätöiminen. Niillä ei voinut enää maksaa mitään tai nostaa rahaa. Se oli sinällään tyhmä teko, koska siitä kärsi myös maailmankauppa. Venäläiset loivat pikaisesti oman luottokorttisysteeminsä, joka toimii jo nyt melkein kaikkialla maailmassa. Tämä oli siis täysin epäonnistunut ase.

Öljysota

Uusimpia sodankäynnin muotoja ovat valuuttasota ja öljysota. Keskityn nyt tässä vain öljysotaan vaikka valuuttasodalla ja öljysodalla on paljon yhteistä. Öljysodassa käytetään aseena öljyn hintaa. Kertooko öljyn hinnan jyrkkä alamäki öljysodasta – ja keiden välillä – vai onko sittenkin kyse vain taloudesta eikä suurvaltapelistä? Öljyn hintaromahdus tekee Venäjän taloudelle suurta haittaa ja Yhdysvalloille melkein yhtä suurta hyötyä. Näyttää, kuin meneillään olisi samanlainen suurvalta-asemista saneltu öljy- ja taloussota kuin kylmän sodan aikoihin. Näyttää harkitulta ja suunniteltulta.

Öljyn hintaromahduksen seuraukset ovat selkeämpiä kuin syyt. Seuraukset näkyvät taloudessa ja tilastoissa. Onko siis kyse samalla tavalla öljysodasta kuin on valuuttasota? Valuuttasotaa käyvät keskenään keskuspankit, joissa ne yrittävät jokainen heikentää omia valuuttojaan muita valuuttoja heikommiksi. Kaikki käyvät devalvointikisaa muita vastaan. Samoin näyttävät öljymarkkinoiden suurimmat tuottajat käyvän öljyn hinnalla pudotuspeliään. Toistaiseksi mikään öljytuottaja ei ole ilmoittanut näin tekevänsä.

Yksi selkeä linja kulkee Venäjän ja yhdysvaltojen välillä. Näyttää siltä, että Yhdysvallat olisi liittolaisensa Saudi-Arabian kanssa ryhtynyt öljysotaan Venäjää vastaan. Tietäen Venäjän taloudelle tärkeän öljyn hinnan ryhtynyt painamaan tarkoituksella öljyn hintaa yhä alemmaksi. Näin on esimerkiksi saatu ruplan kurssi voimakkaasti heikkenemään. Tätä osoittaisi lukuisat Yhdysvaltojen ja Saudi-Arabian päättäjien vierailut toistensa luona.

Toinen mahdollinen rintama kulkee Yhdysvaltojen liuskeöljyn tuottajien ja Saudi-Arabian tavallisen öljyn tuotannon välillä. Kumpikin kilpailisi markkinoista alentamalla hintojaan. Tästäkin on Venäjälle suurta haittaa, koska sen talous riippuu kuitenkin suuresti öljyn maailman markkinahinnoista.

USA:n öljy-yhtiöt ovat yksityisiä kun sitä vastoin Venäjän ja Saudi-Arabian öljytuotanto on paljolti sikäläisten hallintojen käsissä. Kuitenkin USA:n öljy-yhtiöt ovat kasvattaneet tuotantoaan siinä määrin, että se näyttää koituvan niiden omaksi tappioksi samoin kuin muiden haitaksi. Herää kysymys onko tässä jotain muuta takana, jota meille ei kerrota? Miksi USA:n liuskeöljytuottajat ovat pyrkineet entisestään kasvattamaan tuotantoaan? Saavatko ne jotain subventioita? Kuitenkin öljyn tarjontaa on enemmän kuin kysyntää. Ylitarjonta laskee hintaa.

Tuottajakartelli Opec ei näytä kykenevän tai haluavan estää hintojen laskua varsinkin, kun sen suurin tuottaja Saudi-Arabia ilmoitti, ettei se aio osallistua minkäänlaisiin rajoituksiin hintojen nostamiseksi.

Oli syy sitten tahallaan aiheutettu öljysota tai mikä muu tahansa, aiheuttaa se Venäjän taloudelle hankaluuksia. Ei se kuitenkaan tuhoa Venäjää ja sen taloutta. Mutta ennen kaikkea maailman ilmasto ja luonto kärsii entistä suurempina saastemäärinä liuskeöljyn pumppaamisen ja öljyn polttamisen aiheuttamista saasteista.