KOLMOISDRAAMA?
Pietarissa 9. elokuuta 2016 tapasivat venäjän presidentti Vladimir Putin ja Turkin presidentti Recep Tayyip Erdogan. Tapaaminen oli nimenomaan Erdoganin suuri toive, jota hän on ajanut jo pitkän aikaa. Venäjän ja Turkin välit ovat olleet huonot siitä alkaen kun turkkilainen sotilaskone ampui alas venäläisen koneen Syyriassa. Erdoganin 27.6.2016 pyydettyä virallisesti anteeksi alas ampumista suhteet ovat parantuneet. Olen kirjoittanut siitä jo heinäkuussa osoitteessa:
15.7.2016 Turkissa tapahtui sotilasvallankaappauksen yritys. Erdogan nosti kuitenkin kansan sotilaskaappausta vastaan ja vallankaappaus epäonnistui. Paljon puhutaan erilaisista taustatekijöistä. Vallankaappausyrityksen aikana Erdogan oli lomalla Välimeren rannalla Marmariksella. Joidenkin tietojen mukaan hänen kannattajansa olivat vieneet hänet turvaan sinne. Lähtökohta oli ollut se, että Venäjän tiedustelupalvelu olisi etukäteen varoittanut Erdogania tulevasta vallankaappausyrityksestä. Tosin kaappaajat tulivat myös Marmarikselle, mutta Venäjän tiedustelupalvelun oletetusta varoituksesta Erdogan ehti juuri ja juuri paeta ja vain kaksi hänen henkivartijaansa tapettiin. Yöllä kaappauksen aikana Erdogan oli lentokoneessaan Välimeren yllä turvassa ja odotti tapahtumien edistymistä. Vallankaappaajat eivät tienneet missä hän oli.
Erdoganin vetoomus kansalle nousta vallankaappausta vastaan.
Vallankaappaajat olivat saaneet käsiinsä melkein kaikki tiedotusvälineet, jotka oli pääosin suljettu tai lähettivät kaappaajien määräyksiä kansalle. Erdogan onnistui kuitenkin lähettämään puhelimen välityksellä television kautta pyynnön kansalle nousta kapinallisia vastaan. Tämä onnistui täydellisesti ja Turkin kansa nousi keskellä yötä panssarivaunuja ja sotilaita vastaan. Sotilasvallankaappaus oli epäonnistunut. Erdogan palasi Ankaraan. Seurasi pidätysten aalto. 16.7.2016 tilanne oli jo käytännössä lauennut ja ohi.
Sotilaskoneet Turkin yötaivaalla 16.7.2016
Tankit kaduilla 16.7.2016
Kansa nousee vastaan.
Vallankaappaus on epäonnistunut aamuun mennessä.
Seurasi pidätysten aalto, jossa vangittiin korkeita sotilashenkilöitä tavallisiin sotilaisiin asti. Samalla vangittiin myös ne lentäjät, jotka ampuivat alas venäläisen SU-24 sotilaskoneen 24.11.2015 Syyriassa. Ohessa suljettiin myös Naton Incirlikin lentotukikohta, josta katkaistiin mm. sähköt. Kiinnittäisin tässä huomiota, että Turkki on Naton toiseksi suurin jäsen. Jo aikaisemmin on pidätetty Alparslan Tselik ryhmineen, jota epäillään venäläisen lentäjän murhasta. Vangitsemiset jatkunevat yhä. Vangitsemisten yhteydessä en ota kantaa tässä ihmisoikeuskysymyksiin. Liian laaja alue tässä käsiteltäväksi.
Incirlikin lentotukikohta suljettuna.
Presidentti Erdogan syyttää vallankaappausyrityksestä Yhdysvalloissa maanpaossa asuvaa Fetullah Güleniä ja hänen tukijoitaan, joita kutsutaan gülenisteiksi. Onko todella näin? Gülen kiistää kuitenkin osuutensa vallankaappaukseen. Turkki vaati Güleniä oikeuden eteen Turkkiin ja vaati Yhdysvaltoja luovuttamaan hänet. Yhdysvallat kuitenkin kieltäytyi. Herääkin kysymys voisiko Yhdysvallat olla kaiken takana? Ei ole ensimmäinen kerta, kun Yhdysvallat antaa kyseenalaisen turvapaikan oikeuden eteen haastetuille henkilöille. Muistetaan vaikkapa Persian shaahia Mohammed Reza Pahlavia, Chilen diktaattoria Augusto Pinochetia tai Georgian entistä presidenttiä Mikheil Saakasviliä, jota odottaa Georgiassa 27 vuoden tuomio murhista ja valtion varojen kavaltamisesta (hän on tällä hetkellä Ukrainassa Odessan pormestarina lähdettyään Yhdysvalloista).
Fetullah Gülen
Presidentti Erdogan haluaa eroon kaikista Gülenin tukijoista. Samalla hän käyttää varmasti tilaisuutta hyväksi päästäkseen eroon muistakin vastustajistaan. Rankaisukeinot ovat varmasti varsin ankaria. Puhutaan jopa kuolemantuomioista. EU:ssa puhutaan demokratiasta ja ihmisoikeuksista. Puhutaan, että Turkki on yhä kauempana viisumivapaudesta ja EU-jäsenyydestä.
Tapaaminen Putinin kanssa tuli Erdoganille tärkeäksi. Syntyy mielenkiintoinen tilanne, eräänlainen kolmiodraama. Turkki on Naton toiseksi suurin ja tärkein jäsen heti Yhdysvaltojen jälkeen. Turkki on aina ollut Naton murheenkryyni. Tosin Incirlikin tukikohta on jälleen avattu. Turkin sijainti Venäjän lähellä ja Bosporinsalmen valvojana on tärkeä Venäjälle. Strateginen merkitys Syyrian sodassa on Venäjälle tärkeä. Turkki on Venäjän naapuri Mustan meren takana. Venäjä kannattaa Syyrian presidentti Basar al Assadia, jota Turkki ei taas kannata. Ja Turkin rajat ovat olleet auki Isisin taistelijoille. Toivottavasti näihin tulee nyt muutos. Missä määrin tulee yhteistyötä taistelussa Isisiä vastaan tulee nähtäväksi? Mitä hyvät suhteet Turkin ja Venäjän välillä merkitsevät Natolle?
Kolmiodraamassa ovat suhteet EU:hun mielenkiintoisia. Turkki uhkaa avata jälleen rajansa pakolaisille EU:hun, jos viisumivapauksia ei synny. Toisaalta hyvät suhteet Venäjään merkitsevät sitä, että suhteilla EU:hun tulee olemaan vähäisempää merkitystä. On väläytetty jopa, että Turkki olisi alkanut kiinnostua enemmän Euraasian unionista, josta sille olisi enemmän hyötyä kuin EU:sta. Tästä on keskusteltu nyt Putinin kanssa.
Putin oli ensimmäisiä, joka onnitteli Erdogania vallankaappausyrityksen kukistumisen jälkeen. Erdogan sanoi Pietarissa "Tämä on ensimmäinen ulkomainen vierailuni vallananastusyrityksen jälkeen ja suoritan sen nimenomaan Venäjälle. Tämä on historiallinen tapaaminen, uusi alku. Uskon, että keskusteluissani Vladimirin kanssa käännetään uusi sivu kahdenvälisissä suhteissa. Maillamme on paljon tehtävää yhdessä". Venäjän matka oli ensimmäinen ulkomaille suuntautunut matka, jonka Erdogan teki heinäkuisen vallankaappausyrityksen jälkeen. Puheissaan Erdogan sanoi Putinille useita kertoja vierailun aikana "Rakas ystäväni!", johon lehdistö kiinnitti suurta huomiota. Erdogan sanoi pitävänsä vierailua virstanpylväänä kahdenvälisissä suhteissa. Turkki ja Venäjä aloittavat kanssakäymisen puhtaalta pöydältä. Tapaamisen tärkeimmät elementit olivat kuitenkin taloudellisia. Matkailun ja kaupan avaamiset ovat elintärkeitä Turkille.
Turismi on aina ollut Turkille tärkeä elinkeino ja venäläiset tärkein ja suurin turistiryhmä. Nyt lyötiin lukkoon myös Turkish Stream kaasuputkihanke Mustanmeren halki. Myös Bulgaria on jälleen ilmoittanut kiinnostuksensa kaasuputkea kohtaan, mutta Putin ilmoitti, ettei Venäjä ryhdy epävarmoihin hankkeisiin. Aikaisemmin putki piti johtaa Bulgariaan, mutta EU kielsi hankkeen. Putin ilmoitti, että sopimus pitää olla kuin "kallioon hakattu" ennen kuin ryhtyy neuvottelemaan Bulgarian kanssa.
Toinen suuri hanke on Turkin ensimmäisen atomivoimalan Akkujun rakentaminen, joka nyt suoritetaan loppuun. Venäjä on maailman suurin atomivoimaloiden toimittaja tällä hetkellä. Intiaan on rakenteilla kuusi voimalaa, joista ensimmäinen on juuri valmistunut ja tuottaa jo energiaa. Näiden kuuden lisäksi on tilattu viisi lisää. Kiinaan rakennetaan ainakin neljä atomivoimalaa.
Turkish Stream kaasuputkihanke.
Herää muutamia kysymyksiä. Jos vallankaappaajat olisivat 15.7.2016 saaneet Erdoganin vangiksi, millainen Turkki olisi nyt? Kuka varoitti ja pelasti Erdoganin? Millaiset välit Venäjään ja muualle olisivat tällä hetkellä, jos sotilaat hallitsisivat Turkkia? Mitä tapahtuu nyt Syyrian sodassa, kun Turkki ei kannata Bashar al Assadia?
Länsilehdistössä on kirjoitettu varsin runsaasti Putinin ja Erdoganin tapaamisesta. Turkki tarvitsee enemmän Venäjää, kuin Venäjä Turkkia. Pääasiallinen pelko tässä kolmoisdraamassa varsinkin USA:ssa on ollut se, jos Turkki joskus antaa rukkaset koko USA:lle, EU:lle ja Natolle ja hakee onnea ihan muualta, vaikkapa Euraasian unionista? Toinen mahdollisuus on liittyä Shanghain yhteistyöjärjestöön eli SCO:hon.
Olen aikaisemmin kirjoittanut blogissani asiasta 5. heinäkuuta 2016. Osoite:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti